Kaupungilla

Ilmassa tuntuu mimosan tuoksua. Kullankeltaisia kukkia on joka paikassa: kimppuina tyopoydilla, ihmisilla kasissa, pikkupojat katkovat niita puista jalkapallokentan laidalta ja myyvat niita kadunkulmissa. Nayttaa silta, etta kevat on vihdoin tulossa.
Koulun pihalta on kaadettu kaikki suuret mimosapuut. Yksi puista on kaadettu suoraan tiiliaidan paalle, joka on romahtanut. Olisikohan kannattanut tehda joitain laskelmia ensin..

Olen oppinut vihdoin asioimaan postitoimistossa. En enaa yritakaan jonottaa, litistan itseni tiskia vasten ja pidan tiskinreunasta lujasti kiinni. Kun olen ainoa ihminen luukulla ja molemmat naiset rupattelevat vain hilpeasti keskenaan ja yrittavat saada minut tuntemaan itseni nakymattomaksi, otan kirjekuoren kateeni ja heilutan sita toisen naisen kasvojen edessa. Han yrittaa siita huolimatta viela hetken vetaa rooliaan, mutta sitten hanen hermonsa pettavat ja han alistuu palvelemaan minua.

Yksi kerjalainen on nostettu tosi hyviin asemiin. Hanet on sijoitettu keskelle katua kahden kaistan valiin! Miehella ei ole jalkoja niin etta han itse paasisi liikkumaan vaaralliselta tyopaikaltaan, eika hanen sitapaitsi kannattaisi sellaista yrittaakaan, silla han on niin matalalla, etta autot eivat ehtisi huomata hanta riittavan ajoissa jos han lahtisi liikkeelle. Kuinka kenenkaan hermot kestavat tuollaista! Autot viuhuvat hanen ohitseen hurjaa vauhtia ja han katselee niita, jos ei nyt ihan sammakkoperspektiivista, niin ei paljon korkeammaltakaan.

Kuvankaunis mustalaistytto kulkee kadulla vetaen perassaan jotain, joka ilmeisesti on hanen erittain kurainen pikkuveljensa. Tyton nuhjuinen toppatakki, paljeteilla koristeltu farkkuhame ja hanen likaiset kasvonsa ainostaan korostavat hanen kauneuttaan, pitkat tuuheat hiukset on sidottu narunpatkalla loysasti niskaan. Jos hanet pesisi ja kampaisi, pukisi iltapukuun ja koristelisi jalokivilla, Miss Universum- kisojen varma voittaja olisi tassa. Mutta en usko etta hanesta tulisi yhtaan sen onnellisempi kuin nyt. –Parivaljakko jatkaa matkaansa. Tyton kengat lapsyvat mudassa. Pikkupoika hymyilee.


Tienvieret ovat taynna poliiseja. Osa liikenteesta on pysaytetty. Letka mustia autoja kiitaa pitkin paakatua. Yhden ymparilla ajaa viisi moottoripyorapoliisia. Yritan kysella ihmisilta mista on kysymys. Valtiovierailu? Vihdoin loydan jonkun suunnilleen englanninkielentaitoisen. Presidenttihan se siina vain matkusti paikasta toiseen. Albanian presidentti? Niin. Mutta miksi hanella oli niin iso saattue? Hanella aina on kun han liikkuu kaupungilla. –Ajattelen lammolla meidan rakasta presidenttiamme, joka kay kauppatorilla juomassa kahvia yksi turvamies vanavedessaan.

Vanha pariskunta ajaa kolmea isoa lehmaa pitkin katua kadessaan varvut, joilla he silloin talloin naon vuoksi hieman huiskaisevat otuksia. Yksi kantturoista rientaa riipimaan pensaista lehtia, ja ukko patistaa sen takaisin. Naky on kotoisa ja rauhoittava. Tama tapahtuu siis keskella paakaupunkia. Minua hymyilyttaa, kun ajattelen omaa paakaupunkiani. Voisipa meillakin Esplanadilla nahda kulkevan ukon, akan ja heidan kolme lehmaansa..