Kiitos Jeesus ruuasta

Tassa taloudessa ei aamiaiseksi syoda muroja tai paahtoleipaa. Usein on papuja ja leipaa tai byrekia (paikallista piirakkaa, jossa on juustoa tai pinaattia sisalla) tai karkeaa maissileipaa. Nailla evailla on lahdetty raskaisiin peltotoihin tai muihin energiaa vaativiin puuhiin. Niissa ei hottoisella leivalla olisi kauaa jaksanut.


Eraana aamuna Ramin aiti tuo eteeni ashuria. Ilahdun, silla pidan tasta bektashien makeasta ruuasta. Kun olen lusikoinut tyhjaksi lautaseni , aiti asettaa eteeni toisen. "Ei kiitos, en millaan jaksa". "Mutaa syo se Ramin puolesta!". Kun naen, etta aiti alkaa heruttaa kyynelia, niin tajuan: syotava on! Tama ei ole reilua! Silla aikaa, kun Rami laihtuu Englannissa, niin mina paisun taalla jalkapallokentan kokoiseksi sen takia, etta minun on syotava hanenkin puolestaan. Tasta ei hyvaa seuraa.


Yritan valttaa maitotuotteiten syomista. Kaupoissa kylla myydaan kallista "tehdasmaitoa", mutta harvalla on varaa sita ostaa. Niinpa maidon tie on usein seuraavanlainen: maalaismummo tai -pappa lypsaa lehmasensa, kaataa maidon muovipulloon ja tulee sita kaupunkiin myymaan. Istuu siina sitten kadun reunalla ja maito lampiaa auringossa koko paivan kunnes sen siita ehka illalla joku ostaa. Kun olen usein nahnyt kuinka naita muovipulloja pengotaan roskiksista uusiokayttoon, niin sekaan ei lisaa viehtymystani "maalaismaitoon". Yritan valttaa sen nauttimista sanomalla, etta minulla on "huono vatsa" (ja ripuloituani toissa talven melkein yhtamittaisesti monta kuukautta, olen mielestani jotenkin oikeutettu kayttamaan tata ilmausta..).


Eraan kerran pistelen taas hyvalla ruokahalulla byrekia poskeeni. "Se ei ole pinaattia, vaan -----". En tunnista sanaa. Klunk! Mitahan on tullut syotya! Yritamme aikamme selvittaa asiaa, unnes Ramin aiti nayttaa minulle paketillista tutunnakoisia lehtia. Ahaa! Nokkosta! "Juu, naita me Suomessakin syomme!".