Kielitaidottomuutta

Surkeahko albanian kielen taitoni kohenee erittain hitaasti, mutta varmasti. Minulla oli puoli vuotta perati opettaja ja naiden kuukausien aikana emme opiskelleet mitaan verbeista. Niinpa puhun tata nykya sujuvasti ilman verbeja. "Mina taalla huomenna kello kolme". Ihan kaikki ymmartavat.


Sanavarasto lisaantuu koko ajan, viimeksi olen tietysti oppinut, mika on haat ja se on albaniaksi dasma. Minusta tosin dasma kuulostaa joltain tartuntataudilta ["Voi hirveaa, oletko kuullut, etta Irmalla on dasma!"]


Jotkut sanat ovat kammottavia vaannoksia englannista (vatsa on stomaku) tai sitten lainoja italiasta, kreikasta tai turkista. Vaikka en ymmarra ihmisten puheesta usein tuon taivaallista, niin minulle on siunaantunut taysin tarpeeton lahja: pystyn puheesta paattelemaan, mista pain Albaniaa kyseinen henkilo on.


Olen opetellut viikonpaivat vaikka kuinka moneen kertaan ja vielakaan en muista niita. Ainoastaan maanantain, se on hene. Ja sitten kun joku kysyy etta vaikkapa mina paivana olen tulossa kaymaan hanen luonaan, minun pitaa aloittaa aina maamantaista: "Ei maanantaina, vaan--" ja sitten vastapuoli kay hammastyneena lapi koko litanian "Tiistaina?" "Ei!" "Keskiviikkona?" "Ei!" Torstaina?" "Ei!" Perjantaina?" "Ei!" "Lauantaina?" "Ei!" "Sunnuntaina?" "NIIN!!"