Lumturia
Saan antibiootteja ruiskeina. Vaan kukapa niita nyt sitten antaisi. Onneksi loytyy Lumturia, joka kay kirkolla englannintunneilla. Han on ammatiltaan sairaanhoitaja ja erittain auliisti lupautuu auttamaan.
Lumturia saapuu joka aamu kello 6.30 ennen toihin menoaan. Mika epainhimillinen aika herata sikeasta unesta ja saada erittain kivulias pistos takalistoonsa. Mutta jospa tasta vaikka paranisi. Toisen pistoksen Lumturia saapuu antamaan illansuussa. Onneksi han asuu kadun toisella puolella niin etta matka ei ainakaan ole ylenpalttisen pitka.
Istumme juttelemassa ja han kertoo itsestaan, perheestaan ja sisaruksistaan. Hanen palkkansa on 107 euroa kuukaudessa. Ihmiset taalla kertovat mielellaan palkkansa ja on myos taysin soveliasta kysella toisen palkkaa, taalla aihe ei ole mikaan tabu. Toisaalta tuntuu hirvean nololta taalla kertoa palkkaansa, se mika ei Suomessa tuntunut mitenkaan valtavan suurelta ansiolta, on takalaisten palkkoihin verrattuna moninkertainen. Yritan sitten selitella, etta meilla elinkustannukset ovat niin korkeat.
Lumturia kertoo, etta han asuu miehensa ja kahden lapsensa kanssa yhden huoneen ja keittion asunnossa. Hanen miehensa on toissa linja-autojen lippujenmyyjana (taalla matkaliput myydaan busseissa, kuljettajat eivat sita tehtavaa hoida). Mies menee toihin aamuviidelta ja tulee toista iltakymmenelta! (tassa vaiheessa minua alkaa ahdistaa). Perhe juuri ja juuri saa elannon kasaan talla epainhimillisella raatamisella.
Tyttaren silmalaseihin menee enemman kuin Lumturian yhden kuukauden palkka. Sahkolaskuun menee joka kuukausi melkein viidesosa hanen palkastaan. Kaiken taman han kertoo iloisesti, ihan vain todeten, ei mitenkaan katkerana tai saalia etsien.
Sitten Lumturia kertoo sisaruksistaan. Yhden sisaren mies on kuollut. Sisar itse on tyottomana ja hanella on kaksi alaikaista lasta. Yhden sisaren mies on halvaantunut eika voi tehda toita. Ja niin edelleen. Tama on ihan hirvean masentavaa! Olen ihan vaara ihminen olemaan taalla. En kesta kuulla edes tavallisten ihmisten arkipaivaisesta elamasta. Ja heidan taytyy sentaan elaa sita!
Ja silti Lumturia jaksaa olla aina yhta iloinen ja ystavallinen. “Mina tulen sinulle siivoamaan tanne nyt kun olet sairaana etka jaksa itse siivota. Ehdin hyvin tulla viikonloppuna”. Hanen nimensa tarkoittaa onnea tai onnellisuutta. Han on aivan nimensa mukainen. Ja yhta ihanan huolehtivainen ja sydamellinen kuin albanialaiset yleensa. Han osoittaa todellista lahimmaisenrakkautta, ei vain sanoissa, vaan teoissa.
Lumturia saapuu joka aamu kello 6.30 ennen toihin menoaan. Mika epainhimillinen aika herata sikeasta unesta ja saada erittain kivulias pistos takalistoonsa. Mutta jospa tasta vaikka paranisi. Toisen pistoksen Lumturia saapuu antamaan illansuussa. Onneksi han asuu kadun toisella puolella niin etta matka ei ainakaan ole ylenpalttisen pitka.
Istumme juttelemassa ja han kertoo itsestaan, perheestaan ja sisaruksistaan. Hanen palkkansa on 107 euroa kuukaudessa. Ihmiset taalla kertovat mielellaan palkkansa ja on myos taysin soveliasta kysella toisen palkkaa, taalla aihe ei ole mikaan tabu. Toisaalta tuntuu hirvean nololta taalla kertoa palkkaansa, se mika ei Suomessa tuntunut mitenkaan valtavan suurelta ansiolta, on takalaisten palkkoihin verrattuna moninkertainen. Yritan sitten selitella, etta meilla elinkustannukset ovat niin korkeat.
Lumturia kertoo, etta han asuu miehensa ja kahden lapsensa kanssa yhden huoneen ja keittion asunnossa. Hanen miehensa on toissa linja-autojen lippujenmyyjana (taalla matkaliput myydaan busseissa, kuljettajat eivat sita tehtavaa hoida). Mies menee toihin aamuviidelta ja tulee toista iltakymmenelta! (tassa vaiheessa minua alkaa ahdistaa). Perhe juuri ja juuri saa elannon kasaan talla epainhimillisella raatamisella.
Tyttaren silmalaseihin menee enemman kuin Lumturian yhden kuukauden palkka. Sahkolaskuun menee joka kuukausi melkein viidesosa hanen palkastaan. Kaiken taman han kertoo iloisesti, ihan vain todeten, ei mitenkaan katkerana tai saalia etsien.
Sitten Lumturia kertoo sisaruksistaan. Yhden sisaren mies on kuollut. Sisar itse on tyottomana ja hanella on kaksi alaikaista lasta. Yhden sisaren mies on halvaantunut eika voi tehda toita. Ja niin edelleen. Tama on ihan hirvean masentavaa! Olen ihan vaara ihminen olemaan taalla. En kesta kuulla edes tavallisten ihmisten arkipaivaisesta elamasta. Ja heidan taytyy sentaan elaa sita!
Ja silti Lumturia jaksaa olla aina yhta iloinen ja ystavallinen. “Mina tulen sinulle siivoamaan tanne nyt kun olet sairaana etka jaksa itse siivota. Ehdin hyvin tulla viikonloppuna”. Hanen nimensa tarkoittaa onnea tai onnellisuutta. Han on aivan nimensa mukainen. Ja yhta ihanan huolehtivainen ja sydamellinen kuin albanialaiset yleensa. Han osoittaa todellista lahimmaisenrakkautta, ei vain sanoissa, vaan teoissa.
posted by Anna at 10:58 AM
0 Comments:
Post a Comment
<< Home