Hikea

Jokavuotinen puuduttava taistelu tyoviisumin saamiseksi on taas ohjelmassani. Viime vuoteen asti viisumin sai ainoastaan vuodeksi kerrallaan. Sitten: ilouutinen viime vuoden lopulla: mahdollisuus anoa viiden vuoden viisumia. Mika helpotus! No, ilo oli lyhytaikainen; tana vuonna, kun minulla on taas edessani kyseinen ruljanssi, niin olikin palattu vanhaan kaytantoon. Eipa auta kuin kiikutella taas papereita paikasta toiseen. Ja sama toistuu ensi vuonna..


Nyt kun tavallista pitemmalle kevaaseen jatkuneet sateet ovat vihdoin lakannet, yritan taas hieman reippailla ja kavella kouluun. Mutta kello seitsemalta aamulla, jolloin lahden kotoa, on jo kuuma. Kun saavun koululle, olen jo aivan hiessa ja naantynyt, puhumattakaan iltapaivan paluumatkasta. Lampotilat alkavat hipoa kolmeakymmenta ja koululla pyorivat tuulettimet. Luovutan ja otan jalleen auton alleni.


Joissakin albanialaisissa kouluissa on viela kaytossa koulupuvut, joiden epailen olevan peraisin kommunismin ajalta. Seka tytot etta pojat kayttavat mustaa koulu"mekkoa", jossa on pitkat hihat ja valtava valkoinen pitsikaulus, tyyliin soviet. En kasita kuinka kukaan lapsi edes kehtaa kulkea kyseisessa vaatekappaleessa plus etta keinokuituisena sen taytyy olla melkoisen hiostava. Lisaksi se puetaan tavallisten vaatteitten paalle, niin etta saaliksi kay lapsiparkoja, jotka vaeltavat moisissa tamineissa 30 asteen helteessa.. Voisin perustaa "Pelastakaa albanialaislapset kammottavilta koulupuvuilta"- jarjeston.