Helletta!

Eihan tama tietysti oikeaa helletta ole, kun lampotila on 22-24 astetta. Mutta silta se tuntuu kylman talven jalkeen. Koko kaupunki on ikaan kuin herannyt eloon; ihmiset ovat tulleet ulos istumasta lammittimiensa aaresta ja kaikkien kasvot ovat hymyssa. Aiemmin niin kiireiset askeleet, joita sade piiskasi jouduttaen, ovat muuttuneet rauhalliseksi, nautiskelevaksi kavelyksi kaupungin leveilla kaduilla. Ruohokentat ovat taynna leikkivia lapsia, ensimmaiset kevaan merkit: minihameet ja avoautot, ovat ilmestyneet katukuvaan, kaikilla on jaatelototterot kasissa.

Toukokuussa lampotila alkaa kohota kolmenkymmenen asteen tietamiin ja heina- elokuussa se hipoo neljaakymmenta. Silloin taalla tietysti on vasta varsinainen helle. Ihmiset menevat linja-autolla Durresiin uimarannoille tai vuokraavat sielta mokin meren rannalta loma-ajakseen.

Nyt vasta puut ja kukat puhkeavat varsinaiseen loistoonsa. Tuntuu, etta pihamaa on kasvattanut yhdessa yossa samettisen vihrean uuden ruohomaton. Ilma on taynna lintujen sirkutusta.

“Talvi on mennyt, sade on laannut, se on kaikonnut pois. Kukat nousevat maasta, laulun aika on tullut, joka puolella huhuavat metsakyyhkyt. » Nama sanat kirjoitettiin kauan sitten mutta ei niin kovin kaukana taalta ja ne ovat taalla kuin tana paivana kirjoitetut.

Pitkat autoletkat ajavat halki kaupungin kovan metelin kera, autontorvia soitetaan, ihmiset roikkuvat auton ikkunoista ja huutavat ja meluavat. Kaikki ajoneuvot on koristeltu nauhoin ja ruusukkein. Iloisia haakulkueita tana sateilevan kirkkaana aurinkoisena paivana.