Kuvia todellisuudesta

Monet taalla viela haikailevat diktatuurin aikoja. Silloin oli kaikilla toita, he sanovat, ja ruokaa. Nyt juoksentelevat rotat kaduilla jatekasoissa ja ihmiset kerjaavat henkensa pitimiksi. Silloin ei verikosto ollut sallittu, jos sita esiintyi, niin koko suku saatettiin lahettaa jonnekin Siperia-tyyppiseen paikkaan. Ja slloin, kertoo eras vanha ihminen, ei tarvinnut pelata, etta lapsia siepataan kaduilta.


Saan selvityksen tahan pelkoon vasta paljon myohemmin, kun luen lehdesta pikku-uutisen. Eras mies ja hanen vaimonsa (albanialaisia) oli pidatetty lasten sieppaamisesta. Lapset oli kuljetettu Kreikkaan, missa heidat oli pakotettu kerjaamaan kadulla. Eli jos antaa turistipaikassa kerjalaislapselle rahaa, tulee samalla tukeneeksi ihmissalakuljetusta.


Mielisairaanhoito tuntuu olevan heikoissa kantimissa taalla. Tutustun Liljaanaan. Han joutuu hoitamaan yksin kotonaan vuoteenomaa aitiaan ja mielisairasta veljeaan ja sisartaan. Margaretan isa on mielisairaalassa. Potilaitten omaiset joutuvat itse hankkimaan tarvittavat laakkeet. Mutta niita ei voi jattaa sairaalalle, muuten sairaanhoitajat myyvat ne. Niinpa han joutuu kaymaan sairaalassa kaksi kertaa paivassa viemassa isalleen laakkeet ja huolehtimassa siita, etta tama saa ruokaa.


Sanoin kerran Ilirille, etta pidan Albaniasta. Han vastasi siihen: Se johtuu siita, etta sina paaset taalta pois milloin haluat.