Kollektiivinen suru..

Naen jo kaukaa, etta jotain on tapahtunut. Ihmiset seisovat pienina ryhmina ja tuijottavat jotain, mita en nae. Tultuani lahemmaksi naen vakijoukon jahmettyneet hahmot ja arvaan, etta on kyseessa vakava liikenneonnettomuus. Etsin katseellani laakintahenkilokuntaa ja ambulanssia. Pieni poika pyyhkii kyyneleen poskeltaan.

Sitten naen onnettomuuden uhrin. Tulitera Mercedes Benz! Albanialaismiehen arvokkain omaisuus, suvun ylpeys, naapurien kateuden kohde. Etuovessa iso naarmu, peili tuusannuuskana. Lihakauppiaan viikset varahtelevat myotatunnosta. Auto ei ole hanen, mutta han kykenee ymmartamaan lahimmaisensa tuskan.

Kuljen vakijoukon lapi hiirenhiljaisuuden vallitessa. Kaikkien kasvot ovat harmaat ja ilmeet taynna tuskaa. Miten nain saattoi kayda. Kuinka tasta eteenpain..