Friday, February 24, 2006

It's All About Him

Kayn kirkolla tapaamassa Floriania, joka on siella pitamassa kitaratunteja. Kun tunnit ovat loppu alan kysella kahdelta nuorelta pojalta albanialaisesta musiikista. Pojat ilmoittavat olevansa rockmusiikin ystavia ja inhoavansa hiphop- musiikkia, jota taalla valtaosa nuorista rakastaa. Pojilla on kasittamattoman laaja tietamys suomalaisesta musiikista, bandeista ja solisteista, he luettelevat nimen toisensa jalkeen. Erityisesti HIM on heidan suosikkinsa ja keskustelemme Ville Valosta.

Kun lahdemme kirkosta pojat pysahtyvat kadulla ja toinen heista, Juri, kysyy olenko kristitty. Olen, olen! Sitten han alkaa kysella jotain, mita olin puhunut Florianille ja huomaan, etta han on kuunnellut tarkkaan keskusteluamme vaikka luulin hanen keskittyneen taysin kitaransoittoon. Kysyn uskooko han Jumalaan ja han kertoo uskovansa ja sanoo olleensa aikaisemmin saatananpalvoja. Han kysyy mita eroa silla on uskooko Jumalaan vai Saatanaan. Kerron hanelle, etta Jumala rakastaa meita ja haluaa suojella ja varjella meita, mutta Saatana haluaa ainoastaan tuhota meidat. Juri myontaa, etta nain on asia, ja kertoo jostain tietamastaan tapauksesta, jossa saatananpalvojat olivat uhranneet nuoren tyton.

Mutta miksi Jumala loi ihmisen? Kerron, etta niinkuin aiti haluaa synnyttaa lapsia, joita han saa rakastaa, niin myos Jumala loi meidat, niin etta han saisi meita rakastaa. Puhumme Luciferista ja kuinka han lankesi, kuinka han sai taman maailman valtakentakseen, mutta kuinka Jumalalla oli pelastussuunnitelma valmiina ja han lahetti Kristuksen kuolemaan meidan tahtemme. Kaymme lapi koko pelastushistorian ja paasemme uuteen maahan.-Mutta en ymmarra ikuisuutta, kuinka kaikki voi jatkua loppumattomiin, sanoo toinen pojista, Ino. Kerron, etta Raamatussa sanotaan, etta kun tama maailma lakkaa olemasta, niin myos aika lakkaa olemasta. Ei ole enaa eilista eika huomista.

Valot syttyvat lamppuihin. Olemme seisoneet kadulla kauan. Sanon lopuksi: Kokeilkaa Jumalaa. Opetelkaa tuntemaan hanet ja sitten tiedatte, onko kaikki tama sen arvoista kuin sanotaan. Niin mina olen tehnyt ja tahan paivaan asti en ole katunut. Pojat nyokkaavat.

Meilla kaikilla on jo kylma. Juri lupaa vieda minut kotiin autollaan mutta lisaa virnistaen, etta hanella ei kylla ole ajokorttia, mutta etta han on ajanut autoa jo viisi vuotta. Siis kolmetoistavuotiaasta asti! Mutta mita poliisit sanoivat, kun nakivat senikaisen ajavan autoa. No, siita selvisi tuhannella lekella [noin 8 euroa]. Juri valittaa naureskellen aikojen huonoutta, nykyisin pitaa maksaa jo kaksi tuhatta lekea jos poliisi pysayttaa, koska autoa ei ole tietenkaan katsastettu eika vakuutuksia maksettu eika..

Nauramme yhdessa Jurille ja hanen autolleen ja poliiseille. Saavumme turvallisesti perille.. Sanon, tasta minun taytyy kertoa niille, jotka asuvat Suomessa. Lupaan kirjoittaa pojista blogiini ja nyt olen sen tehnyt.

1 Comments:

Blogger Ansku said...

Hei Anna, mahtavaa kun olet saanut näitä juttuja blogiisi. Tätä seurataan mielenkiinnolla. Joko olet blogilistalla? (www.blogilista.fi)

2:29 AM  

Post a Comment

<< Home