Kotona on kivaa

Illalla vetta alkaa taas tulla. Kylpyhuoneen seinassa on kraana aika matalalla, juuri sopivasti niin, etta siihen saa amparin alle. No, vesi valumaan ja sitten keittioon tiskaamaan. Kylpyhuoneesta kuuluu klonks. Menen katsomaan ja naen, etta kraana on lentanyt irti seinasta ja etta vetta suihkuaa valtavalla voimalla seinassa olevasta aukosta.


Paniikki. Yritan ruuvata kraanaa takaisin seinaan, mutta vesi roiskuu joka suuntaan ja olen hetkessa litimarka. Eika kraana suostu ruuvatumaan kiinni. Tamahan on kuin Ohukainen ja Paksukainen-elokuvista. Paikalta puuttuu vain Ohukainen, jota voisi syyttaa tasta katastrofista. Asettelen ampareita vesisuihkun alle, mutta ne tayttyvat hetkessa. Vesi alkaa tulvia kynnyksen yli eteiseen. Apuva!


Yritan tunkea pyyheliinaa tulpaksi. Ei onnistu, vesi tulee lapi. Yritan peukalollani tukkia veden tulon. Se auttaa vahan, mutta vesi suihkuaa jaakylmana kovalla voimalla ja tiedan, etta en jaksa paria minuuttia kauempaa. Mita tallaisissa tilanteissa tehdaan? Paksukainen kalauttaa Ohukaista paahan.. Ei toimi tassa tilanteessa. Rukoillaan? Veden tulo ei tyrehdy, mutta saan ajatuksen. Naapuriin. En usko, etta he voivat auttaa. Mutta ehka voivat tehda jotain.


Paukutan naapureitten ovenkolkutinta. Albanian kieleni ei riita selittamaan, etta "kraana lensi seinasta", mutta kun naapurin herttainen nuori aiti tulee ovelle ja nakee vetta valuvan olemukseni, niin hanelle riittaa kun sanon "Apua! Liikaa vetta!". Han hatistaa pikkulapsen hakemaan isoisan paikalle ja Huraa! ulkoseinassa kukkaruukkujen valissa on jonkinlainen paakatkaisija vedelle, mista han saa vedenpaisumuksen tyrehtymaan.



Isoisa saapuu ja tutkii tilanteen. Kraana on rikkoutunut. Pitaa ostaa uusi. Kiittelen heita avusta ja hoipun kuivailemaan itseani. Ei yhtaan tylsaa paivaa..