Rouva Hygeian vieraana

Painan kylpyhuoneen valokatkaisijaa ja sen alapuolella oleva pistorasia putoaa lattialle. Miksi minulle aina kay nain! Vastaus: Siksi, etta olen Albaniassa. Kylpyhuone on isohkon yksion kokoinen, mutta se onkin sen ainoa luksusominaisuus. Kaakeleita ei ole ja rappaukset tippuvat surumielisesti lattialle. Haju on samanlainen kuin 60-luvulla maalla navetan maitohuoneessa, en tieda, mika on yhteinen nimittaja naiden kahden paikan valilla. Ehka krooninen kosteus.


Seison nurkassa ja kayn rohkaisevaa keskustelua itseni kanssa. Hengitykseni tuottaa ilmaan pienia, valkoisia pilvia. –Nopeasti vain vaattet pois, pakko menna suihkuun. –Onko ihan pakko menna suihkuun? –On pakko, rupeaa haisemaan muuten. Alan vakavasti harkita vaatteet paalla suihkuun menemista. Sitten saan vihdoin jostain yliluonnollista rohkeutta ja tempaisen vaatteet pois. Iiih iih iih! Pikavauhtia kylman kivilattian poikki ja suihkuun.


Korjaus: taman kylpyhuoneen toinen luksusominaisuus on, etta koska se saa veden omasta kaivosta, niin tassa taloudessa paasee aina suihkuun (toisin kuin ensimmaisessa asuinpaikassani, jossa jouduin olemaan joskus kolmekin paivaa ilman vetta). Suihkun paine on aneeminen, eika tama nyt varsinaisesti mikaan power shower ole muutamine harvoine vesinoroineen, mutta vesi on lamminta, jopa kuumaa!


Myohemmin illalla selailen kirjaa, jossa on kuvia antiikin ajan patsaista. Kas, terveyden jumalattaren nimi on Hygeia (ranskaksi Hygiene). Eli tasta on tullut sana hygienia, puhtaudesta. Rouva Hygeia nayttaa hyvin santilliselta, jopa ankaralta. Olen varma siita, etta han on juuri kuurannut puhtaaksi suuren lapsilauman. Mutta tanaan han olisi jopa minuun tyytyvainen.