Neverending Summer

Menen taas kokeilemaan olisiko viisumi valmis. Minun piti saada se toukokuussa, mutta, hohhoi.. Tati etsiskelee papereitani, haa, han loytaa se, huraa, katselee sita, voi ei! Mika tuo ilme on?! Katselee liian pitkaan, voi ei, mita nyt!


"Tassa on passin numero vaarin". EI EI! En ikina saa viisumiani! "Yritan kayda katsomassa, jos meilla olisi toinen kuva teilta, niin kirjoittaisin uuden paperin". Minua ei yhtaan haittaisi vaikka samanlaista kuvaa ei loytyisikaan. Naytan siina silta kuin minut olisi juuri kotiutettu alkoholistiparantolasta. Mutta: kuva loytyy, tati kirjoittaa uuden paperin ja saan viisumini. Huraa!


On marraskuun puolivali ja kesa jatkuu. Olen sita mielta, etta tama on Jumalan lahja Albanian koyhille kun he voivat saastaa lammityskustannuksissa. Haittapuolia: hyttyset ovat kimpussani kaiken yota ja aamuisin olen paukuroilla. Ostin sellaisen hyttyskarkoitteen, joka tyonnetaan pistorasiaan. Viela mita, tuntuu houkuttelevan entista enemman otuksia huoneeseeni.