Historiallisia tosiasioita

Meita on lounaalla istumassa poydan aaressa iloinen joukko ihmisia. Vieressani istuu nuori meriarkeologi ja jos minulta kysytaan, niin tama on ehdottomasti mielenkiintoisin ammatti mika ihmisella voi olla. Han kertoilee mita kaikkea Valimeren pohjasta loytyy, sukelluksistaan ja ylipaansa tuntuu tietavan kaiken Albanian historiasta. Taalla on mahdotonta kavella maalla tai kaupungissa tormaamatta muinaismuistoihin ja jos maan pintaa vahan rapsuttaa, niin sielta loytyy taatusti joku vanha kreikkalainen tai roomalainen kaupunki tai vahintaan linna.


Kun olen kerrankin tormannyt tallaiseen asiantuntijaan, niin saalimatta pommitan hanta kysymyksilla niin etta miesparka ehtii tuskin syoda. Vihdoin saan vastauksen siihen, mista nimi Albania on tullut. Vahan matkan paassa Tiranasta on sijainnut muinainen kaupunki, jonka nimi on ollut Albanopolis. Monet tosiksi uskomani tarinat Albanian historiasta han loogisesti osoittaa epatosiksi ja ehka myos nyt opin epailemaan osaa siita tiedosta, jota olen muistiini keraillyt.


Aterian paatteeksi syomme hedelmia. Arkeologiystavamme alkaa syoda mandariinin kuoria. Nahdessaan kummeksuvan katseeni han sanoo "I'm not mad". Ok, mutta en ole koskaan aikaisemmin nahnyt kenenkaan syovan mandariinin kuoria. Mies selittaa: Diktatuurin aikana naita hedelmia sai vahan. Niinpa me lapsena, kun saimme niita, soimme ensin hedelman sisaosan ja sitten kuoret (tama onnistuu vain taalla, missa hedelmia ei myrkyteta). Selva, sanon, kirjoitan tasta blogiini. Ja tama tarina on tosi.