Thursday, February 09, 2006

Byrekia, sahkokatkoksia jamaailmantuskaa

“Saisinko yhden byrekin?” “Minkalaisen: juusto, pinaatti, tomaatti..” “Juusto” “Juustolla ei ole” “No, yksi tomaattibyrek sitten”. Saan byrekini, siina on sisalla lihaa. No, hyva tietaa, ei sitten tomaattibyrekia seuraavalla kerralla.

Toimistolla sahkot ovat koko aamupaivan paalla-pois-paalla-pois. Olen jo oppinut tallettamaan kirjoittamani tekstit melkein joka kappaleen jalkeen, seka salamana PIIP-aanen kuultuani, silla parhaimmassa tapauksessa aani tarkoittaa sita, etta sahkokatkos on alkanut, mutta varajarjestelma antaa muutaman sekunnin aikaa tekstin tallettamiseen. Huonommassa tapauksessa varajarjestelma ei toimi ja menetan koko tekstin.

Saan kasiini maailmanpankin uusimman raportin ja suunnitelman koyhyyden poitamisesta Albaniasta. Kun olen kahlannut parisataasivuisen raportin lapi olen niin masentunut, etta olen pudota tuolilta. Asioiden koko kuva alkaa vahitellen hahmottua. Albania ei ole ainoastaan valovuosien paassa lansimaista kehityksessa, vaan jopa kaukana entisista itablokin maista. Sivu toisensa jalkeen: korruptiota, salakuljetusta, infrastruktuurin toimimattomuutta, saastumista, koyhyytta, absoluuttista koyhyytta, koulutustason alhaisuutta. Kuin irvikuvana raportti esittaa olojen parantamista turismille suotuisaksi. Kuka tanne haluaa tulla lomalle! Albanialla on kaikki mahdollisuudet kukoistavalle matkailulle. Upea luonto, ystavalliset ihmiset, uskomattomia historiallisia nahtavyyksia. Mutta tama maa kelpaa ehka juuri ja juuri exreme-matkailijoille. Jokainen normaalilla ruuansulatuksella varustettu henkilo voi pahoin nahdessaan koiranraadot kadulla tai lampaitten laiduntavan kaatopaikalla. Kuka jaksaa istua junassa kahdeksan tuntia kahdensadan kilometrin matkan tai kestaa autossa 40 kilometrin tuntivauhdin teitten surkean kunnon takia. –Raportti on muuten erinomaisesti laadittu ja suunnitelmat ovat ainakin minun silmissani kutakuinkin realistisia. Luoja armahtakoon tata maata, etta taman kansan elamasta tulisi ihmisarvoisempaa ja etta puute ja koyhyys saisivat vaistya!

Olen ihan litteana mietittyani kaikkea tata. Lahden asunnolleni vain huomatakseni, etta huone on pimea ja kylma, ei sahkoja. Ryomin sankyyn lammitellakseni ja nukahdan kello kuudelta illalla. Naen iloisia ja varikkaita unia.

0 Comments:

Post a Comment

<< Home