Laiska toitaan lukee

Ettei nyt jaisi ihan vallan sellaista kuvaa, etten tee taalla muuta kuin juokse kylailemassa ja taidenayttelyissa, niin tassa muutama sana tamanhetkisista projekteista.


Keraan varoja kahteen paikalliseeen kouluprojektiin, joista toinen on ihan vahaa vaille valmis ja toinen toteutetaan loppukesasta. Meidan "vanha" soup kitchen-projektimme on laajenemassa. Rakennus, joka alun perin valmistui vanhusten paivakeskukseksi, tarjoaa aivan loistavat mahdollisuudet monenlaiseen toimintaan. Olin jo masentua, kun kuulin, etta paikan johtaja oli taas vaihtunut. Johtaja numero yksi edusti taman maan virkamiehistoa karmeimmillaan; hanen ainoa tavoitteensa oli huijata meilta ja valtiolta rahaa niin paljon kuin mahdollista. Han sai siirron jonnekin, toivottavasti suuntaan Siperia.


Johtaja numero kaksi oli aivan loistava tyyppi, hanella oli visioita paikan mahdollisuuksista ja iloitsin jo etukateen yhteistyosta hanen kanssaan. No, sitten hankin sai siirron jonnekin, toivottavasti korkeampaan virkaan. Pelkasin jo pahinta, kun kuulin, etta paikka oli saanut jalleen uuden johtajan, mutta suureksi helpotuksekseni han oli johtaja numero kakkosen hengenheimolainen; Mies, jolla on Visioita. Kun kavin hanta tapaamassa, han esitti ajatuksiaan keskuksen suhteen: rakennuksen peruskunnostustyot, naisille oma kasityokeskus, vanhuksille jotain fyysista toimintaa, esimerkiksi kasvihuoneita.


Rakennuksen toiseen kerrokseen, missa on erinomaiset majoitustilat, johtaja haluaisi perustaa jonkinlaisen orpokodin tapaisen paikan katulapsille. Kaikki hanen suunnitelmansa kayvat taysin yksiin sen kanssa, mista minakin olen haaveillut. Meidan pitaa viela kayda asian tiimoilta paljon neuvotteluja, mutta tamankaltaisten ihmisten tapaaminen herattaa ajatuksen siita, etta talla maalla viela on toivoa.


Kaydessani pyynnosta kovistelemassa eraan suomalaisprojektin paikallisia toteuttajia (Abilis sai aikaan osittain- tai neliraajahalvaantuneiden kuntoutuskeskuksen) sain ministeriossa kaydessani kuulla, etta maassa ei ole ainuttakaan invataksia. Tasta innostuneena olen asettanut tavoitteekseni hankkia tanne ainakin aluksi yhden ja toivottavasti myohemmin useampiakin invatakseja.


Uusin tyokohteeni on ADRAn projekti, joka auttaa Gerdecin rajahdysonnettomuuden uhreja. Taaskin on kyseessa varainkeruu. Hygieniapaketteja sille valitettavan suurelle joukolle, joka viela joutuu majoittumaan tilapaisissa avustuskeskuksissa seka varainkeruuta kahden rajahdyksessa vaurioituneen terveyskeskuksen kunnostamiseen.


Sitten on paljon pienimuotoista toimintaa ruohonjuuritasolla: ruokaa ja vaatteita ihmisille, joita tunnen henkilokohtaisesti, mikrolainoja pienyrittajille seka apua elaman monissa pienissa arkipaivan kuvioissa. Tama on se, mika tuottaa instant-iloa; kun nakee jonkun saavan helpotusta arkipaivaansa tassa ja nyt, mutta silti koen suurta iloa, kun myos saan nahda sellaisten projektien toteutuvan, joilla on vaikutuksia kauas tulevaisuuteen.