Taalla lampimissa etelan maissa..

Istumme Ramin aidin kanssa sohvalla ja olemme katselevinamme TVta. Ramin aiti ei nae mitaan, koska hanella ei ole silmalaseja (siis ei omista). Mina taas en muuten vaan ymmarra mitaan, kun ohjelma on albaniaksi tekstitetty brasilialainen saippuaooppera. Mutta meneehan se nainkin. Kylma vain tuppaa olemaan. Kysyn hampaat kalisten Ramin aidilta eiko hanta palella. Juu, kylla vain. Ja sitten saan kuulla, etta hanen sahkolaskunsa on kuukausittain puolet isompi kuin hanen elakkeensa. No ei siina sitten paljoa lammitella. Tiedan itsekin karvaasta kokemuksesta kuinka hirveita energiasyoppoja sahkolammittimet ovat.


Kun Ramin aiti kysyy jo toistamiseen, olenko kohta menossa nukkumaan, ymmarran viimein vinkin. Kello ei ole viela kahdeksaakaan, mutta tassa taloudessa mennaan, niin kuin paikallinen sanonta kuuluu, “kanojen kanssa nukkumaan” (lue=AIKAISIN).


Vetaydyn huoneeseeni, joka on jarkyttavan kylma. Se ihminen, joka ensimmaisena kirjoitti paperille sanat “Kylmyys tunkeutui luihin ja ytimiin” on elanyt Suomessa joskus ennen keskuslammityksen tuloa. Tama kostea kylmyys aiheuttaa miltei fyysista kipua. Samoin kuin lampimissa maissa on helpompi kestaa kuivaa kuin kosteaa kuumuutta, on Suomen kuiva kylmyys verrattomammin miellyttavaa kuin tama. Siella pystyn olemaan ulkona vaikka T-paidassa kovillakin pakkasilla (kunhan ei nyt loputtoman pitkia aikoja).
Taalla ei fysiikka tahdo kestaa millaan alhaisia lampotiloja.


Yritan monena yona nukkua yopuku paalla, koska niin kuuluu tehda. Sitten jarki saa voiton ja eraana iltana pukeudun kahteen pitkahihaiseen puseroon ja villatakkiin ja vedan jalkaan pitkat housut nukkumaan mennessa. Tuottaa hieman vaikeuksia kaantaa sangyssa kylkea kun on pukeutunut kuin naparetkelle, mutta ah onnea, saan vihdoinkin nukuttua