Polya ja parasiitteja

Hienojakoinen poly peittaa jokaisen neliosenttimetrin. Lampotila on kohonnut 33 asteeseen. Istun pienessa, tukahduttavan kuumassa toimistossa ja yritan Elidonin avustuksella saada tullattua tavaroitani, jotka monen viikon odottelun jalkeen ovat vihdoin saapuneet Albaniaan. Papereita, lisaa papereita. Seuraavaan toimistoon. Seuraavaan toimistoon. Seuraavaan toimistoon. Lisaa papereita. Huomenna uusi kierros.

Olen karsinyt jo yli kuukauden vatsavaivoista. Yritan olla yha varovaisempi syomisteni kanssa. Lopulta en voi kasittaa mista vaivani johtuvat. Felicia tulee katsomaan minua lauantai-iltana, kun olen lahes pyortynyt aikaisemmin paivalla. “Parasites?”, han ehdottaa. Niinpa tietysti! Sitahan tama tietysti on. Hanella on laaketta, jolla paasta eroon “kutsumattomista vieraista” ja olen toiveikas, ehka saan itseni vihdoin matkustuskuntoon.Mutta voin ainakin lohduttautua silla, etta minulla on rikas sisainen elama..

Naiset kulkevat kaupungilla suojellen itseaan sateenvarjoilla paahtavaa helletta vastaan. Monilla on paivanvarjot, oikeat vanhan ajan parasollit. Minunkin tekee mieleni hankkia sellainen, luultavasti tama olisi ainoa kerta kun sellaisen kayttaminen olisi mahdollista (Suomessa en ehka haluaisi herattaa niin paljon huomiota). Mutta sitten pitaisi olla myos valkoiset pitsihansikkaat, mielikuvissani ne kuuluvat yhteen paivanvarjojen kanssa.

ADRAn piha on kuin Edenin puutarha. Puitten oksat notkuvat hedelmien painosta. Valtavan isot, tuoksuvat vaaleanpunaiset ruusut kukkivat joka puolella. Lukematon maara pikkulintuja istuu puissa sirkuttamassa. Koirakin piehtaroi onnellisena vihrealla nurmikolla. Voisin vaikka vannoa, etta se hymyilee.