Syntipukki

Olemme joukolla viettamassa iltaa Julianin ja Trixin luona. Joku mainitsee Leninin ja minun taytyy tietysti mainita yhteydestani toveri Uljanoviin.


Isotatini Liisa (isoaitini sisar) piilotteli Vladimir Iljitsia asunnossaan Helsingissa eraana niista kerroista, kun tama oli salaa Suomessa. Kovin oli ollut hermostunut, mittaillut keittion lattiaa ja kysellyt kiinnostuneena Liisa-tadin palatessa kaupungilta, etta mita siella oli puhuttu ja mitka olivat tunnelmat. Palkaksi oli toveri Lenin antanut hanelle myohemmin kultakellon ja valtion elakkeen.


Julian katsoo minua tyrmistyneena. "Sinunko takiasi mina olen joutunut karsimaan kaikki ne vuodet?! Sinunko takiasi minun maani oli diktatuurin vallassa nelja vuosikymmenta?!". Glunk.. Syyllisyys vyoryy ylitseni kuin hyokyaalto. Anteeksi, ihmisjunta! Anteeksi, kaikki! Mutta mita Liisa-tadin olisi pitanyt tehda? Lusikoida arsenikkia toveri Leninin kalasoppaan?


Julian mulkoilee minua edelleen syyttavasti. Jotenkin minusta tuntuu, etta tasta puhutaan viela..