Thursday, April 30, 2009

Naisten marssilla

Kello on 9.30 sunnuntaiaamuna. Aiti Teresan aukiolle yliopiston eteen on keraantynyt joukko naisia aikessa osallistua Albanian ensimmaiseen rintasyopatietoisuusmarssiin. Jarjestajina ovat terveysministerio, nuorten naisten kristillinen yhdistys ja Amerikan suurlahetysto. Ehka viimeksimainitun osallisuus nakyy siina, etta tapahtuman jarjestelyt ovat lansimaista tasoa: osanottajille jaetaan vesipullot, roosa nauha-logolla varustetut sateenvarjot ja kassit seka infomateriaalia. Olen hyvin hurmaantunut omaan vaaleanpunaiseen sateenvarjooni.


Kulkue lahtee vihdoin liikkeelle pitkin kuusikaistaista bulevardia, joka on suljettu liikenteelta ja onkin komeaa astella pitkin leveaa vaylaa poliisiautojen valojen vilkkuessa tienvierilla. Ajattelen meita erilaisia naisia, jotka siina kulkevat; kotimaisia, ulkomaisia, nuoria, vanhoja ja pala nousee kurkkuuni voimakkaasta yhteenkuuluvaisuuden tunteesta. Siina on tyttosia, jotka kulkevat kasikoukkua,kylan naisia pitkine letteineen ja huiveineen ja iloisia, pulleita keski-ikaisia naisia, jotka nauravat sydamensa kyllyydesta.


Saavumme marssin paahan ja vaaleanpunaisin ilmapalloin koristetulle lavalle nousee pitka letka puhujia, mutta onneksi puheet eivat ole liian pitkia. Aanessa ovat eduskunnan puhemies (nainen), presidentin vaimo, Tiranan pormestari ja Amerikan suurlahettilas (molemmat miehia) seka nainen, jolla kymmenen vuotta todettiin rintasyopa, mutta joka on ainakin talla hetkella voitolla sairaudestaan.


Seuraavana paivana laitan marssilta saamani roosan nauhan puserooni mennessani kouluun. Eras oppilaan aiti (norjalainen) tulee keskustelemaan marssista kanssani. Han sanoo yrittavansa patistaa albanialaisias ystaviaan mammografiaan, mutta he eivat halua menna, koska on liian hapeallista riisuutua laakarin edessa kuvausta varten (edes naispuolisen!). Tapaamani aiti kertookin aina sanovansa heille, etta eiko se sitten ole enemman hapea kuolla syopaan.


Koulun pihalla teinitytot tulevat kyselemaan nauhastani ja juttelemme naisten juttuja. Paatan menna kesalla Suomessa mammografiaan.

3 Comments:

Blogger Ulla said...

Hei Anna serkku!
Olipa hauska löytää Sinut netin ihmeellisestä maailmasta. Hauska lukea juttujasi. Käy usein vilkuilemassa jokohan olisi uutta teksiä syntynyt? Olisi mukava tavata jos tulet kesällä Suomeen.Kaikkea hyvää toivottaen Ulla Espoosta

11:09 AM  
Blogger Anna said...

Vau!! Olipa yllatys! Eipa olla oltu tekemisissa aikoihin. Olisi todella kiva tavata. Otan yhteytta kun tulen Suomeen!

2:04 AM  
Blogger marski said...

hei anna,täällä toinen serkku-tyttö espoosta.eilen viettiin nuoremisen eli kirsi lakkiaisia helteissä säässä.ulla oli tietysti mukakana ja kertoi tässäblokistäsi.elina on ollut silloin tälläin yhteydessä liisan ilmeisesti netin välitysellä.minulla on paljon uutt a tietoa myös isoäidin suvusta,kiitos netin ilmeellisen maailman.rakkaita terveisiä serkkusi-liisukka

2:45 AM  

Post a Comment

<< Home