Loydetty

Koulun pihalle ilmestyi eilen yksi hataantynyt aiti. Hanen poikansa oli lahtenyt aamulla kouluun bussilla, mutta ei ollut koskaan tullut perille. Tassa ihmissalakuljetuksen ja kaoottisen liikenteen maassa uutinen oli kammottava. Tuntui kuin kaiken ylle olisi levinnyt synkan ahdistuksen verho. Meidan koulullamme on ala-ja ylaaste ja lukio, jonne kadonnut poika oli ollut menossa, on kivanheiton paassa.


Minua ja jalkeenpain ihmetyttamaan se valtava nopeus, tasmallisyys ja kurinalaisuus, jolla tilanne eteni. Oli niin kuin olisi tapahtunut suuronnettomuus, jota varten oli harjoteltu vuosikausia. Lukio pysaytti toimintansa ja oppilaat lahtivat ryhmissa kadulle etsimaan toveriaan. Koulun henkilokunta alkoi kayda lapi kaikkia kadun varrella olevia kauppoja. Yksi vartijoistamme lahti viemaan aitia poliisiasemalle ja kaksi tuttua laakaria alkoi soitella lapi sairaaloita. Kaikki soittivat tai lahettivat tekstiviesteja ystavilleen ja tuttavilleen. Kaikki rukoilivat.


Myohaan iltapaivalla tuli valtavan helpottava tieto: poika oli saapunut kotiin. En tieda vielakaan yksityiskohdista sen enempaa. Mutta meille kaikille tuli tanaan sahkoposti, jossa pojan vanhemmat kirjoittivat muun muassa: Sanat eivat riita kertomaan meidan kiitollisuuttamme rukouksista, avusta ja rohkaisusta, jota saimme eilen. Olimme syvasti liikuttuneita siita, kuinka lahetystyontekijoiden yhteiso liitti voimansa yhteen auttaakseen meita. Ymmarramme, etta tama keskeytti monen ihmisen tyosuunnitelmat eilen ja oli valtava rohkaisu meille, etta ihmiset olivat halukkaita siita huolimatta auttamaan.Meille on kunnia olla osa lahetystyontekijoiden yhteisoa ja kiitamme Jumalaa teista jokaisesta.