Konkurs (=kilpailu)
Rami pyytaa minua laulukilpailuihin. No ei suinkaan osallistumaan, vaan seuraamaan. Han pitaa englannintunteja nuorille ja naista oppilaista eras kultakurkku on mukana joissakin karsinnoissa. Tilaisuus on lauantai-illalla kello yhdeksan. No, mikas siina, olen kiinnostunut nakemaan ja kokemaan taalla kaikkea mahdollista.
Saavun hyvissa ajoin paikalle ja huomaan tulleen TV-studioon. Ahaa, tama onkin siis joku televisio-ohjelma. Saan onnekseni melkein viimeisen istumapaikan. Rami tulee myohassa, han on laittanut tyton esiintymiskuntoon (Rami on meikki- ja hiustaiteilija, opettaja ja teologian opiskelija- monitoimimies siis!)
Ohjelma alkaa. “Meidan tyttomme” laulaa ensimmaisena. Jutun juoni on se, etta aiemmin on jo karsittu laulajia ja nyt he esiintyvat kaksittain jurylle, joka poimii heista toisen. Laulajia on 12, eli kuusi heista paasee jatkoon tanakin iltana. Tata karsintaa kestaa viela 11 viikkoa.
Ramin holhokki (Rami on myos tehnyt hanen esiintymispukunsa!) esiintyy epavarmasti, hanta jannittaa selvasti, mika ei tietenkaan ole ihme. Lisaksi miksaaja ei viela ole paassyt juoneen mukaan ja musiikki peittaa laulun. Mutta tytolla on hyva aani, jury on suosiollinen ja meidan tyttomme paasee jatkoon.
Laulajat ovat ialtaan ehka 12-15. Lauluvalinnat tuntuvat virkistavan erilaisilta verrattuina niihin, mita kotimaassa joutuu vastaavissa tilanteissa kuulemaan. Muutama laulaa tuttuja suosikkeja, joku Ricky Martinia, joku vanhan italialaisen hitin ja aivan hellyttava totinen morokolli laulaa albanialaisen laulun ja paasee suureksi ilokseni jatkoon. Sitten lavalle tulee 14-vuotias tytto (hanen nimensa on Juha, ihan totta..). Tytolla on valtava lavakarisma. Hanella ei ole mitaan pikkupimujen viettelyelkeita, han asettuu mikrofonin aareen niinkuin han ei olisi edes tietoinen yleisosta tai hanta piirittavista TV-kameroista.Juha laulaa “Black velvet” ja seka aani, etta tulkinta on niin uskomaton, etta luulisi kuuntelevansa laulajaa, jolla on vuosikausien elamankokemus. Tytto paasee jatkoon ilman muuta.
Laulujen valissa on ohjelmaa, hurjatempoisia popularisoituja kansantansseja, aikaisempien vuosien voittajien esityksia ja sympaattinen juontajaparikin puhkeaa valilla laulamaan.
Viela viimeinen pari. Tama on ehdoton suosikkini. Iloinen hohtavahampainen poika laulaa jonkin kansanlaulutyyppisen, jossa tuntuu selvasti itamainen vaikutus. Puhdas, kaunis kirkas aani ja mita mielettomia korukuvioita han laulaa! Parivaljakon ollessa tuomariston arvioitavana eran juryn jasenista pyytaa viela poikaa laulamaan patkan. Poika kajauttaa ilman saestysta akrobaattisesta laulunumerostaan viela muutaman tahdin ja yleiso puhkeaa raivoisiin aplodeihin.
Ohjelma paattyy ja menemme ulos onnittelemaan tyttoamme. Han ei tieda miten pain olisi, hanen suuri haaveensa oli paasta jatkoon. Jaamme toivomaan jatkossakin parasta ja laulunsavelmia hyraillen lahdemme kotiin.
Saavun hyvissa ajoin paikalle ja huomaan tulleen TV-studioon. Ahaa, tama onkin siis joku televisio-ohjelma. Saan onnekseni melkein viimeisen istumapaikan. Rami tulee myohassa, han on laittanut tyton esiintymiskuntoon (Rami on meikki- ja hiustaiteilija, opettaja ja teologian opiskelija- monitoimimies siis!)
Ohjelma alkaa. “Meidan tyttomme” laulaa ensimmaisena. Jutun juoni on se, etta aiemmin on jo karsittu laulajia ja nyt he esiintyvat kaksittain jurylle, joka poimii heista toisen. Laulajia on 12, eli kuusi heista paasee jatkoon tanakin iltana. Tata karsintaa kestaa viela 11 viikkoa.
Ramin holhokki (Rami on myos tehnyt hanen esiintymispukunsa!) esiintyy epavarmasti, hanta jannittaa selvasti, mika ei tietenkaan ole ihme. Lisaksi miksaaja ei viela ole paassyt juoneen mukaan ja musiikki peittaa laulun. Mutta tytolla on hyva aani, jury on suosiollinen ja meidan tyttomme paasee jatkoon.
Laulajat ovat ialtaan ehka 12-15. Lauluvalinnat tuntuvat virkistavan erilaisilta verrattuina niihin, mita kotimaassa joutuu vastaavissa tilanteissa kuulemaan. Muutama laulaa tuttuja suosikkeja, joku Ricky Martinia, joku vanhan italialaisen hitin ja aivan hellyttava totinen morokolli laulaa albanialaisen laulun ja paasee suureksi ilokseni jatkoon. Sitten lavalle tulee 14-vuotias tytto (hanen nimensa on Juha, ihan totta..). Tytolla on valtava lavakarisma. Hanella ei ole mitaan pikkupimujen viettelyelkeita, han asettuu mikrofonin aareen niinkuin han ei olisi edes tietoinen yleisosta tai hanta piirittavista TV-kameroista.Juha laulaa “Black velvet” ja seka aani, etta tulkinta on niin uskomaton, etta luulisi kuuntelevansa laulajaa, jolla on vuosikausien elamankokemus. Tytto paasee jatkoon ilman muuta.
Laulujen valissa on ohjelmaa, hurjatempoisia popularisoituja kansantansseja, aikaisempien vuosien voittajien esityksia ja sympaattinen juontajaparikin puhkeaa valilla laulamaan.
Viela viimeinen pari. Tama on ehdoton suosikkini. Iloinen hohtavahampainen poika laulaa jonkin kansanlaulutyyppisen, jossa tuntuu selvasti itamainen vaikutus. Puhdas, kaunis kirkas aani ja mita mielettomia korukuvioita han laulaa! Parivaljakon ollessa tuomariston arvioitavana eran juryn jasenista pyytaa viela poikaa laulamaan patkan. Poika kajauttaa ilman saestysta akrobaattisesta laulunumerostaan viela muutaman tahdin ja yleiso puhkeaa raivoisiin aplodeihin.
Ohjelma paattyy ja menemme ulos onnittelemaan tyttoamme. Han ei tieda miten pain olisi, hanen suuri haaveensa oli paasta jatkoon. Jaamme toivomaan jatkossakin parasta ja laulunsavelmia hyraillen lahdemme kotiin.
posted by Anna at 6:16 AM
0 Comments:
Post a Comment
<< Home