Paasiaisena

Viime viikolla oli protestanttien ja ortodoksien paasiainen. Talla viikolla katolilaisten. Olin jo sopinut Elidonin aidin kanssa, etta menen hanen kanssaan ortodoksiseen paasiaisjumalanpalvelukseen lauantaiyona. No, eihan siita mitaan tullut, kun en edes pysynyt jaloillani. Ehka ensi vuonna sitten..

Ensi vuonna haluan OIKEAN paasiaisen. Albaniassa ei tietoakaan koko juhlasta, paitsi etta kaikki saavat kaksi perakkaista maanantaita vapaaksi. Haluan virpojat ja rairuohot, paasiaisaskartelut, tulppaanit, narsissit, keltaisen ja vihrean, suklaamunat ja mamm… no ei sita, se ei ole pakollinen. Mutta kotona tehdyn pashan. Hiljentymisen ja mietiskelyn. Television paasiaisohjelmat, alakuloisviritteisen, surumielisen tunnelman. Paasiaiskonsertit, Matteus-passion. Ja paasiaisaamun auringonpaisteen, joka on erilainen kuin minaan muuna paivana.

Makaan sohvalla kohien. Ilir pitaa alakerrassa englannintuntia. Han huikkaa ovelta, etta naiset haluaisivat tulla minua tervehtimaan. Sanon, etta olen viela liian heikossa kunnossa, ehka ensi viikolla sitten. “Rita on tuonut sinulle paasiaismunan”. Suklaata, jess! Ilir lampsii ylakertaan tunnin jalkeen mukanaan punaiseksi maalattu kananmuna. Ei suklaata, mutta voi kuinka herttaista, etta Rita muisti minua. Laitan paasiaismunan lasivadille. Se on kaunis. Jotenkin niin toivorikkaan nakoinen.