Sairautta

Tavatessani aikaisemmin Florianin (nuori mies, joka saestaa yleensa jumalanpalveluksissa, opettaa kitaransoittoa kirkolla ja tekee jotain ihan muuta tyokseen, en muista mita) han kyselee mita minulla on parhaillaan tyon alla. Kerron hanelle projekteista ja kun han kuulee, etta haluaisin tuoda tanne syksylla Suomesta terveydenhoitoalan vapaaehtoisryhman pariksi viikoksi tekemaan terveystarkastuksia ym han ilahtuu. Florian selittaa, etta hanen kitararyhmassaan on tytto, jolla on joku vakava sairaus, jota ei voida hoitaa Albaniassa. Haluaisin auttaa tata 17-vuotiasta, joka on saanut laakareilta kuolemantuomion. Florian sanoo, etta han jarjestaa varainkeruun ja mina lupaan kysya neuvoa laakareilta Suomessa.

Tapaan tyton ja hanen sisarensa kirkolla.Selitan tulkin valityksella kuka olen ja miksi haluan kysella hanen sairaudestaan. Tytto ei ole voinut kayda koulua kahteen vuoteen koska on joutunut yhtamittaa sairaalaan. Taalla ei ilmeisesti kukaan ole kuullutkaan opetuksen jarjestamisesta koluikaisille sairaille nuorille. Koulunkaymattomyys on ollut hanelle varmasti hyvin raskasta ja ystavista erossa oleminen. Florian on kertonut, etta han on aiemmin suhtautunut hyvin tyynesti sairauteensa, mutta etta han nyt pelkaa sita kuinka hanen kay.

Tytto nayttaa paallisin puolin aivan tavalliselta terveelta nuorelta. Sitten han vetaa syvaan henkea ja aani, joka siita syntyy kuulostaa silta kuin se tulisi suoraan manalasta. Sanomme tytolle, etta teemme kaikkemme, etta saisimme hanelle hoitoa. Rukoilemme tyton kanssa ja jatamme hanet korkeampiin kasiin.