Sielta taalta

Rakastan kavella aamuisin toihin. Paiva on viela edessa pain ja taynna mahdollisuuksia. Kaupunki on jo aamuvarhain taynna elamaa, ihmiset kiiruhtavat toihinsa, katukaupustelijat levittavat tavaroitaan tien viereen. Kerjalaisnainen istuu vilttinsa paalla ja hanen vierellaan konttailee lampimasti puettu kerjalaisvauva.


Hyttyset ovat pureskelleet minut aivan palasiksi. Ne tuntuvat tietavan, etta olen allerginen niiden pistoille ja jarjestavat joka yo bileet kampassani. Yopoyta on taynna pulloja ja purnukoita niiden haatamiseksi, mutta mikaan ei tunnu auttavan. Kun olen suihkuttanut itseni paasta kantapaahan offilla, niin eikos yksi hyvakas loyda puolen neliosentin suojaamattoman alueen kasvoistani ja iskee siihen. Mika royhkeys! Viela unissanikin hamuilen poydalta "hyonteisten pistoihin" tarkoitettua ainetta. Onneksi kohta ilmat viilenevat ja paasen kutsumattomista vieraista.


Toivon, etta voisin ottaa tuhat kuvaa taalta ja nayttaa kuinka kauniisti albanialaiset naiset pukeutuvat. He ovat hoikkia ja siroja ja kaikki vaatteet nayttavat heidan yllaan hyvalta, taalla ei nae elintasomakkaroita pursuamassa vyotaronkauluksen yli. Ihmisilla on erehtymaton varisilma ja asusteet sointuvat vaatteisiin. Tama siis maassa, jossa palkat ovat pienet ja ulkomailta tuodut vaatteet ostetaan kaytettyina kadulta. Aamusella kaduilla nakee naisia, jotka ovat puketuneet tyylikkaasti kuin olisivat menossa lahetystoon cocktailkutsuille. Musta kotelomekko, tulipunaiset korkokengat ja tasmalleen saman varinen kasilaukku. Tunnen aina olevani kuin jostain toiselta planeetalta, kun tallustelen kadulla kaytannollisine asusteineni.