Muisteluita
Muistan yhtakkia miksi en kirjoittanut blogia viime talvena. Minulla oli niin hauskaa ja koko ajan tapahtui jotain, niin ettei ollut aikaa.
Australialais-englantilainen pariskunta Noel ja Marlene olivat Tiranassa monta kuukautta. Ermira, he ja mina teimme hauskoja retkia laheisiin kaupunkeihin Ermiran autolla, kavimme katsomassa nahtavyyksia ja juttelimme kaikesta mahdollisesta. Kaipaan Ermiraa. Hanella oli aina aikaa kaikkeen, mika tekee elamasta rikkaan.
Lokakuussa olin Felician kanssa Kiitospaivaa juhlimassa albanialais-amerikkalaisen pariskunnan ja ison ystavajoukon kanssa vuoristossa, olin lasten kanssa keraamassa fossiileja, joita loytyikin iso kassillinen.
Marraskuussa olin Gencin kotitilalla poimimassa oliiveja, mika oli juuri sellaista kuin olin aina kuvitellut: miehet hakkasivat puiden oksia pitkilla karahkoilla ja me naiset kerasimme oliivit puitten alle levitetyilta isoilta, valkoisilta kankailta. Urakan jalkeen istuimme idyllisessa maisemassa syoden evaita puitten viileassa varjossa.
Joulukuussa meilla oli kylassa iso joulujuhla, 90 hengen lapsikuoro esiintyi ja muutamat valitut paasivat esiintymaan elamansa ensimmaisessa joulukuvaelmassa. Kaikki mukana olleet saivat Saksasta Albaniaan isolla kuorma-autolla tuodut lahjapaketit.
Tammikuussa avasimme soup kitchenimme, josta tuli suuri menestys. Paikka, jossa sen avasimme, oli juuri sellainen, kuin olimme Ermiran kanssa rukoilleet. Saatoimme vieda vanhusten lisaksi apua myos monelle koyhalle perheelle ymparistossa. Hankimme myos naapurissa asuvalle miehelle pyoratuolin. Ja mina sain naisilta lahjaksi kaksi kanaa!
Kevaan aikana kavimme Ermiran kanssa myos tapaamassa erasta verikostomurhaajaa pohjoisen pahamaineisessa vankilassa, tai pikemminkin veimme hanen aitinsa ja sisarensa hanta sinne tapaamaan. Hanella on viela 12 vuotta istuttavanaan..
Jarjestimme seurakunnan naisille ensimmaisen naisten retriitin Durresissa, viikonloppu meren rannalla hotellissa, aaltojen kimallusta, huojuvia palmuja, kolme ateriaa paivassa (ja kaikki tama 30 euron hintaan!), naiset istuivat yhdessa pikkutunneille asti, kertoivat vitseja toisilleen ja nauroivat tikahtuakseen. Paikalla oli nahty hai pari viikkoa aikaisemmin, mutta menin silti keskiyolla uimaan lampimiin aaltoihin (vaattet paalla).
Toukokuussa Liisa ja Laura tulivat suureksi ilokseni Albaniaan ja kavimme yhdessa linja-autolla Ateenassa (huikeaan 45 euron hintaan). Ihana Akropolis, historian siipien havinaa, marmoria, temppeleita.
Tapahtui kaikkea muutakin hauskaa, mita en enaa muista. Oli paljon pettymyksia ja vastoinkaymisia, mutta niita muistan viela vahemman.
"Niin eli elonsa kaiken, ei iloiten eika surren,
pannen paivat paalletyksin, niin tulevat kuin menevat,
niin paremmat kuin pahemmat, paallimmaiseksi paremmat"
Eino Leino
Australialais-englantilainen pariskunta Noel ja Marlene olivat Tiranassa monta kuukautta. Ermira, he ja mina teimme hauskoja retkia laheisiin kaupunkeihin Ermiran autolla, kavimme katsomassa nahtavyyksia ja juttelimme kaikesta mahdollisesta. Kaipaan Ermiraa. Hanella oli aina aikaa kaikkeen, mika tekee elamasta rikkaan.
Lokakuussa olin Felician kanssa Kiitospaivaa juhlimassa albanialais-amerikkalaisen pariskunnan ja ison ystavajoukon kanssa vuoristossa, olin lasten kanssa keraamassa fossiileja, joita loytyikin iso kassillinen.
Marraskuussa olin Gencin kotitilalla poimimassa oliiveja, mika oli juuri sellaista kuin olin aina kuvitellut: miehet hakkasivat puiden oksia pitkilla karahkoilla ja me naiset kerasimme oliivit puitten alle levitetyilta isoilta, valkoisilta kankailta. Urakan jalkeen istuimme idyllisessa maisemassa syoden evaita puitten viileassa varjossa.
Joulukuussa meilla oli kylassa iso joulujuhla, 90 hengen lapsikuoro esiintyi ja muutamat valitut paasivat esiintymaan elamansa ensimmaisessa joulukuvaelmassa. Kaikki mukana olleet saivat Saksasta Albaniaan isolla kuorma-autolla tuodut lahjapaketit.
Tammikuussa avasimme soup kitchenimme, josta tuli suuri menestys. Paikka, jossa sen avasimme, oli juuri sellainen, kuin olimme Ermiran kanssa rukoilleet. Saatoimme vieda vanhusten lisaksi apua myos monelle koyhalle perheelle ymparistossa. Hankimme myos naapurissa asuvalle miehelle pyoratuolin. Ja mina sain naisilta lahjaksi kaksi kanaa!
Kevaan aikana kavimme Ermiran kanssa myos tapaamassa erasta verikostomurhaajaa pohjoisen pahamaineisessa vankilassa, tai pikemminkin veimme hanen aitinsa ja sisarensa hanta sinne tapaamaan. Hanella on viela 12 vuotta istuttavanaan..
Jarjestimme seurakunnan naisille ensimmaisen naisten retriitin Durresissa, viikonloppu meren rannalla hotellissa, aaltojen kimallusta, huojuvia palmuja, kolme ateriaa paivassa (ja kaikki tama 30 euron hintaan!), naiset istuivat yhdessa pikkutunneille asti, kertoivat vitseja toisilleen ja nauroivat tikahtuakseen. Paikalla oli nahty hai pari viikkoa aikaisemmin, mutta menin silti keskiyolla uimaan lampimiin aaltoihin (vaattet paalla).
Toukokuussa Liisa ja Laura tulivat suureksi ilokseni Albaniaan ja kavimme yhdessa linja-autolla Ateenassa (huikeaan 45 euron hintaan). Ihana Akropolis, historian siipien havinaa, marmoria, temppeleita.
Tapahtui kaikkea muutakin hauskaa, mita en enaa muista. Oli paljon pettymyksia ja vastoinkaymisia, mutta niita muistan viela vahemman.
"Niin eli elonsa kaiken, ei iloiten eika surren,
pannen paivat paalletyksin, niin tulevat kuin menevat,
niin paremmat kuin pahemmat, paallimmaiseksi paremmat"
Eino Leino
posted by Anna at 9:12 AM
0 Comments:
Post a Comment
<< Home