Kierratysta

Kun roskasailiot ovat tayttyneet, tulevat ensimmaiseksi vaatteiden keraajat, usein keski-ikaiset miehet. Heilla on erityiset tyokalut tata tarkoitusta varten: pitkat metalliset pihdit, joiden paassa on teravat koukut. Koukuilla he repivat muovipussit auki ja nostavat pihdeilla loytamansa vaatteet omiin sakkeihinsa.

Sitten tulevat muovipullojen keraajat. Jotkut keraavat ainoastaan pienia pulloja, jotkut isompia vesi- ja virvoitusjuomapulloja. Olen nahnyt uusiokayttoon otettuja vesipulloja katumyyjilla, niissa myydaan muun muassa oliivioljya, rakia, moottorioljya, viinia ja maitoa.

Pienet mummot kerailevat metallisia juomatolkkeja pienemmista roskiksista. Jotkut kaikista rahjaisimmat tyypit (huom! namakin ovat aina mahdollisimman huolitellusti pukeutuneita, AINA pikkutakki paalla) etsivat poisheitettyja ruuantahteita. Sen mita heilta jaa penkovat koirat ja kissat jatesailioista.

Pienet mustalaispojat keraavat metalliromun. Heilla on puiset rattaat, joissa he tyontavat painavampia esineita. He eivat useinkaan ole 6-7 vuotta vanhempia, mutta heidan kasvoiltaan loistaa omanarvontunto ja ylpeys, kun he ovat loytaneet jonkin vahan isomman kapistuksen, jota raahaavat innosta puhkuen pitkin katua.

Pikkumummot keraavat myos kaikki puupalat ja vievat ne kotiin polttaakseen ne helloissaan.

Teoriassa kierratysta ei kai ole ollenkaan. Kaytannossa lahes kaikki tulee kiertoon ja huolella uudelleen kaytetyksi. Hygienisyydesta ei pideta niin isoa melua ja melko sitkasta vakea tuntuvat olevatkin nama kierrattajat. Jokaisella on oma paikkansa ja tehtavansa kaupungin epavirallisessa puhtaanapitojarjestelmassa.