Friday, February 24, 2006

Elamaa

Talla kertaa en katso. En varmasti. Kuljen ohi vain. Tulen lahemmaksi. Vilkaisen ihan vain syrjasilmalla. YOK! Siina ne taas ovat! Lihakauppiaan ikkunassa on aina roikkumassa yksi tai kaksi nyljettya lammasta. Ne riippuvat paa alaspain silmat pullottaen ja niiden verinen kieli roikkuu suusta. Ne ovat kuvottavia! En enaa ikina katso niihin pain. En ikina!

Vihaan naita pianotunteja. Vihaan! Onneksi useimpina paivina on sahkokatkos niin etta tunteja ei voi pitaa. Ja oppilaat jaavat aina silloin talloin tulematta tunnille. Mutta ei riittavan usein. Enta jos laittaisin keyboardin avonaisen ikkunan eteen ukonilmalla? Jos olisin todella onnekas salama voisi iskea siihen ja sulattaa sen. Ehka..

Tunnen itseni Saaban kuningattareksi. Taalla naisia palvellaan. Kotona olen tottunut vasymykseen asti raahaamaan, kantamaan, nostamaan ja rehkimaan. Ei taalla. En pysty yhta ostoskassia viemaan edes pihan poikki, kun jo puolen tusinaa miesta santaa apuun. Jos pyydan uutta hehkulamppua kylpyhuoneeseen se on kahden minuutin paasta ruuvattu paikalleen. Jopa kauppias kantaa tavarani ovelle saakka. Jaakaappi kannetaan uuteen keittioon ja sanon miehille, etta pyyhin sen ennen kuin se kyketaan seinaan. Ei tule kuuloonkaan, etta tekisin sen itse. Seuraavana paivana nelja ihmista kay kysymassa, onko jaakaappini puhdistettu. Minun taytyy lahtea salaa kavelemaan kaupungille koska muuten en saa rauhaa herkeamattomilta kyydintarjoajilta.

Eugenin kanssa on hauska rupatella. Han suoltaa taukoamatta puhetta valittamatta siita, etta en ymmarra sanaakaan. Olen lakannut yrittamasta ymmartaa tai pyytamasta tulkkia apuun. Hyvinhan tama sujuu nainkin. Eugen puhuu ja mina sanon silloin talloin mhm ja aha ja syntyy ihan vaikutelma siita, etta me kommunikoimme keskenamme.

Taalla eivat naiset saa kivunlievitysta synnytyksessa. Mita turhaa, kyllahan se lapsi sielta pullahtaa kuitenkin, laakkeitta tai ilman. Isat eivat paase mukaan synnytyksiin. Mitas tuosta, ehtiihan sen lapsen nahda myohemminkin moneen kertaan.

Kadun kulmassa myy kaaleja hatkahdyttavan komea nuori mies. Jos han olisi syntynyt jossain muualla han olisi nyt kuvaamassa ensi kevaan mallistoa Barbadoksella.

On satanut monta paivaa perakkain. Yolla heraan siihen, etta valtaisa myrsky helisyttaa ikkunalaseja. Salamat iskevat maahan ja kumea jyrina kiirii vuorilla. Tuntuu, etta luonto on synnyttamassa kevatta ja etta synnytys ei ole helppo.

0 Comments:

Post a Comment

<< Home