Nimia

Ihmisilla on omituisia nimia. Miten ihmeessa opin muistamaan ne kaikki! Arvelen, etta vuosien eristaytyneisyys muusta maailmasta on sailyttanyt vanhat paikalliset nimet paremmin kuin muualla Euroopassa. Taalla tormaa harvemmin sellaisiin yleiseurooppalaisiin nimiin, jotka erilaisina muunnoksina voi loytaa melkein kaikista muista Euroopan maista: Tomas, Christopher, Helena, Mary, Henrik. Sen sijaan kohtaan ihmisia, joiden nimi on Dituri (tieto), Lumturi (onni), Besnik (uskollisuus) tai Fatime (minun onneni).

On ihailtavaa, etta paikalliset ovat sailyttaneet vanhoja, historiallisia nimia, joilla on syva merkitys. Amantia (historiallinen kaupunki Albaniassa), Ilir (vapaus), Kastrioti (Albanian vapaussankari). Jotkut nimet ovat peraisin lahinaapureilta, Italiasta ja Kreikasta: Aurora, Afrodite (kuinka kaunis nimi! Tama on Denadan siivoojan nimi. En osaa kuvitella siivoamassa ketaan henkiloa, jolla on niin ihana nimi kuin Afrodite!) Florian (sanoin Florianille, etta hanen nimensa kuulostaa minusta silta, kuin se olisi jostain sadusta:”Prinssi Florian ratsasti valkealla ratsullaan halki synkan metsan..”)

Jos jollakin sattuu olemaan lansimaalaistyyppinen nimi, siita tehdaan paikallinen muunnos, joka muuttaa sen lahes tunnistamattomaksi. Niinpa minun kesti jonkin aikaa todeta, etta Turi ja Arthur olivat yksi ja sama henkilo.