Musiikkia..

Menen Ali Demi-kirkolle (toinen kahdesta adventtikirkosta Tiranasta, saanut nimensa alueesta, jolla sijaitsee). Eugen haluaa tavata minut siella. Eugen on keski-ikainen perheenisa, joka rakastaa musiikkia. Han on oppinut jossain hengellisia lauluja, joihin hanella on sanat. Nyt han haluaisi laulaa ne minulle, niin etta voisin kirjoittaa melodiat muistiin. Helppo nakki, tata olen tehnyt useasti ennenkin.

Tapaan yli-innostuneen Eugenin kirkon alakerrassa. Han puhuu valtavalla nopeudella jotain, mista en ymmarra sanaakaan. Pyydan tulkiksi Ilirin, joka on juuri tullut kirkolle kitaratunnille, mutta Ilir on paikalla vain hetken ja lahtee sitten tunnilleen. Pyydan Denadaa avuksi. Han kuuntelee hetken ja sanoo:’En ymmarra mitaan, mita han sanoo, vaikka han puhuu albaniaa’. No, eihan tassa puhetta tarvita, otan nuottipaperin ja kynan esille ja Eugen alkaa hyrailla lauluja. Kay ilmi, etta Eugenin musikaaliset taidot eivat ylla ihan taman yrityksen tasolle. Laulu menee mine sattuu ja kesken kappaleen han vaihtaa useaan kertaan savellajia. Sanon: otetaanpa alusta uudelleen ja ihan lyhyt patka. Toisella ja kolmannella kerralla Eugen jattaa tahdin tai pari pois sielta taalta tai parhaimmassa tapauksessa vain puolikkaan tahtia.

Olen mahahaavan partaalla. Eugen on innoissaan ja hanen mielestaan homma luistaa erinomaisesti. ‘Erittain kaunista’ , han toistelee koko ajan. Minulle jaa epaselvaksi mika hanesta kirvoittaa taman maininnan, laulut sinallaan, hanen oma esityksensa vai minun surkea rapeltamiseni keyboardin kimpussa. Kahden tunnin hermojarepivat taistelun jalkeen en kesta enaa vaan ilmoitan Eugenille, etta sessio on talta paivalta ohi. –Lahtiessani Felicia toteaa minulle, etta Eugen on ‘hieman rajoittunut’. AI JAA!