Albanialaisittain

Kollegani Liz ja Bryan (englantilainen pariskunta) kayvat usein konserteissa Tiranassa. Heidan asuntonsa on pieni ja kylma ja he mielellaan viettavat aikaa poissa sielta. Kun tiedustelen seuraavana paivana minkalainen konsertti on ollut, saan useimmiten saman vastauksen: "Onneksi et ollut siella". Vika ei ole musiikissa, se on yleensa korkeatasoista, vaan yleisossa. Kannykat soivat jatkuvasti ja ihmiset myos soittavat puheluita estottomasti. Yleiso keskustelee huolettomasti keskenaan ja tulee ja menee edestakaisin. Viime viikolla ystavani olivat jalleen kerran konsertissa. Paikat oli numeroitu ja kun pariskunta loysi omansa, niilla istui joku muu. Royhkeat paikanvaltaajat olivat vain vastanneet, etta heilla oli kutsukortit konserttiin ja etta he saavat istua missa haluavat. Oli tarvittu yksi pieni kiukkuinen lipunmyyjamummeli haatamaan heidat pois heille kuulumattomilta paikoilta.


Tanaan koulun aamunavauksessa keskusteltiin paloturvallisuudesta ja koulun paloharjoituksista, jotka pidetaan ensi viikolla. Puheensa lopulla rehtori totesi, etta koska sijaitsemme maanjaristysalueella, niin myohemmin taytyy pitaa myos harjoitukset, joissa varaudutaan mahdolliseen jaristykseen. Eksoottista! Tallaista ei tapahtunut koto-Suomessa, peruskallioalueella.