Ja jatkuu..

Paljon on virrannut vetta sen jalkeen kun viimeksi kirjoitin blogia. Koko viime talven harmittelin sita, ettei ollut aikaa eika mahdollisuutta jatkaa kirjoittamista. Taalla Albaniassa kun elama on niin mielenkiintoista, ei yhtaan tylsaa paivaa! Nyt yritan jatkaa siita, mihin viimeksi jaatiin.

Talla valilla tapahtunutta: Ermira ja Rami ovat lahteneet Englantiin opiskelemaan. Kaipaamme heita taalla kipeasti, mutta olen erittain onnellinen siita, etta heilla on ollut tahan mahdollisuus.

Entiseen asuntooni on rakennettu ADRAn klinikka,joka toimii neljan huippumukavan laakarin voimin. Tama on myos ollut minulle suuri ilo, vaikka joudunkin nyt tilapaisesti asumaan toisten nurkissa.

Zaren sisar ei sittenkaan paassyt lapsineen Italiaan miehensa luokse asumaan, viranomaiset keksivat tylsyyksissaan jalleen yhden tekosyyn.


Meidan Ermiran kanssa perustamamme pieni soup kitchen, eli ruokala, jossa ruokimme koyhia vanhuksia, toimii iloisen riemullisesti ja voimallisesti. Vanhukset saavat ruuan lisaksi myos terveydenhoitoa ADRAn klinikalla (huikeaan kahden euron hintaan..).


Olen saanut lukuisia ystavia, oppinut kielta hiukan lisaa ja suunnattoman ylpea siita, etta olen onnistunut selvittamaan suuren ja vaikean mysteerin; mista ostetaan bussin kuukausikortteja..


Kaiken kaikkiaan: olen hyvin onnellinen taalla. Ja sitten, ei kun elamaan!