Kakavie..

Olen menossa Fieriin tapaamaan suomalaista naispastoria, johon olen tutustunut suomalaisissa pikkujouluissa Tiranassa. Nyt sitten pitaisi vain loytaa oikea bussi..
Paikasta, josta olen satoja kertoja nahnyt linja-auton lahtevan Fieriin pain, ei nyt lahde minkaanlaista kulkuneuvoa minnekaan. Minnekas tuo on menossa? Paikkaan nimelta Kakavie! No voi jarkytys, olisipa tosi noloa asua tuon nimisessa paikassa. Ystavat Suomessa kyselisivat, etta missas sina siella Albaniassa asutkaan? No, tuota, mina asun Kak.. siis tarkoitan, vahan sielta Tiranasta sinnepain. Ja toinenkin bussi Kakaviehen. Mikas muuttoliike sinne pain nyt on menossa? Mutta ei yhtaan autoa Fieriin.


Olen odotellut jo puolitoista tuntia. No, rupean sitten syomaan evaita. Mutta vieressa olevasta hokkelikylasta kantautuu sellainen loyhka, etta evaat ovat jaada syomatta. Siella ei ole vessoja, ja tuo liemi, mika valuu pitkin rinnetta, ei ole mutaa.. Ja ihan oikeasti, eiko KUKAAN voi korjata tuota kuollutta koiraa pois tuosta kadulta!


Lahistolla haahuilee albaanimies. "Anteeksi, lahteeko Fierin bussi tasta?" Mies kaantaa taman paassaan kuulumaan seuraavasti: "Oi sina komea ja hurmaava albaanimies, olen taysin sinun lumoissasi ja kun en kehdannut sinua muuten puhutella, niin hatapaissani rupesin kyselemaan linja-autoista". Mies kertoo bussin lahtevan tasta ja alkaa sitten polista omiaan. Tama on niita tilanteita, jolloin en ainakaan ymmarra albaniaa, mutta kuten tavallista, fraasit "en ymmarra" tai "puhun vain englantia" eivat tuota mitaan tulosta. Miekkonen suoltaa jatkuvasti puhetta ja kun siirryn kauemmaksi, han kokoaa nyssakkansa ja tulee perassa.


Sitten alkaa sataa. No niin, nyt riittaa. Lahden marssimaan poispain, kun tyhjasta ilmaantuu mies, joka kysyy minne pain olen menossa. Fieriin. No, hanen furgoninsa (Albaniassa erittain yleisessa kaytossa olevat "epaviralliset", myos muualta Euroopassa kaytosta poistetut minibussit) on menossa juuri sinne. Sulloudun autoon muun joukon seuraan. Furgon on hiukan kalliimpi kuin tavallinen linja-auto, mutta joka tapauksessa ihan kasittamattoman halpa.


Lahdemme liikkeelle ja mies osoittautuu olevan varsinainen vauhtihullu. Tai sitten han vain yrittaa ehtia ajaa tata valia mahdollisimman monta kertaa keraa tanaan tienatakseen enemman rahaa. Yritan kiinnittaa turvavyota, mutta sen lukko on rikki. Turvaudun jalleen hyvaksi havaittuun keinoon ja rukoilen hartaasti henkeni puolesta. Maisemat vilisevat ohi. Sattui kohdalle sitten tietyo tai osuus, joka on kuoppaisempi kuin perunapelto, vauhti ei hiljene yhtaan ja matkustajat pomppivat autossa kuin herneet.


Vihdoinkin Fierissa. Astun ulos jalat hyytelona. Ostan sen auton. Varmasti ostan!