Tuli kirkkoon..

Jumalanpalveluksissa on rento ja valiton ilmapiiri, ei kuitenkaan epakunnioittava. Ihmiset tulevat myohassa tai lahtevat ajoissa, jokainen oman aikataulunsa mukaan, mutta kukaan ei tee siita numeroa. Eraan kerran saapuessani kirkolle seurakunnanvanhin sanoo minulle jo ovella, etta hanen vauvansa nukkuu ja pyytaa olemaan hissuksiin. Ja niinpa seurakunta ei myoskaan laula yhteislauluja, ennen kuin lapsi on herannyt, niin etta tama saa nukkua unensa rauhassa.

Asiat, jotka normaalisti arsyttavat, eivat jostain syysta taalla haittaa. Aina silloin talloin jonkun kannykka soi ja han poistuu hoitamaan puhelunsa, joskus pastorikin on unohtanut laittaa kannykkansa aanettomalle ja han rientaa vaientamaan sen kesken saarnan, mutta ei paheksuvia katseita eika merkkeja karsimattomyydesta seurakuntalaisten parissa.

Ihmiset eivat tule kirkkoon koreileman vaatteilla, he pukeutuvat lampimasti ja kaytannollisesti, saattaahan kesken jumalanpalveluksen tulla sahkokatkos ja silloin tulee hetkessa kylma, kun lammityslaitteet lakkaavat toimimasta.

Ehka se rakastava ja hyvaksyva ilmapiiri, joka tassa maassa muutenkin vallitsee, saa pikkuasiat tuntumaan silta mita ne ovat: pikkuasioilta, ja silloin ihmisella on vapaus keskittya niihin asioihin, jotka ovat todella tarkeita: toinen toisestaan huolehtimiseen ja inhimillisyyteen.