Kiva koira..

Alan vahitellen tottua albanialaiseen aikakasitykseen. Taalla ei kerta kaikkiaan pysty tulemaan minnekaan liian myohaan. Tajuan sen ensimmaista kertaa kun sovin tapaavani Elidonin toimistolla yhdelta. Tavallisesti olisin paikalla jo ehka kymmenta vaille yksi. Taalla katson kelloa yhdelta ja lahden kavelemaan toimistolle. Olen perilla puoli kahdelta, jolloin Elidon juuri ajaa pihaan. Taydellinen albanialainen ajoitus. Toisella kertaa olen lahdossa kirkkoon ja aion ruveta palyilemaan kelloa samalla tavalla kuin kotona, mutta sitten rentoudun kun huomaan, etta mitaan kiiretta ei olekaan. Saavun kirkolle 11.15 (kun jumalanpalveluksen on pitanuyt alkaa kello 11). Tilaisuus alkaa loppujen lopuksi 11.30. Viime perjantaina adran pihalle on suunniteltu nuorille barbeque kello 14. Kello 15 alan pikku hiljaa valmistautua ruokien kanssa ja kello 16 vihdoin ihmiset ovat paasseet paikalle. Ainakin toistaiseksi tama systeemi tuntuu hyvin rennolta ja miellyttavalta. Voi olla tietysti, etta ajan mittaan rupeaa arsyttamaan.

Kavellessani toimistolle naen kadulla suloisen nakoisen koiran ja sanon sille (suomeksi): sopo koira! Ehka tama on albaniaksi jotain sellaista, etta puskii, kay kimppuun, silla koira hyokkaa kiinni pohkeeseeni ja puree LUJAA. Sekunnin murto-osassa naen jo itseni jaykkakouristuksen uhrina, kunnes muistan, etta rokotukseni ovat kunnossa. Pieni mustapukuinen mummo nakee tapauksen ja tulee avukseni. Han heittelee koiraa kivilla ja saa sen pakenemaan. Tutkimme yhdessa koiranpuremaa, mutta onneksi minulla on jalassani paksut samettihousut, eika koira saa aikaiseksi muuta kuin haijynnakoisen mustelman. Paatan olla vastaisuudessa puhumatta elaimille mitaan riippumatta siita kuinka ystavalliselta ne nayttavat.

Syon kilokaupalla mandariineja. Ne maksavat vain noin 80 snt/kilo. Ne ovat uskomattoman makeita ja mehukkaita, mutta ei ihme, kun ne on samana paivana poimittu puusta. Tuntuu, etta kuoret irtoavat niista melkein itsestaan. Voisinpa lahettaa niita lentokoneellisen Suomeen!

On hellyyttavaa katsella kuinka taalla suhtaudutaan kerjalaisiin, jotenkin niin, etta tuntuu, etta heita kunnioitetaan ja arvostetaan. Kun joku seisoo leipomon edessa hanen ei koskaan tarvitse lahtea tyhjin kasin pois vaan aina han saa mukaansa juuri leivotun pullan tai leivan. Kun vanha mies pyytaa katukauppiaalta sipulia, vieressa seisova mies antaa hanelle samalla kolikon kateen. Muslimikulttuuriin kuuluu tietysti almujen antaminen koyhille. Mutta olen nakevinani tekojen takana myos inhimillista lampoa ja ihmisyyden kunnioitusta.