Kiljusen herrasvaen naapurissa

En enaa kesta kerrosnaapureitani. Perheeseen kuuluu isovanhemmat ja heidan poikansa perheineen (vaimo ja kaksi lasta). Isoisa on ketjupolttaja ja han istuu kerrostasanteella tupakoimassa. Taalla porraskaytavat eivat ole umpinaisia ja han syljeskelee suoraan lattialle, mista hanen yskoksensa sitten joskus joku pois huuhtoo. Ukkeli huutaa aina vihaisella aanella jollekulle. Joskus kun oikein hermostun tahan, niin huudan kovalla aanella suomeksi asunnossani: "Hiljaa, naapurin ruma mies!". Se saa hanet sitten hiljenemaan pariksi sekunniksi.Lisaksi han on turhamainen, minka paattelen siita, etta han viela vanhoilla paivillaan varjaa tukkansa pikimustaksi. Se saa hanet nayttamaan lahinna vanhainkodin Elvis-imitaattorilta.


Ukkelin vaimo on pohjattoman utelias. "Mika sinulla on siina kassissasi?" (polynimuri). "Onko se rikki?" (ei, olenpahan vain menossa imuroimaan autoani). "Oletko menossa toihin?" jne jne. Valilla han tulee ovelleni selittamaan, mutta en saa selvaa hanen hampaattomasta murteestaan. Toisteltuani loputtomast sanoja "En ymmarra" sanon lopulta nakemiin ja suljen oven.


Perheen aiti on herttainen, samoin tytar. Miehesta on valitettavasti tulossa isansa kopio. Perheen nelivuotias on paikalliseen tapaan piloille hemmoteltu poikalapsi, joka ryntaa pienimmankin vastoinkaymisen sattuessa aidin ja isoaidin luokse, jotka hemmottelevat hanta lisaa. Nahdakseni hanesta on kasvamassa varsinainen perheen tyranni.


Jos kaipaan rauhallista younta, naapurit tekevat kylpyhuoneremonttia puolille oin. Jos haluaisin nukkua aamulla ylellisesti vaikkapa kuuteen asti, niin perhe on lahdossa kovaaanisesti jonnekin kello viisi. Olen kypsa muuttamaan. Muotoilen ilmoitusta mielessani: Etsitaan asuntoa ERITTAIN rauhalliselta asuinalueelta.