Lahdossa

Lahto huomenna. Viela viimeiset siivoukset ja pakkaukset ja hyvastijatot. Nyt kun kauan kaipaamani lahtohetki koittaa, haluaisinkin jaada. Ei niin ettenko haluaisi Suomeen ja nahda kaikki rakkaat, mutta on kestanyt nain kauan ennen kuin tunnen asettuneeni tanne. Ja nyt pitaakin sitten lahtea. Mutta tama tarkoittaa sita, etta odotan paluuta tanne syksylla ja etta on helppo tulla takaisin.


Mita minulle jai tasta ajasta? Joukko omituisia nimia kannykan puhelinluetteloon. Kokemuksia, joita en olisi halunnut, mutta jotka luultavasti olivat minulle hyvaksi. Erilainen nakokulma elamaan. Siteita ihmisiin, joiden tunteminen saa minut tuntemaan itseni rikkaaksi. Pakottava tarve tehda jotain ihmisten hyvaksi.


Paivakirja paattyy talta eraa tahan. Kiitos kaikki, jotka luitte, jaoitte kokemuksia kanssani, kirjoititte kommentteja ja viesteja, rohkaisitte, kannoitte minua naiden vaikeiden paivien yli, teitte ylipaansa olemiseni taalla mahdolliseksi. Silla ihmiselle ei ole mikaan niin tarkeaa kuin se, etta han saa rakastaa, etta han saa tuntea olevansa rakastettu ja etta hanen elamassaan palaa toivon liekki, milloin kirkkaammin, milloin viimassa lepattaen.



Rudi istuu minua vastapaata omalla koneellaan. En tieda tekeeko han toita, mutta han soittaa taysilla Michael Smithia ja me laulamme (karjumme) kovalla aanella yhdessa lapi kaikki laulut niinkuin niin monta kertaa aikaisemmin.

"Don't give up.Just keep on -holding on. This is where you need to be. Sometimes when you think the world is ending it's really just a new beginning.

Be strong through the tears and your sight will be clear. You're gonna
get what you're after.

Don't be surprised when the road divides. Just take the one less traveled by."


Olen saanut maanantaina uuden projektin, jonka kanssa tyoskennella. Pienessa kylassa, jonka nimea en edes osaa lausua, tarvitaan apua. En jaksaisi edes odottaa, etta paasen Suomeen ja aloittamaan tyot..