Linja-autossa on ...
Eras stressaavimmista paikallisista kokemuksista on paikallisbussin kayttaminen. Alkuaikoina usein kavelin, kun en viela ollut tutustunut bussireitteihin, silla seurauksella, etta kenkani muuttuivat alta aikayksikon kayttokelvottomiksi. Nama "kenkia syovat kadut", kuten olen ne mielessani nimennyt, ovat niin karkeat ja kiviset, etta kuukaudessa ne kuluttavat kenganpohjat puhki. Eli bussilla on mentava.
Lysti on halpaa, kertamaksu on 20 lekea (alle 20 senttia). Mutta stressipisteet kylla kohoavat.
Linja-autot ovat muun Euroopan ylijaamakalustoa ja niin niiden valotauluissa lukee teksteja, jotka ilmoittavat niiden olevan menossa "Avignonin lentokentalle" (ranskaksi)tai "Oberammergauhun", mika jostain syysta ei lakkaa huvittamasta minua. Kaluston iasta johtuen vauhti on hyyyyyyvin hidas, mista johtuen linja-automatka kirkolle kestaa tunnin, kun kavellen matka kestaa tunnin ja 10 minuuttia. Ja taivas tietaa, etta mieluummin kavelisin senkin matkan, mutta kun ne kadut..
Albanialainen bussi ei ole koskaan liian taynna ottaakseen lisaa matkustajia. Niinpa arvioin, etta 30-40 hengen kulkuneuvossa on noin 80 ihmista. Riemua lisaa rahastaja, joka vaeltaa edes takaisin yrittaen saada ihmisilta maksuja. Kun autossa, joka on taynna kuin tokiolainen ruuhkajuna, joku yrittaa viela paasta kulkemaan eteenpain, alkavat arsyyntymispisteet nousta.
Albaani ajattelee, etta kun ollaan linja-autossa, niin kannykkaan on puhuttava LUJAA!! Niinpa kun Aapeli Saarisalon nakoinen valkohiuksinen mies soittaa puhelimellaan, kenellekaan ei jaa epaselvaksi keskustelun sisalto. "MITA AIDILLE KUULUU?? MITA ISALLE KUULUU?? MITA VELJELLE KUULUU?? MITA SISKOLLE KUULUU??" Tunnen vastustamatonta halua huutaa, etta heille kuuluu hyvaa, mutta sinulle kuuluu kohta huonoa! kun ukkeli onneksi poistuu bussista.
Hau hau! Takaani kuuluu leikkikoiran mekaaninen aani. Hau hau hau hau! Kaannyn katsomaan. Joku nerokas aiti on ostanut pienokaiselleen lelukoiran markkinoilta. Hauhauhauhauhauhau! Piski on kuin Baskervillen koira kammottavine, vihreina vilkkuvine silmineen. HAUHAUHAU!! HAUHAUHAUHAUHAUHAUHAUHAUHAUHAUHAU!!!! Penska painaa ilmeisesti taukoamatta jotakin replay-nappulaa. Juuri kun alan suunnitella tempaavani sadistisen lelusuunnittelijan luomuksen lapsukaisen kadesta ja viskaavani sen ulos, aiti ja lapsi poistuvat autosta. Eika yhtaan liian aikaisin..
Vieressani istuva mies tuijottaa minua. Kun vilkaisen hanta, han kaantaa paansa akkia ja on katsovinaan ikkunasta ulos. Ja taas sama toistuu. Ei niin, etta olisin jotenkin vastustamattoman viehattavan nakoinen. Albaanimiehilla on vain joku geeni, joka kertoo heille, etta NAISIA PITAA TUIJOTTAA. Kerran naiset valittelivat sita, etta miehet nipistelevat heita bussissa. Tujoitan epauskoisena minua vanhempia, yhta rupsahtaneen nakoisia, arkisesti pukeutuneita naisia. Ruvetkoonkin joku minua bussissa nipistelemaan, niin PAM! kuolo tulee!
Viela viimeinen tuskallinen vaihe. Kun linja-auton ovet avautuvat, niin on lahestulkoon mahdotonta paasta ulos, silla vellova massa tunkee sisaan kuin Titanicin pelastusveneisiin ja ulos pyrkivat saavat kayttaa valtavaa tahdonvoimaa ja peraanantamattomuutta, etteivat he joutuisi jatkamaan matkaa edelleen. Paasen vihdoin lakahtyneena, kuumissani, artyneena ja korvat soiden ulos. Haluan ostaa oman auton! Ehdottomasti!
Lysti on halpaa, kertamaksu on 20 lekea (alle 20 senttia). Mutta stressipisteet kylla kohoavat.
Linja-autot ovat muun Euroopan ylijaamakalustoa ja niin niiden valotauluissa lukee teksteja, jotka ilmoittavat niiden olevan menossa "Avignonin lentokentalle" (ranskaksi)tai "Oberammergauhun", mika jostain syysta ei lakkaa huvittamasta minua. Kaluston iasta johtuen vauhti on hyyyyyyvin hidas, mista johtuen linja-automatka kirkolle kestaa tunnin, kun kavellen matka kestaa tunnin ja 10 minuuttia. Ja taivas tietaa, etta mieluummin kavelisin senkin matkan, mutta kun ne kadut..
Albanialainen bussi ei ole koskaan liian taynna ottaakseen lisaa matkustajia. Niinpa arvioin, etta 30-40 hengen kulkuneuvossa on noin 80 ihmista. Riemua lisaa rahastaja, joka vaeltaa edes takaisin yrittaen saada ihmisilta maksuja. Kun autossa, joka on taynna kuin tokiolainen ruuhkajuna, joku yrittaa viela paasta kulkemaan eteenpain, alkavat arsyyntymispisteet nousta.
Albaani ajattelee, etta kun ollaan linja-autossa, niin kannykkaan on puhuttava LUJAA!! Niinpa kun Aapeli Saarisalon nakoinen valkohiuksinen mies soittaa puhelimellaan, kenellekaan ei jaa epaselvaksi keskustelun sisalto. "MITA AIDILLE KUULUU?? MITA ISALLE KUULUU?? MITA VELJELLE KUULUU?? MITA SISKOLLE KUULUU??" Tunnen vastustamatonta halua huutaa, etta heille kuuluu hyvaa, mutta sinulle kuuluu kohta huonoa! kun ukkeli onneksi poistuu bussista.
Hau hau! Takaani kuuluu leikkikoiran mekaaninen aani. Hau hau hau hau! Kaannyn katsomaan. Joku nerokas aiti on ostanut pienokaiselleen lelukoiran markkinoilta. Hauhauhauhauhauhau! Piski on kuin Baskervillen koira kammottavine, vihreina vilkkuvine silmineen. HAUHAUHAU!! HAUHAUHAUHAUHAUHAUHAUHAUHAUHAUHAU!!!! Penska painaa ilmeisesti taukoamatta jotakin replay-nappulaa. Juuri kun alan suunnitella tempaavani sadistisen lelusuunnittelijan luomuksen lapsukaisen kadesta ja viskaavani sen ulos, aiti ja lapsi poistuvat autosta. Eika yhtaan liian aikaisin..
Vieressani istuva mies tuijottaa minua. Kun vilkaisen hanta, han kaantaa paansa akkia ja on katsovinaan ikkunasta ulos. Ja taas sama toistuu. Ei niin, etta olisin jotenkin vastustamattoman viehattavan nakoinen. Albaanimiehilla on vain joku geeni, joka kertoo heille, etta NAISIA PITAA TUIJOTTAA. Kerran naiset valittelivat sita, etta miehet nipistelevat heita bussissa. Tujoitan epauskoisena minua vanhempia, yhta rupsahtaneen nakoisia, arkisesti pukeutuneita naisia. Ruvetkoonkin joku minua bussissa nipistelemaan, niin PAM! kuolo tulee!
Viela viimeinen tuskallinen vaihe. Kun linja-auton ovet avautuvat, niin on lahestulkoon mahdotonta paasta ulos, silla vellova massa tunkee sisaan kuin Titanicin pelastusveneisiin ja ulos pyrkivat saavat kayttaa valtavaa tahdonvoimaa ja peraanantamattomuutta, etteivat he joutuisi jatkamaan matkaa edelleen. Paasen vihdoin lakahtyneena, kuumissani, artyneena ja korvat soiden ulos. Haluan ostaa oman auton! Ehdottomasti!
posted by Anna at 8:31 AM
0 Comments:
Post a Comment
<< Home