Aidin opetuksia

Olisi pitanyt uskoa aitia. Mutta leivonnaiset konditorian ikkunassa nayttivat niin herkullisilta. Eivatka ne maksaneet paljon mitaan. Mutta niiden sisalla oli jotain kreemin tapaista ja kuka tietaa kuinka kauan ne olivat siina olleet lampimassa.

Olen kavelemassa toiselle puolelle kaupunkia. Vatsaani kouristaa. Ryntaan lahimpaan pizzeriaan ja tytto osoittaa minulle WCn huoneen peralla. Sielta selvittyani alan kuumeisesti etsia apteekkia. Missa ovat nyt ne tuhat ja yksi apteekkia, jotka ovat yleensa kavelyreittini varrella?

Tuskan hiki kihoaa otsalle. Ei apteekkia, mutta seuraava huussi pitaisi loytya ja akkia. Santaan kahvilaan. Ei “nykyajan mukavuuksia”. Mita, eiko taalla tarvitsekaan anniskelupaikkojen yhteydessa olla saniteettitiloja? Ilmeisesti ei.

Apteekki, vihdoinkin! Voi ei, se on suljettu! Se ainoa liike, jonka ikina olen nahnyt tassa kaupungissa ikina olevan suljetun. –Olen melkein perilla ystavani luona. Viela vahan matkaa..Ei, vatsa kouristelee raivoisasti. Ryntaan rahjaiseen kuppilaan tuskanhiki otsallani. Kolme mustatakkista miesta tuijottaa minua kauhuissaan. “Toilet!”, huudan heille. He katsovat minua jarkyttyneina suu auki. “TOILET!!”. Lisaan volyymia varmemman vakuudeksi. Se ilmeisesti tehoaa, ja yksi miehista osoittaa ovea kuppilan nurkassa.

Huussi on niin pieni, etta tuskin mahdun sinne sisaan. Se on niin kutsuttu kyykkyvessa, eli vain reika lattiassa. Ei kasienpesuallasta, ei paperia, ei.. no, viis siita, onneksi edes joku paikka loytyi.

Kun vihdoin hingerran itseni ulos, miehet tuijottavat minua vielakin. Yksi heista kysyy minulta jotain huolestuneen nakoisena. En ymmarra sanaakaan, mutta olisi mielenkiintoista tietaa mita han sanoo. “Anteeksi, etta siella ei ollut vessapaperia”. Tai ehka “Mita, etko aiokaan ostaa mitaan, vaikka kaytit WCtamme”. No, en jaa ottamaan siita selvaa, hyvastelen pikaisesti ja poistun.

Apteekki, vihdoinkin, ja se on auki. Kyselen farmaseutilta puhuuko han englantia ja han vain pyorittelee silmiaan. Yritan aantaa sanan diarree mahdollisimman monella tavalla. Taputan tuskaisen nakoisena vatsaani (ei tuota mitaan vaikeuksia) ja naisen kasvoille syttyy vihdoin ymmarryksen loiste. Han kaivaa katkoistaan paketillisen Imodiumia. Siunattu Janssen-Cilag, joka on taman ihmeaineen tyrkkaissyt markkinoille ja niin monen matkavatsataudin taltuttanut!

Paatan taas muistaa pitaa laakkeen aina kasilaukussani. Ja mita se aiti oikein opettikaan; Matkoilla ei majoneeseja, ei kuorimattomia hedelmia, ei vetta kraanasta, ei.. Lisaan listaan viela kreemitaytteiset paakelsit, olkoot kuinka houkuttelevan nakoisia tahansa.