Matkalla

Olen niin tottunut siihen, etta lentaen Albaniasta lahto on tuskallisen vaikeaa, etta olin suorastaan pettynyt, kun kaikki sujui ilman vaikeuksia. Kerran lento oli peruttu kokonaan, joskus ollut pari tuntia myohassa, kerran virkailijatati hukkasi maihinnousukorttini jne. Lentokentta on nyt taysin uudistettu ja sita yllapitaa joku ulkomaa, muistaakseni Saksa. Ilmeisesti virkailijatkin on lahetetty pakolliselle asiakaspalvelukurssille, koska aikaisemman vihamielis-toykean asenteen sijaan saa nykyisin osakseen suorastaan jopa ystavallista palvelua.


Jos nyt ihan pakosti haluaa jostain valittaa, niin se olisi kohtaamiseni tekniikan kanssa. Olin ehtinyt juuri ajatella, etta kuinkahan hirvean monta vuotta pitaa kulua, etta tallekin lentokentalle saadaan netti yleison kayttoon, kun, kuinka ollakaan, havaitsin sellaisen lahtohallissa. No, kone hyvaksyi vain euroja ja tamahan on taysin loogista maassa, joka ei kayta eurovaluuttaa. Kahvilan ystavallinen tytteli kaivoi jostain kolikkokupistaan minulle yhden euron, johon vaihdoin viimeiset leket lompakon pohjalta ja iloissani menin koneelle.


No, kone soi kallisarvoisen kolikkoni eika sitten sen jalkeen suostunut tekemaan yhtaan mitaan. Moni sita sitten yritti saada toimimaan, onnistumatta, eika paikalla ollu ketaan, jolta olisi voinut asiaa kysya. Hakkasin nyrkilla konetta jonkun aikaa ihan huvin vuoksi, mutta se ei suostunut antamaan rahaa edes takaisin. Mutta, kuten sanottu, tama oli ihan aarettoman pienta verrattuna siihen, mita yleensa olen Tiranasta lahtiessa kokenut.


Lahtohallissa on ainoastaan ehka kolme ihmista, mutta ystavallinen rouvashenkilo tulee istumaan ihan kiinni minuun ja aloittaa vuolaan keskustelun. Tama on hyvin tyypillista albanialaista. Hanen poikansa asuu perheineen Bordeauxissa ja on menossa naita tapaamaan. Nainen puhuu hyvaa englantia ja on mukavaa rupatella hanen kanssaan. Albaniassa ei tarvitse koskaan olla yksin.


Matka Englantiin sujuu kommelluksitta. On ihanaa olla taas jossain, missa kaikki toimii, ihmiset osaavat jonottaa ja nautin myos siita, etta ilma on viileampi eika tarvitse pyyhkia koko ajan hikea otsalta. Kaikkia arkipaivan mukavuuksia osaa taas arvostaa, kun on joutunut olemaan ilman niita jonkun aikaa. Tutustun uusiin ihmisiin ja kutsun heita kylailemaan Albaniaan, "todella erikoiseen maahan", sanon.


"Lahjakkaat muumipeikot ovat usein rauhattomia, siksi minakin ikavoin yha uusia paikkoja ja uusia tuttavuuksia"
Muumipappa