Musiikin riemua

Minulla on 14 piano-oppilasta, ialtaan 7 ja 24 valilta. Kukaan heista ei ole aikaisemmin soittanut pianoa. Itse asiassa erittain harvat taalla yleensa paasevat soittotunneille; vain ne harvat onnekkaat, jotka paasevat musiikkikouluun (lukio) tai ne, joiden vanhemmilla on runsaasti rahaa.

Koko soittotunti-kasite on vieras oppilailleni, heilla ei ole edes ketaan kavereita, jotka kavisivat tunneilla. Jos Danielia ei huvita tulla torstaina tunnille, han ilmaantuu paikalle perjantaina ja kuvittelee, etta saa opetusta silloin. Kenellekaan ei tule mieleenkaan ilmoittaa opettajalle jos he ovat poissa sairauden tai jonkin muun syyn takia.

Harjoittelemme tunnilla kappaleita nuoteista.Oppilaat unohtavat ne minne sattuu ja jos vaikka joku muistaisi ottaa nuotit mukaansa kotiin niin yksikaan ei ole viela muistanut tuoda niita seuraavalle tunnille mukaansa, niin etta nakisin mita he ovat oppineet.

Kenellakaan ei ole pianoa kotona eika mitaan muutakaan soittopelia (eika minullakaan ole kaytossani pianoa opettaessani, ainoastaan keyboard). Oppilaille on sentahden annettu harjoitusajat, niin etta he paasevat harjoittelemaan ADRAn keyboardilla. He eivat tule harjoittelemaan.

Oppilas tulee tunnille. Han ei tule seuraavalla kerralla. Han ei ollutkaan pyytanyt vanhemmiltaan lupaa kayda tunneilla. Oppilas tulee tunnille. Han ei tule enaa seuraavalla kerralla. Hanen koulunumeronsa ovat alkaneet laskea ja vanhemmat ovat ilmoittaneet, etta ei mitaan ylimaaraisia harrastuksia enaa. Oppilas tulee tunnille. Han ei tule enaa seuraavalla kerralla. Ei mitaan ilmoitusta siita, miksi.

Pidan tuntia. Kaikki sujuu erinomaisesti. Kaikki ovat saapuneet paikalle ajoissa.Yhtakkia ZUP! sahkot menevat. Koska keyboardissa ei ole pattereita ja koska ilman sahkolammitinta huone muuttuu hyvin pian hyytavan kylmaksi, lopetamme opetuksen. Seuraavana paivana: sama juttu. Sitten: koko viikon sahkot poissa aivan yhtajaksoisesti. Se on jo melko harvinaista ja kyselen mika siihen on syyna. Koko kaupunginosasta on katkaistu sahkot, koska monet ihmiset eivat ole maksaneet sahkolaskuaan (ei ole mitaan keinoa rankaista ainoastaan syyllisia) ja niinpa sahkolaitos kokeilee ovelaa temppua: jos kaikilta ihmisilta katkaistaan sahkot, niin ehka ne, jotka ovat maksaneet, patistavat niita jotka eivat ole maksaneet. Ovela juoni ei onnistu ja sahkot pysyvat poissa.

Olen saanut tulkin mukaan opetukseen, han on eraan oppilaan aiti, erittain mukava nuori nainen. Hanella ei vain ole hajuakaan siita miten tulkkaamisen pitaisi sujua.
Puhun oppilaalle ja nainen kuuntelee minua lumoutuneena. Sanon, voisitko nyt kaantaa taman. Han heraa lumouksesta ja alkaa puhua oppilaalle. He alkavat kayda pitkaa keskustelua jostain asiasta. Sanon: voitko tulkata minulle, mita oppilas sanoo. Nainen nayttaa hammastyneelta, etta rupean hanelta sellaista kyselemaan, mutta saan hanesta viimein ulos jonkinlaisen kaannoksen. Tama toistuu uudestaan ja uudestaan.

Nainen innostuu soitonopetuksesta niin, etta han ottaa kohta ohjat kasiinsa. Kun han on parilla tunnilla oppinut, mita seuraavaksi tapahtuu, han alkaa itse opettaa oppilaita ja selostaa, mita tehdaan. Sanon: ala puhu oppilaalle mitaan sellaista mita en ole sanonut. Han on vilpittoman hammastynyt etta taas vaadin tallaisia asioita, mutta muistaa ainakin hetken aikaa, mien piti toimia. Olen aivan uupunut kaikesta tasta ponnistelusta.

Menen kaymaan pihalla. Pienet piano-oppilaani kiljuvat riemusta: Anna!! Kaikki keraantyvat ymparilleni, kaikilla on asiaa. Eri nayttaa, kuinka han on laittanut hienosti nuottinsa muovitaskuun suojaksi sateelta.Han on tulossa harjoittelemaan. Ardit sanoo, etta pianonsoitto on hanesta kovin vaikeaa, mutta etta han todella haluaisi oppia.Kaikki nauravat ja puhuvat yhteen aaneen. He ovat hellyyttavia. Ehka jaksan kuitenkin, sittenkin..