Hammaslaakarissa

Hampaasta putoaa paikka. Olen yrittanyt lahes hysteerisella huolella hoitaa hampaani kuntoon aina kun olen Suomessa kaymassa. Olen kaynyt albanialaisissa sairaaloissa ja laakareitten vastaanotoilla ja se mita olen niissa nahnyt ei ole ollut omiaan lisaamaan luottamustani paikalliseen "terveyden"hoitoon. Sanapari "albanialainen hammaslaakari" on herattanyt suunnilleen yhta positiivisia mielikuvia kuin "espanjalainen inkvisitio" tai "kiinalainen vesikidutus". Mutta nyt on Suomeen paluuseen monta viikkoa aikaa. Ei auta, pakko on yrittaa.


Felicia antaa minulle oman hammaslaakarinsa nimen ja nayttaa paikan. Laakari on kyllakin melko hintava hanen mukaansa. No kiva. Rahjainen kuja ja ransistyneet rakennukset vain vahvistavat ennakkokasitystani. Mutta voi onnea, paikka on ultrasiisti ja hygienisen nakoinen taysin moderneine lansimaalaisine varusteineen. Ei poljettavia porakoneita, niin kuin pahimmissa painajaisissani kuvittelin.


Ajattelen vain tiedustella hintoja ja mahdollista ajanvarausta, kun hammaslaakari pyyhkaisee minut tuoliin. Tutkii ja kertoo, etta pitaa ottaa rontgenkuva. Minut ohjataan huoneeseen, jossa on rontgenlaitteen lisaksi kaksi ortopantomografia. Hyvat hynssyrat! Olen totaalisesti aliarvioinut taman maan. Rontgenkuvan hinta on jarkyttavat 200 lekea (noin puolitoista euroa). No kylla, varsinaisia verenimijoita.


Hammaslaakari tsiigailee rontgenkuvaa. -Tule huomenna puoli yhdeksalta. Jos joudutaan tekemaan juurihoito, niin hinta on 45 euroa, jos ei, niin kympin vahemman. Alan ihmetella, mita Felicia ymmartaa sanalla "kallis". Tamahan on oikea hammastaivas! No, huomenna nahdaan, mita silla rahalla saa.