Laakarissa

Elidon kay illalla tuomassa postini. “Kuinka voit?” “Huonosti, laakkeet eivat tunnu tehoavan”. Seuraavana aamuna heraan sikeasta unestani siihen, etta Elidon soittaa. “Laita itsesi valmiiksi, Hashmet on siella puolen tunnin paasta ja vie sinut laakariin”. Mika naita miehia vaivaa? Eivatko he ymmarra, etta nainen tarvitsee enemman kuin puoli tuntia siihen, etta selviaa piteesta nolla siihen valmiuteen, etta voi astua ulos talosta. Ei ole ensimmainen kerta (“meilla on iso kokous tanaan, joku tulee hakemaan sinut puolen tunnin paasta”). Erityisen arsyttavaa tama on silloin, kun on vesikatkos, en paase suihkuun ja pesemattomine hiuksineni joudun santaamaan johonkin “tarkeaan” kokoukseen.

No, mutta tallakin kertaa selviydyn kiitettavalla ripeydella kadulle odottamaan Hashmetia, joka tietenkin on myohassa. Rudi on tullut mukaan tulkiksi ja onkin ihan ainoa ihminen, joka ymmartaa, mista tulkkaamisessa on kysymys, ei siis jaa rupattelemaan toisen osapuolen kanssa, vaan kertoo mista on kysymys.

Ajamme jonnekin, minka ymmarran olevan jonkinlaisen keuhkosairaalan. Sympaattinen ikaantynyt mieslaakari kyselee vointiani ja kuuntelee rahinoita. Sitten paasen kuvaukseen. Rudi sanoo, etta se on rontgenlaite, mutta en ole nahnyt tallaista aikaisemmin. Ei mitaan “nyt hengittamatta”- kehoituksia, modernin nakoinen laite liikkuu edestakaisin ja nayttaa tekevan ikaan kuin skannausta. Toimenpide on nopeasti ohi ja menen viereiseen huoneeseen, jossa Rudi odottelee. “Mina nain sinut sisalta pain” han hihkuu, “nain sinun keuhkosi ja sydamesikin”. Ahaa, taalla ei ilmeisesti intimiteettisuojan kanssa olla niin tarkkoja, huomaan, etta lukuisa joukko vuoroaan odottelevia alkuasukkaita tiirailee kiinnostuneen nakoisena keuhkokuvaani, joka nakyy jonkinlaisesta monitorista. No eipahan minua haittaa.

Laakari maaraa voimakkaampia antibiootteja. Vahan hirvittaa, mutta olisin valmis syomaan vaikka pikkukivia, jos paasisin tasta yskasta eroon. Rudi hakee apteekista kassillisen laakkeita; sukellusveneen kokoisia valkoisia, hempeanvarisia keltaisia, teevadin kokoisia sinisia ja punaisia. Ja paremmanmakuista yskanlaaketta kuin viime kerralla.

Paluumatkalla autossa Rudi kysyy minulta: Mita sinun puserossasi lukee. –No ei yhtaan mitaan, minulla on ihan yksivarinen musta pusero, jossa ei ole yhtaan kirjainta, kuvaa tai numeroa. Jopa pesuohjelaput olen leikellyt irti. Kuinka niin?- No kun sairaanhoitaja kysyi, etta oletko sina kristitty ja lahetystyontekija. Mina vastasin hanelle, etta olet kylla kristitty ja olet vapaaehtoistyossa kristillisessa kehitysyhteistyojarjestossa. Ja han sanoi, etta arvasi sen, koska puserossasi lukee niin..