Arkipaivan ihmeita

Felicia on innoissaan. Han on pitanyt kesalla jalleen Summer Fun School'in. Nelisenkymmenta lasta ja nuorta on tullut kirkolle paivittain kuuden viikon ajan opiskelemaan englantia, laulamaan, kuulemaan raamatun kertomuksia, leikkimaan ja pelaamaan peleja. Kesakoulu on ollut erittain onnistunut tempaus niin kuin aina ja sen jaljilta englannin ryhmiin (jotka nyt talvella siis pidetaan kirkolla kahdesti viikossa) on tullut lisaa oppilaita ja kirkossa kavijoiden maara on lisaantynyt.


Felicia (innoissaan): Ja kiitos niista kirjoista, jotka olit hankkinut tanne! Loysin ne tuolta kaapista. Ne olivat aivan korvaamattomat. Vedimme ohjelman koko kesan niiden mukaan.

Anna (mielissaan kehuista, mutta ei tieda, mista on kysymys): Ahaa, no kiva.

Felicia (kiikuttaa kirjat nakyville): Nama olivat aivan erinomaiset!

Anna: En ole koskaan nahnyt noita kirjoja aikaisemmin.

Felicia (hakeltyneena): Mutta en mina ole hankkinut naita kirjoja. Ja olen kaynyt kaapit lapi vaikka kuinka moneen kertaan eivatka ne ole olleet siella aikaisemmin.


Anna: Minakin olen kaynyt kaapit lapi vaikka kuinka moneen kertaan kun olen epatoivoisesti yrittanyt pitaa niita jarjestyksessa. Mutta en ole koskaan nahnyt noita kirjoja aikaisemmin.


Anna ja Felicia jaavat ihastelemaan kirjaihmetta.