Elaimellista menoa

Kaymme pikkuriikkisessa Fierin elaintarhassa. Ensin leijonahakkien luokse. Mita ihm..! Leijonat ovat tuossa hakissa ihan tuon aidan takana, jossa on HYVIN suuret silmukat. Elaimen kuono nojaa aitaan. Ja mina siis paasen yhta lahelle aitaa kuin se! En ole ikina ollut nain lahella leijonaa. Se on lumoavan kaunis. Mutta toivottavasti tanne ei eksy aiteja pienten lasten kanssa, jos kaitsenta on lepsuhkoa. "Aiti, katso, iso kissa.." HAMS!! "Buhuuu!!!" Ja pienokaisen loistavan uran konserttipianistina voi unohtaa.


Sitten eteenpain. Ja tuolla on hakissa..pekingeesi! PEKINGEESI! Eiko taalla pitaisi olla hakeissa eksoottisia elaimia? Mutta ehka tassa on nyt naytteilla Albanian ainoa pekingeesi.


Susihakki. Menen lahemmaksi. Kaksi hukkaa juoksentelee edes takaisin, iloisesti telmien ja toisiaan pureskellen. Ne kayttaytyvat aivan kuin kotikoirat. Siirryn lahemmaksi aitaa ja samoin tekee myos toinen susista. Ei taaskaan mitaan turhia esteita ihmisen ja elainkunnan valilla. Susi katselee minua hilpean nakoisena ja hulluus saa minussa ylivallan. Ojennan sormeni ja susi nuolee kattani. Susi nuolee kattani!! Taman on nyt sitten oltava yksi elamani tahtihetkista! Susi katsoo minua odottavasti ja mina rapsutan sita. Se sulkee silmansa ja taivuttaa kaulaansa nauttien rapsutuksesta aivan kuin kotikoira. Olen aivan myyty! TAHDON OMAN SUDEN!!