Siivekkaita

Silmalasini hajoavat ja haahuilen kaupungilla puolisokeana. Kas, mikas lintu tuossa on? Onko se sorsa? Ei, vanha tyhma pulu vain. Tajuan, etta en ole nahnyt tassa maassa yhtaan sorsaa ja minulle tulee ikava niita, niiden hauskoja pyrstoja ja vaappuvaa kavelya.

Kaksi miesta potkii ja hakkaa toisiaan kadulla ja huutaa kovalla aanella ilmeiseti karmeita solvauksia. Kuljen edelleen. Vahan matkan paassa on kaksi vitivalkoista kyyhkysta. Rauhankyyhkysia. Kuulkaas, pulut, olette vahan vaarassa paikassa. Siirtykaapa pari sataa metria tuohon suuntaan, mista kuuluu kovaa huutoa.


Lintuparvi lentaa linja-auton rinnalla samaa vauhtia kuin me liikumme. Ensimmainen parvi muuttolintuja! Ne kiitavat taivaan halki kuin mustat lumihiutaleet. Vahitellen parvi alkaa hajota, siita erkanee ensin muutama lintu, sitten useampi. Ovatko ne nyt tulleet perille, ovatko ne nyt kotona?