Back to life

Kuukauden mittainen talonvahtiaikani paattyy. Phillipsit palaavat lomaltaan mukanaan naemma puoli Amerikkaa. Sanon haikeat jaahyvaiset tietokoneelle, tasta eteenpain joudun taas tappelemaan kayttovuoroista toimistossa (ja sitten tietysti sahkokatkokset).

Ajoitus on muuten erinomainen, olen toipunut juuri sen verran, etta parjaan taas yksikseni asunnossani. Kun palaan sinne tuntuu ensimmaista kertaa kotoisalta, tuttu ymparisto.

Pihalta kuuluu ruohonleikkuukoneen rauhoittava hurina ja ikkunasta tulvii ihana vastaleikatun ruohon tuoksu. Lahden ensimmaiseksi tarkistamaan hedelmapuita. Ne voivat erinomaisesti. Viikunapuut ovat taynna suuria raakileita. Persikkapuut samoin taynna pienia nukkaisia persikanalkuja. Mutta kiivipuut ovat kaikista huvittavimman nakoisia. En ole ikina nahnyt nain maaratietoisen nakoista kasvillisuutta. Ne kasvattavat oksia jokaiseen ilmansuuntaan ja kiertyvat valtavalla tarmolla kaiken ymparille, mika eteen tulee. Ja niissa on hassut pienet kiiviraakileet.

Kaupunki on peittynyt trooppiseen vehreyteen. Joka puolella tuoksuvat mandariininkukat.
Vuorilla ei ole enaa lunta, nekin ovat pehmean vihrean maton peitossa. Ensimmaiset mansikat ovat myynnissa. Joka puolella on ruusuja.

On ihanaa tuntea itsensa taas terveeksi ja nauttia kaikesta tasta.