Taas kaupungilla

Ilmassa tuoksuu kevat. Talven raskas taakka on nostettu kaupungin ylta ja kaikki voivat hengittaa taas vahan kevyemmin. Viikunat puuissa ovat jo isoja, mutta eivat viela syomakelpoisia. Taatelipalmuissa on isot tertut, mutta itse taatelit vasta hyvin pienella alulla, samaten viinirypaleet, joita tertut ovat taynna, tarvitsevat viela koko lampiman kesan kypsyakseen.


Pari kuukautta on ollut yhta juhlimista. Maaliskuun naisten- ja opettajien paiva, bektashien juhlapyhat, kaksi paasiaista, muslimien pyhat paivat; kun maassa vietetaan neljan eri uskontokunnan kaikki juhlat, niin valilla tuntuu, etta tyopaivia ei ole ollenkaan. Nyt on sitten viela tyon paiva, meidan vappumme, ja sitten alkaakin pitempi juhlaton kausi.


Kaupungin keskustaan on kohoamassa suunnattoman suuri moskeija. Odotan innokkaasti sen valmistumista. Minusta moskeijat ovat ihania ja epailen, etta minun viehtymykseni niihin ja yleensa itamaiseen eksotiikkaan on kotoisin puhkiluetusta Tuhannen ja yhden yon saduista. Tata rakennusta ei ole voitu paikallisin varoin kustantaa ja Felicia arveleekin, etta uskonveljet Lahi-Idasta ovat rahoittaneet hankkeen.