Toivo sairaalasta
ADRAlla on suunnitelma perustaa pieni kristillinen sairaala sen omistamalle alueelle Tiranaan. Rahoituskin on valmiina. Ongelma on se, etta ne paperit, jotka todistavat alueen kuuluvan ADRAlle, ovat “kadonneet”, muistaakseni vuoden -97 levottomuuksissa. Niinpa, ennenkuin sairaala voidaan virallisesti perustaa, on selvitettava alueen omistussuhteet. Naissa oloissa siihen menee vahintaan pari vuotta, jollei ihmeita tapahdu. Suunnatonta ajanhukkaa, joku joutuu todistamaan, etta omaisuus, joka on hanen, kuuluu hanelle. Talla aikaa moni ihminen voisi tulla sairaalaan saamaan asianmukaista hoitoa.
Varsinkin nyt taalla sairasteltuani kannatan suunnitelmaa erittain lampimasti. Enemman kuin sita, etta kuolen kaukana kotoa johonkin epamaaraiseen sairauteen, pelkasin sita, etta joudun hoidettavaksi johonkin albanialaiseen sairaalaan. Kaikki lukemani raportit ovat vahvistaneet kauhukuvia paikallisesta “terveydenhoidosta”.
Kaikki, mita olen keskustellut paikallisten ihmisten kanssa, vahvistaa kasitystani siita toivottomuudesta, joka talla alalla vallitsee. Hoito on periaatteessa usein ilmaista tai hyvin halpaa. Kaytannossa, kertoo Egla, jos olet koyha, saat menna kotiin kuolemaan. Laakari ei hoida sinua eika tule katsomaan sinua sairaalassa ollessasi, jos et maksa lahjuksia. Sairaanhoitajat eivat tee mitaan hyvaksesi, jos et maksa lahjuksia. Egla sanoo, etta et paase edes katsomaan sairasta omaistasi sairaalaan, jos et maksa sairaalan vahtimestarille siita, etta han paastaa sinut sisalle.
Periaatteessa laakkeista saa korvausta osan hinnasta jalkikateen. Mutta korvaus koskee ainoastaan halvempia laakkeita (joiden teho on suoraan sanottuna olematon). Ensimmainen era antibiootteja, joita sain keuhkokuumeeseeni, oli jarkyttavan kallis. Laskin, etta yhdelle ainoalle tabletille tuli hintaa noin kolme euroa! Ja laakari maarasi naita tabletteja siis 20 kappaletta. Kenellakaan edes keskituloisella ei ole varaa taalla syoda taman hintaisia laakkeita. Saatika sitten koyhilla. Ja kuten sanottu, nama antibiootit eivat edes tuottaneet toivottua tulosta, vaan sain toisen (ja viela edllista kalliimman kuurin) tehokkaampia (toivottavasti) laakkeita. Voin vain kuvitella ihmisten epatoivoa, kun he sairastuvat taalla. Ja olen alkanut ymmartaa sita hysteriaa, joka taalla liittyy terveena pysymiseen ja kaikkia jarjettomia uskomuksia, jotka liittyvat terveydentilaan ja sairauksien hoitoon.
Olisi siunattu asia, jos taalla olisi edes pieni sairaala, johon sairaat voisivat tulla saamaan hyvaa hoitoa, jossa koyhat saisivat saman kohtelun kuin rikkaat, jossa henkilokunta palvelisi ihmisia inhimillisyydesta, eika rahan toivossa, jossa toteutuisi oikeudenmukaisuus ja Vanrikki Stoolin mukaan siella saisivat “kaikki huojennusta, vihamies ja omainen, tass’ ei tehty erotusta, veli oli jokainen”.
Varsinkin nyt taalla sairasteltuani kannatan suunnitelmaa erittain lampimasti. Enemman kuin sita, etta kuolen kaukana kotoa johonkin epamaaraiseen sairauteen, pelkasin sita, etta joudun hoidettavaksi johonkin albanialaiseen sairaalaan. Kaikki lukemani raportit ovat vahvistaneet kauhukuvia paikallisesta “terveydenhoidosta”.
Kaikki, mita olen keskustellut paikallisten ihmisten kanssa, vahvistaa kasitystani siita toivottomuudesta, joka talla alalla vallitsee. Hoito on periaatteessa usein ilmaista tai hyvin halpaa. Kaytannossa, kertoo Egla, jos olet koyha, saat menna kotiin kuolemaan. Laakari ei hoida sinua eika tule katsomaan sinua sairaalassa ollessasi, jos et maksa lahjuksia. Sairaanhoitajat eivat tee mitaan hyvaksesi, jos et maksa lahjuksia. Egla sanoo, etta et paase edes katsomaan sairasta omaistasi sairaalaan, jos et maksa sairaalan vahtimestarille siita, etta han paastaa sinut sisalle.
Periaatteessa laakkeista saa korvausta osan hinnasta jalkikateen. Mutta korvaus koskee ainoastaan halvempia laakkeita (joiden teho on suoraan sanottuna olematon). Ensimmainen era antibiootteja, joita sain keuhkokuumeeseeni, oli jarkyttavan kallis. Laskin, etta yhdelle ainoalle tabletille tuli hintaa noin kolme euroa! Ja laakari maarasi naita tabletteja siis 20 kappaletta. Kenellakaan edes keskituloisella ei ole varaa taalla syoda taman hintaisia laakkeita. Saatika sitten koyhilla. Ja kuten sanottu, nama antibiootit eivat edes tuottaneet toivottua tulosta, vaan sain toisen (ja viela edllista kalliimman kuurin) tehokkaampia (toivottavasti) laakkeita. Voin vain kuvitella ihmisten epatoivoa, kun he sairastuvat taalla. Ja olen alkanut ymmartaa sita hysteriaa, joka taalla liittyy terveena pysymiseen ja kaikkia jarjettomia uskomuksia, jotka liittyvat terveydentilaan ja sairauksien hoitoon.
Olisi siunattu asia, jos taalla olisi edes pieni sairaala, johon sairaat voisivat tulla saamaan hyvaa hoitoa, jossa koyhat saisivat saman kohtelun kuin rikkaat, jossa henkilokunta palvelisi ihmisia inhimillisyydesta, eika rahan toivossa, jossa toteutuisi oikeudenmukaisuus ja Vanrikki Stoolin mukaan siella saisivat “kaikki huojennusta, vihamies ja omainen, tass’ ei tehty erotusta, veli oli jokainen”.
posted by Anna at 4:14 AM
1 Comments:
Järkyttävää :O
Post a Comment
<< Home