Far far away land

Paivitysta

2009-06-29T01:22:00.000-07:00

Ei tasta kirjoittelusta nyt taas nayta tulevan mitaan. On ollut kaikkea hauskaa puuhaa. Olen muuttamassa talla viikolla uuteen asuntoon ja toivottavasti saan sinne syksylla sitten nettiyhteyden, niin voisin yrittaa paivittaa tata vahan useammin. Kirjoittamista riittaa kylla edelleen.

Uusi asunto on kurjan tien paassa, mutta vetta siella tulee koko ajan, mita kovasti odotan. Ja viime yona kun tapoin torakoita tohvelillani, ajattelin, etta toivottavasti tasta riesastakin sitten paastaan.. Vuokra on sama, mutta asunto on kaksi kertaa suurempi. En kylla tee ylimaaraisella tilalla mitaan, enemman siivoamista vain.

Soup kitchen kakkonen aloitti toimintansa pari viikkoa sitten, talla kertaa Tiranassa. Loydettiin tosi hyvat tilat ja alueella on surkean koyhia ihmisia. Oikein sydamelle tekee hyvaa nahda heidan syovan ravitsevaa ruokaa. Ja syksylla, jos Herra suo, aloitetaan kolmas!

Ylihuomenna tulee tanne 50 reipasta suomalaista kunnostamaan huonossa kunnossa olevaa klinikkaa ja koulua Tiranan ulkopuolella. Ja sitten paasen heidan mukanaan parin viikon paasta bussilla ihanaan Suomeen!

Hikea

2009-05-14T01:02:00.000-07:00

Jokavuotinen puuduttava taistelu tyoviisumin saamiseksi on taas ohjelmassani. Viime vuoteen asti viisumin sai ainoastaan vuodeksi kerrallaan. Sitten: ilouutinen viime vuoden lopulla: mahdollisuus anoa viiden vuoden viisumia. Mika helpotus! No, ilo oli lyhytaikainen; tana vuonna, kun minulla on taas edessani kyseinen ruljanssi, niin olikin palattu vanhaan kaytantoon. Eipa auta kuin kiikutella taas papereita paikasta toiseen. Ja sama toistuu ensi vuonna..

Nyt kun tavallista pitemmalle kevaaseen jatkuneet sateet ovat vihdoin lakannet, yritan taas hieman reippailla ja kavella kouluun. Mutta kello seitsemalta aamulla, jolloin lahden kotoa, on jo kuuma. Kun saavun koululle, olen jo aivan hiessa ja naantynyt, puhumattakaan iltapaivan paluumatkasta. Lampotilat alkavat hipoa kolmeakymmenta ja koululla pyorivat tuulettimet. Luovutan ja otan jalleen auton alleni.

Joissakin albanialaisissa kouluissa on viela kaytossa koulupuvut, joiden epailen olevan peraisin kommunismin ajalta. Seka tytot etta pojat kayttavat mustaa koulu"mekkoa", jossa on pitkat hihat ja valtava valkoinen pitsikaulus, tyyliin soviet. En kasita kuinka kukaan lapsi edes kehtaa kulkea kyseisessa vaatekappaleessa plus etta keinokuituisena sen taytyy olla melkoisen hiostava. Lisaksi se puetaan tavallisten vaatteitten paalle, niin etta saaliksi kay lapsiparkoja, jotka vaeltavat moisissa tamineissa 30 asteen helteessa.. Voisin perustaa "Pelastakaa albanialaislapset kammottavilta koulupuvuilta"- jarjeston.

Naisten marssilla

2009-04-30T05:46:00.000-07:00

Kello on 9.30 sunnuntaiaamuna. Aiti Teresan aukiolle yliopiston eteen on keraantynyt joukko naisia aikessa osallistua Albanian ensimmaiseen rintasyopatietoisuusmarssiin. Jarjestajina ovat terveysministerio, nuorten naisten kristillinen yhdistys ja Amerikan suurlahetysto. Ehka viimeksimainitun osallisuus nakyy siina, etta tapahtuman jarjestelyt ovat lansimaista tasoa: osanottajille jaetaan vesipullot, roosa nauha-logolla varustetut sateenvarjot ja kassit seka infomateriaalia. Olen hyvin hurmaantunut omaan vaaleanpunaiseen sateenvarjooni.

Kulkue lahtee vihdoin liikkeelle pitkin kuusikaistaista bulevardia, joka on suljettu liikenteelta ja onkin komeaa astella pitkin leveaa vaylaa poliisiautojen valojen vilkkuessa tienvierilla. Ajattelen meita erilaisia naisia, jotka siina kulkevat; kotimaisia, ulkomaisia, nuoria, vanhoja ja pala nousee kurkkuuni voimakkaasta yhteenkuuluvaisuuden tunteesta. Siina on tyttosia, jotka kulkevat kasikoukkua,kylan naisia pitkine letteineen ja huiveineen ja iloisia, pulleita keski-ikaisia naisia, jotka nauravat sydamensa kyllyydesta.

Saavumme marssin paahan ja vaaleanpunaisin ilmapalloin koristetulle lavalle nousee pitka letka puhujia, mutta onneksi puheet eivat ole liian pitkia. Aanessa ovat eduskunnan puhemies (nainen), presidentin vaimo, Tiranan pormestari ja Amerikan suurlahettilas (molemmat miehia) seka nainen, jolla kymmenen vuotta todettiin rintasyopa, mutta joka on ainakin talla hetkella voitolla sairaudestaan.

Seuraavana paivana laitan marssilta saamani roosan nauhan puserooni mennessani kouluun. Eras oppilaan aiti (norjalainen) tulee keskustelemaan marssista kanssani. Han sanoo yrittavansa patistaa albanialaisias ystaviaan mammografiaan, mutta he eivat halua menna, koska on liian hapeallista riisuutua laakarin edessa kuvausta varten (edes naispuolisen!). Tapaamani aiti kertookin aina sanovansa heille, etta eiko se sitten ole enemman hapea kuolla syopaan.

Koulun pihalla teinitytot tulevat kyselemaan nauhastani ja juttelemme naisten juttuja. Paatan menna kesalla Suomessa mammografiaan.

NATOon

2009-04-07T03:34:00.000-07:00

Albania liittyi nyt sitten viikonlopun aikana NATOon. On vaikea kuvailla sita valtavaa mielenkuohua ja juhlintaa minka tapahtuma taalla aiheutti. Koko Tirana on taynna suunnattoman suuria, talon kokoisia julisteita, "This is a miracle of freedom" ja muita samankaltaisia. Joka lyhtypylvaassa on Albanian ja Naton liput, joka juliste- ja valotaulussa samoin.

Sunnuntai-iltana keskusaukiolla oli tuntikausia kestava juhla, aukio oli tayteen pakattu vakea, moottoroidut riippuliitajat leijailivat taivaalla, helikopterit pudottivat pienoislippuja, ilmapalloja ja kimalteita, oli puheita ja musiikkia ja myohemmin illalla nayttava ilotulitus.

Suurin osa albanialaisista tuntuu arvostavan NATOn tuomaa turvallisuuden tunnetta. Itse epailin, etta albanialaiset ovat kiitollisia, kunhan nyt heidat edes johonkin hyvaksytaan, jos ei nyt viela EUhun niin ainakin NATOon. Onhan liittymisesta tietysti ratkaisevia kaytannon seuraamuksiakin. Tahan mennessa armeija on ollut pakollinen kaikille nuorille miehille, paitsi niille, jotka opiskelevat yliopistossa tai jotka pystyvat maksamaan 3000 euroa (taysin mielikuvituksellinen summa taalla).

Armeija ei ole tarjonnut tahan mennessa edes paivarahaa, mutta nyt NATOn myota armeija tulee vapaaehtoiseksi mutta sen kayvat saavat myos palkkaa, mika on tietysti suuri houkutus taalla, missa monet nuoret miehet ovat tyottomina.

Loydetty

2009-03-03T03:59:00.000-08:00

Koulun pihalle ilmestyi eilen yksi hataantynyt aiti. Hanen poikansa oli lahtenyt aamulla kouluun bussilla, mutta ei ollut koskaan tullut perille. Tassa ihmissalakuljetuksen ja kaoottisen liikenteen maassa uutinen oli kammottava. Tuntui kuin kaiken ylle olisi levinnyt synkan ahdistuksen verho. Meidan koulullamme on ala-ja ylaaste ja lukio, jonne kadonnut poika oli ollut menossa, on kivanheiton paassa.

Minua ja jalkeenpain ihmetyttamaan se valtava nopeus, tasmallisyys ja kurinalaisuus, jolla tilanne eteni. Oli niin kuin olisi tapahtunut suuronnettomuus, jota varten oli harjoteltu vuosikausia. Lukio pysaytti toimintansa ja oppilaat lahtivat ryhmissa kadulle etsimaan toveriaan. Koulun henkilokunta alkoi kayda lapi kaikkia kadun varrella olevia kauppoja. Yksi vartijoistamme lahti viemaan aitia poliisiasemalle ja kaksi tuttua laakaria alkoi soitella lapi sairaaloita. Kaikki soittivat tai lahettivat tekstiviesteja ystavilleen ja tuttavilleen. Kaikki rukoilivat.

Myohaan iltapaivalla tuli valtavan helpottava tieto: poika oli saapunut kotiin. En tieda vielakaan yksityiskohdista sen enempaa. Mutta meille kaikille tuli tanaan sahkoposti, jossa pojan vanhemmat kirjoittivat muun muassa: Sanat eivat riita kertomaan meidan kiitollisuuttamme rukouksista, avusta ja rohkaisusta, jota saimme eilen. Olimme syvasti liikuttuneita siita, kuinka lahetystyontekijoiden yhteiso liitti voimansa yhteen auttaakseen meita. Ymmarramme, etta tama keskeytti monen ihmisen tyosuunnitelmat eilen ja oli valtava rohkaisu meille, etta ihmiset olivat halukkaita siita huolimatta auttamaan.Meille on kunnia olla osa lahetystyontekijoiden yhteisoa ja kiitamme Jumalaa teista jokaisesta.

Hyva naiset. Tai...

2009-02-26T04:48:00.000-08:00

Nyt taas vahan vasyttaa tama kaiken idioottimaisuus..

Eras naisjarjesto oli jarjestanyt romaaninaisille mahdollisuuden ansaita rahaa. Tarkoitus oli tehda kortteja (joulu-, syntymapaiva- jne kortteja). Materiaalit olivat korkeatasoisia ja korteista tuli hauskan nakoisia ja ne menivat erittain hyvin kaupaksi. Sitten romaninaiset paattivat, etta ei heita huvitakaan, he tienaavat elantonsa mieluummin roskia kaikelemalla.. No, tyo annettiin sitten vahavaraisille valtavaeston edustajille, jotka ottivat sen iloiten vastaan.

Ensi viikolla on 1) opettajien paiva ja seuraavana paivana 2)kansainvalinen naisten paiva, jota vietetaan taalla naisten, aitien, sisarien jne paivana. Opettajien paivana oppilaat tuovat kukkia ja lahjoja opettajille. Tai eivat tuo enaa lahjoja. Se piti kieltaa, koska opettajat kiristivat oppilaita. "Jos et tuo minulle tarpeeksi hyvaa lahjaa, numerosi ovat vaarassa". Opettajat kiristivat oppilailta yha kalliimpia ja kalliimpia lahjoja. Olen itse nahnyt eraan tutun albaaniopettajan kodissa hyllyt taynna kallista (rumaa, krumeluurista) kraasaa, jota oppilaat ovat tuoneet. Hyva, kun joku puuttui tahan asiaan. Mutta opettajien tyomoraali ei tunnu olevan kovin korkealla.

Kylma kosteus jatkuu. Se tunkeutuu sisaan hatarista ovista ja ikkunoista. Paperit kapristyvat poydalle, pyykit ja kengat eivat kuivu. Olen yskinyt koko talven kuin Kamelianainen konsanaan. Hmm, voisinkohan heittaytya divaanille potemaan jotain traagista keuhkotautia..

Putkitoita

2009-02-16T06:24:00.000-08:00

Minun kaupunginosassani tehdaan putkitoita. Sinansa erinomainen juttu. Mutta kun olen ajamassa kotitaloni eteen parkkipaikalle eraana paivana en paasekaan pihalle asti. Joku on suuressa viisaudessaan tehnyt pitkan ja levean kaivannon pihalle johtavan vaylan eteen. No olipa onnekasta, etta menin tanaan autolla toihin enka kavellyt. Muuten en olisi millaan saanut sita pois pihasta. Nyt sitten jatan karryni tienreunaan. Mutta joku olisi voinut EHKA varoittaa talon asukkaita etukateen.

Mutta ei siina viela kaikki. Kun paasen asuntoon sisalle, niin huomaan, etta sahkotkin ovat poikki. Ja tasta saamme ilmeisesti myos kiittaa Mr Putkiasentajia. Koko talosta ovat sahkot poissa myohasan yohon, kunnes tyomiehet tulevat tekemaan asialle jotain. Minulle jaa arvoitukseksi se miksi heidan piti tulla tekemaan tyo yoaikaan. No, viis siita.

Kun putkitoita riittaa lahes koko kaupunginosan alueelle, niin on vaikeaa loytaa reitti, jota pitkin paasisi talolleen. Tama on kuin tietokonepeli ta labyrintti. Kaikki autot ajavat kapeata vaylaa pitkin paastakseen valtavaylalle. Ihan juuri ennen isolle tielle paasya tie on katkaistu, siella on ammottava monttu. Niinpa muutama kymmenen autoa joutuu miten kuten peruuttelemaan pois ahtaalta kujalta. Kenellekaan ei tule mierleen laittaa "Tie poikki"-kylttia vaylan alkupaahan. Sitten seuraavana paivana kaikki ajavat vaihtoiehtoista reittia. Sekin on poikki. Ja taas peruutellaan.

God's supplies

2009-02-13T02:46:00.000-08:00

Tanssiskelen taalla taas muutaman ilotanssin, ainakin hengessani, huono polveni ei mahdollista kovin voimallista hyppelya. Mutta olen enemman kuin onnellinen kun kavi ilmi, etta saamme aloitettua toisen soup kitchenin eli ruokalan vahavaraisille viela tana kevaana. Ensimmainen on kaupungin ulkopuolella kylassa, toinen aukeaa Tiranassa koyhalla asuinalueella, jossa on tyottomyytta ja monilapsisia perheita.

Samana paivana kun olin menossa ensimmaiseen kokoukseen, missa suunnittelimme uutta toimintaa, olin vahan apealla mielella. Jo jonkun aikaa oli ollut melko tuskallista saada varoja ensimmaisenkaan ruokalan pyorittamiseen, ja nyt tuntui alyttomalta aloittaa toisen toimintaa, kun siihen oli viela vahemman tiedossa varoja. Mutta ajattelin, etta jos ihmiset aina pelaavat varman paalle, kukaan ei ikina aloita mitaan uutta.

Sitten samana paivana sain taysin yllattavalta taholta 200 euroa, jolla sain kaikki eraantyneet maksut maksettua. Tama oli minulle uskon vahvistus ja koin sen merkkina siita, etta eteenpain vain. Kun istuimme yhdessa suunnittelemassa toimintaa, ja huokasin, etta pitaa sitten ostaa kaikki lautaset, lasit, aterimet ja muut, niin joku paikalla olevista mainitsi, etta oli juuri kaynyt edellisena paivana Hope for the Albania-jarjeston varastossa, ja etta saisimme kaikki nama tarvikkeet sielta. Huraa! Lisaa vihreaa valoa!

Poistuessani suunnittelukokouksestamme tunsin kasittamattoman suurta iloa. Muistin Hudson Taylorin sanat: "God's work, done in God's way, will never lack God's supplies".

Kiljusen herrasvaen naapurissa

2009-02-10T09:25:00.000-08:00

En enaa kesta kerrosnaapureitani. Perheeseen kuuluu isovanhemmat ja heidan poikansa perheineen (vaimo ja kaksi lasta). Isoisa on ketjupolttaja ja han istuu kerrostasanteella tupakoimassa. Taalla porraskaytavat eivat ole umpinaisia ja han syljeskelee suoraan lattialle, mista hanen yskoksensa sitten joskus joku pois huuhtoo. Ukkeli huutaa aina vihaisella aanella jollekulle. Joskus kun oikein hermostun tahan, niin huudan kovalla aanella suomeksi asunnossani: "Hiljaa, naapurin ruma mies!". Se saa hanet sitten hiljenemaan pariksi sekunniksi.Lisaksi han on turhamainen, minka paattelen siita, etta han viela vanhoilla paivillaan varjaa tukkansa pikimustaksi. Se saa hanet nayttamaan lahinna vanhainkodin Elvis-imitaattorilta.

Ukkelin vaimo on pohjattoman utelias. "Mika sinulla on siina kassissasi?" (polynimuri). "Onko se rikki?" (ei, olenpahan vain menossa imuroimaan autoani). "Oletko menossa toihin?" jne jne. Valilla han tulee ovelleni selittamaan, mutta en saa selvaa hanen hampaattomasta murteestaan. Toisteltuani loputtomast sanoja "En ymmarra" sanon lopulta nakemiin ja suljen oven.

Perheen aiti on herttainen, samoin tytar. Miehesta on valitettavasti tulossa isansa kopio. Perheen nelivuotias on paikalliseen tapaan piloille hemmoteltu poikalapsi, joka ryntaa pienimmankin vastoinkaymisen sattuessa aidin ja isoaidin luokse, jotka hemmottelevat hanta lisaa. Nahdakseni hanesta on kasvamassa varsinainen perheen tyranni.

Jos kaipaan rauhallista younta, naapurit tekevat kylpyhuoneremonttia puolille oin. Jos haluaisin nukkua aamulla ylellisesti vaikkapa kuuteen asti, niin perhe on lahdossa kovaaanisesti jonnekin kello viisi. Olen kypsa muuttamaan. Muotoilen ilmoitusta mielessani: Etsitaan asuntoa ERITTAIN rauhalliselta asuinalueelta.

Historiallisia tosiasioita

2009-02-02T11:03:00.000-08:00

Meita on lounaalla istumassa poydan aaressa iloinen joukko ihmisia. Vieressani istuu nuori meriarkeologi ja jos minulta kysytaan, niin tama on ehdottomasti mielenkiintoisin ammatti mika ihmisella voi olla. Han kertoilee mita kaikkea Valimeren pohjasta loytyy, sukelluksistaan ja ylipaansa tuntuu tietavan kaiken Albanian historiasta. Taalla on mahdotonta kavella maalla tai kaupungissa tormaamatta muinaismuistoihin ja jos maan pintaa vahan rapsuttaa, niin sielta loytyy taatusti joku vanha kreikkalainen tai roomalainen kaupunki tai vahintaan linna.

Kun olen kerrankin tormannyt tallaiseen asiantuntijaan, niin saalimatta pommitan hanta kysymyksilla niin etta miesparka ehtii tuskin syoda. Vihdoin saan vastauksen siihen, mista nimi Albania on tullut. Vahan matkan paassa Tiranasta on sijainnut muinainen kaupunki, jonka nimi on ollut Albanopolis. Monet tosiksi uskomani tarinat Albanian historiasta han loogisesti osoittaa epatosiksi ja ehka myos nyt opin epailemaan osaa siita tiedosta, jota olen muistiini keraillyt.

Aterian paatteeksi syomme hedelmia. Arkeologiystavamme alkaa syoda mandariinin kuoria. Nahdessaan kummeksuvan katseeni han sanoo "I'm not mad". Ok, mutta en ole koskaan aikaisemmin nahnyt kenenkaan syovan mandariinin kuoria. Mies selittaa: Diktatuurin aikana naita hedelmia sai vahan. Niinpa me lapsena, kun saimme niita, soimme ensin hedelman sisaosan ja sitten kuoret (tama onnistuu vain taalla, missa hedelmia ei myrkyteta). Selva, sanon, kirjoitan tasta blogiini. Ja tama tarina on tosi.

Albanialaisittain

2009-01-30T01:15:00.000-08:00

Kollegani Liz ja Bryan (englantilainen pariskunta) kayvat usein konserteissa Tiranassa. Heidan asuntonsa on pieni ja kylma ja he mielellaan viettavat aikaa poissa sielta. Kun tiedustelen seuraavana paivana minkalainen konsertti on ollut, saan useimmiten saman vastauksen: "Onneksi et ollut siella". Vika ei ole musiikissa, se on yleensa korkeatasoista, vaan yleisossa. Kannykat soivat jatkuvasti ja ihmiset myos soittavat puheluita estottomasti. Yleiso keskustelee huolettomasti keskenaan ja tulee ja menee edestakaisin. Viime viikolla ystavani olivat jalleen kerran konsertissa. Paikat oli numeroitu ja kun pariskunta loysi omansa, niilla istui joku muu. Royhkeat paikanvaltaajat olivat vain vastanneet, etta heilla oli kutsukortit konserttiin ja etta he saavat istua missa haluavat. Oli tarvittu yksi pieni kiukkuinen lipunmyyjamummeli haatamaan heidat pois heille kuulumattomilta paikoilta.

Tanaan koulun aamunavauksessa keskusteltiin paloturvallisuudesta ja koulun paloharjoituksista, jotka pidetaan ensi viikolla. Puheensa lopulla rehtori totesi, etta koska sijaitsemme maanjaristysalueella, niin myohemmin taytyy pitaa myos harjoitukset, joissa varaudutaan mahdolliseen jaristykseen. Eksoottista! Tallaista ei tapahtunut koto-Suomessa, peruskallioalueella.

Tunkeilijoita

2009-01-29T03:06:00.000-08:00

Viime yona on satanut lunta vuorten huipulle. On kuin tummien metsien paalle olisi pyyhkaisty kerros tomusokeria, ihana naky!

Keskustelumme opettajainpoydan aarella kasittelee vatsatauteja. Jollain oppilaalla oli todettu giardia, erittain inha vatsaloinen? bakteeri?, kurja kuitenkin ja varsinkin pienelle lapselle. Yksi ja toinen toteaa, etta kunkin kohdalla ensimmaisten oireitten ilmaantuessa ei enaa menna viemaan naytteita laboratorioon. Ihan turhaa ajanhukkaa, itse kukin tietaa mista on kysymys. Jokainen vain painelee apteekkiin ostamaan antibiootteja ja viikon sisalla "kutsumattomat vieraat" on haadetty.

Vuokraisanta oli kaynyt asunnossani ollessani joululomalla. Tama on ihan yleista taalla, kuulema takalaiset pitavat vuokralle antamiaan asuntoja niin ominaan, etta vuokralaiset ovat ikaan kuin vierailemassa siella. Eras kollegani kertoo, etta vuokraemanta on lahes joka paiva hanen asunnossaan hanen tullessaan toista (mainittu nainen asuu itse alakerrassa). En itse pystyisi kestamaan moista tunkeilua. Minulle vuokraisannan yksi vierailukin oli ihan liikaa. Han oli lisaksi kaantanyt lampopatterit pois paalta. Olin jattanyt ne pienelle lammolle paalle, kun asunnossa on nyt jo hometta. Mutta vaikka omistaja ei itse maksakaan sahkolaskua, niin ilmeisesti han oli sitten halunnut saastaa minunkin puolestani. Niinpa palasin sitten kylmankosteaan asuntoon loman jalkeen.

2009-01-23T01:32:00.000-08:00

Vaikka Tirana pyrkii olemaan jollain tavalla moderni ja edistyksellinen, taalla on jotenkin viela ihanan vanhanaikaista. Lapset leikkivat pihalla tuntikausia (kenenkaan kotona ei ole tietokonetta)ja puhkeavat valilla kaikki yhdessa laulamaan jotain monisakeistoista laulua. Miehet kuljettavat naisia polkupyoran tangolla (lansimaiset naiset alkavat olla liian tuhteja tahan) tai tarakalla. Ihan joka paikkaan ei ole viela tunkeutunut kiireinen ja stressaava elamantyyli.

Monan isa on hakannut vaimonsa ja tyttarensa, koska Mona ei suostu menemaan naimisiin isan valitseman miehen kanssa (Mona on harras kristitty ja isan valitsema sulhaskandidaatti on muslimi). Mutta aitipa rupeaa topakaksi ja ottaa yhteytta poliisiin. Joku keroo minulle, etta Albaniassa on vihdoin saatu aikaiseksi laki, joka suojelee naisia perhevakivallalta. Niinpa poliisi puuttuu asiaan (ihme!) ja heittaa miehen ulos talosta. Jotakin suojeluakin on tarjolla perheen naisvaelle. Huraa! Voisin tanssia ilosta kuullessani taman loistavan uutisen!!

Lomalla

2009-01-22T05:38:00.000-08:00

Taalla taas. Kaksi viikkoa ihanassa Suomessa joululomalla. Olen tajunnut, etta minun taytyy paasta taalta aina vahan pitemmiksi ajoiksi kerrallaan pois ja aiemmin olen ollut jouluisin vahintaan kuukauden muualla, mutta nyt koulun tyoajat eivat anna siihen mahdollisuutta (ja rehtori on aivan ehdoton; ei mitaan ylimaaraisia lomia opettajille-hyva kun paastaa omaisten hautajaisiin). No, olen sitten vasyneena matkalla takaisin Albaniaan. Odotan maanantaina koneen lahtoa Wienin lentokentalla, kun virkailija ilmoittaa, etta lento on peruttu. Syyksi han kertoo, etta Tiranassa sataa lunta.

No, kaikkihan tietavat, etta Tiranassa ei sada lunta. Mutta oli miten oli, ihmisille ruvetaan jarjestamaan korvaavia lentoja. Ilmoitan, etta minulla ei ole kiiretta ja ah onnea ja autuutta, koneeni on perilla Tiranassa vasta keskiviikkona. Taksi vie minut neljan tahden hotelliin Wienin keskustaan ja saan niin paljon ruokakuponkeja ravintoloihin, etta en edes ehdi kayttaa niita kaikkia.

Laukkaan onnellisena ympari kaupunkia, kayn loppiaisjumalanpalveluksessa Votiivikirkossa, ravaan museoissa ja imen itseeni kaikkea kauneutta. Ylenpalttista hotelliaamiaista nauttiessani ajattelen tuhannetta kertaa sita raamatun kohtaa, jossa sanotaan, etta "yhta hyvin han antaa omilleen heidan nukkuessaan". Tassa mina olen, nauttimassa ylellisesta minilomasta, joka tuli todella taivaan lahjana.

Palaan Tiranaan todella virkistyneena ja levanneena.

Fluent in Five Languages

2008-12-07T10:31:00.000-08:00

Ritva lahetti taman kertomuksen minulle Suomesta. Ilahdutti lukea, varsinkin kun albanian kielen taitoni ei vielakaan ole kovin kaksinen.

Fluent in five languages
Mother Gavrilia

Once when I was there where I was, some foreign missionary came and said to me, “You may be a good woman, but you’re not a good Christian.” I said, “Why?”

“Because you have been here so long and you only go about speaking English. What local languages have you learned?”

I said to him, “I haven’t managed to learn any of the local languages, because I travel a great deal from place to place. As soon as I learn one dialect, they start speaking another. I’ve only learned ‘Good morning’ and ‘Good evening.’ Nothing else.”

“Bah, you’re no Christian. How can you evangelise? All the Catholics and Protestants learn all the local dialects in order to….”

Then I said, “Lord, give me an answer for him.” I asked it with all my heart, then I said, “Ah. I forgot to tell you . I know five languages.”

“Really? What are these five?”

“The first is the smile; the second is tears. The third is to touch. The fourth is prayer, and the fifth is love. With these five languages I go all around the world.”

Then he stopped and said, “Just a minute. Say that again so I can write it down.” With these five languages you can travel the whole earth, and all the world is yours. Love everyone as your own – without concern for religion or race, without concern for anything.

Maassa maan tavalla, osa 2

2008-12-05T00:37:00.000-08:00

No niin, kuorolauluongelma ratkesi rauhanomaisesti (muutamat naiset jo suunnittelivat uhata rouva kuorolaulun vihaajaa mafialla..). Henkilo, joka alun perin kaynnisti koko joulubasaarijutun, oli tullut ja sanonut: TOTTA KAI lapset laulavat siella! Asia loppuun kasitelty.

Eras ystavani, englantilainen), joka tekee satunnaisesti taalla toita eraalle TV-kanavalle, kertoi, etta heilla on tekeilla TV tietoiskuja liikennekayttaytymisesta. Kannatetaan lampimasti! Tarkoitus on siis valistaa ihmisia siita, etta yksisuuntaista katua ei saa ajaa vaaraan suuntaan (ERITTAIN yleista taalla), antaa ohjeita siita kuinka katu ylitetaan jne. Sitten ystavani kertoi, etta kun tietoiskut ovat valmiit, he aikovat myyda ohjelmat lanteen hupivideoina! Kylla siina sitten varmasti riittaakin lansimaisilla ihmettelemista paikallisessa liikennekayttaytymisessa.

Jouluongelmia..

2008-12-03T02:23:00.000-08:00

No niin, koulun kuoro esiintyy Christmas Bazaarissa, eli kansaivalisen naisjarjeston vuotuisissa joulumyyjaisissa ensi sunnuntaina. Tai siis sen piti esiintya. Jarjeston johtokunta oli ollut aivan ihastuksissaan, “Oih, lapset laulavat joululauluja myyjaisissa, kuinka hurmaavaa”. Paitsi yksi naisista ei ollut yhta ihastunut. “Ei kay”, han oli ilmoittanut. Eli han pystyi torpedoimaan koko suunnitelman.

Kukaan ei ollut edes rohjennut kertoa minulle tasta. Kuoro on harjoitellut koko syksyn tata varten. Vasta eilen joku vihjaili jotain ja sain sitten kaivettua totuuden ulos. Kuinka tama on edes mahdollista? Kuinka joku ei voi haluta kuunnella lasten laulamia joululauluja (ja laulavat todella hyvin!). “No tuota, han on albanialainen.. Ehka han ei ole tottunut kristillisiin joululauluihin”. Mutta tama on CHRISTMAS Bazaar! Tama koko ajatus pyorii joulun ymparilla. Joulu ON kristillinen juhla! Ei siita mihinkaan paase. Mutta tama on ilmeisesti joku diktaattorin henkinen perillinen, joka ei ole viela ymmartanyt, etta Albania ei ole enaa ateistinen valtio.

Kuorolaiset ovat jarkyttyneita. Laulujen ja esiintymisen eteen on tehty kova tyo, solistit ja harmoniat treenattu. Eihan tassa nyt voi nain kayda! Eika voikaan. Nyt rukoillaan! Ja me rukoilemme..

Jatkuu..

Maassa maan tavalla

2008-11-29T11:46:00.000-08:00

Suunnittelen viidesluokkalaisten kanssa pienta retkea. Joku ehdottaa: Mennaan siihen ja siihen puistoon retkelle ja siella on se pizzeriakin, voidaan syoda siella. Olen heti samaa mielta, puisto on kaunis ja pizzat erinomaisia. Mutta yksi pojista viittaa. "Anteeksi, Mrs Syvasalmi, mutta se pizzeria on lahetyston mustalla listalla eika meilla ole lupa menna sinne" (hanen isansa on toissa Yhdysvaltain lahetystossa). Jaa, mikas siihen mahtaa olla syyna? Toinen viittaa: "Kun se omistaja on sellainen..paha mies.." Mafioso? "Niin!". Kolmas viittaa: "Niin ja niilla on siella sellaisia rahajuttuja.." Rahanpesua? "Niin!". Jaha. Se pizzeria sitten jaa kaymatta. Paatamme tehda retken uimarannalle. -Ihan tallaisia ongelmia ei ollut Suomessa kun suunniteltiin retkia oppilaitten kanssa..

Eraan seurakuntalaisen aiti on kuollut ja menemme Felician kanssa esittamaan surunvalittelumme. Olisimme menneet hautajaisiinkin, mutta kun hautajaiset pidetaan niin nopeasti, seuraavana paivana, niin emme ehtineet siihen lahtoon. -Ovi on auki aamusta iltaan surutalossa ja marssimme vain kursailematta sisalle. Istumaan vaan ja minia tuo meille kahvia. Felicia kuiskaa minulle: Olen juonut elamani aikana ehka vain kolme tai nelja kertaa kahvia. Kuiskaan takaisin: Se on juotava nyt! Kahvi on niin kutsuttua turkkilaista kahvia ja koostumukseltaan kuin tervaa, mutta onneksi kuppi on suunnilleen sormustimen kokoinen ja ryystamme miten kuten kuppimme puolilleen. Odotettavissa ripuli ja uneton yo. Minia poistuu huoneesta tarjottimineen selka edella osoittaakseen vieraille (meille) kunnioitustaan. Felicia hallitsee maan tavat ja laittaa kupin alle taitetun setelin (500 lekea, noin nelja euroa). Minulla on vain kolikoita, niita ei sovi lautaselle laittaa, niin etta menen Felician siivella. Onneksi taaskin vierailun ei tarvitse olla pitka ja poistumme pimeaan yohon.

Olen ollut taalla kohta kolme vuotta enka vielakaan lakkaa ihastelemasta sita, etta mandariineja ja appelsiineja voi poimia suoraan puusta. Zare antaa minulle lahtiessani puutarhastaan appelsiinin kateeni. Se tuoksuu ihanalta. Eika myrkkyja!

Arkipaivan ihmeita

2008-11-18T05:26:00.000-08:00

Felicia on innoissaan. Han on pitanyt kesalla jalleen Summer Fun School'in. Nelisenkymmenta lasta ja nuorta on tullut kirkolle paivittain kuuden viikon ajan opiskelemaan englantia, laulamaan, kuulemaan raamatun kertomuksia, leikkimaan ja pelaamaan peleja. Kesakoulu on ollut erittain onnistunut tempaus niin kuin aina ja sen jaljilta englannin ryhmiin (jotka nyt talvella siis pidetaan kirkolla kahdesti viikossa) on tullut lisaa oppilaita ja kirkossa kavijoiden maara on lisaantynyt.

Felicia (innoissaan): Ja kiitos niista kirjoista, jotka olit hankkinut tanne! Loysin ne tuolta kaapista. Ne olivat aivan korvaamattomat. Vedimme ohjelman koko kesan niiden mukaan.

Anna (mielissaan kehuista, mutta ei tieda, mista on kysymys): Ahaa, no kiva.

Felicia (kiikuttaa kirjat nakyville): Nama olivat aivan erinomaiset!

Anna: En ole koskaan nahnyt noita kirjoja aikaisemmin.

Felicia (hakeltyneena): Mutta en mina ole hankkinut naita kirjoja. Ja olen kaynyt kaapit lapi vaikka kuinka moneen kertaan eivatka ne ole olleet siella aikaisemmin.

Anna: Minakin olen kaynyt kaapit lapi vaikka kuinka moneen kertaan kun olen epatoivoisesti yrittanyt pitaa niita jarjestyksessa. Mutta en ole koskaan nahnyt noita kirjoja aikaisemmin.

Anna ja Felicia jaavat ihastelemaan kirjaihmetta.

Neverending Summer

2008-11-17T10:07:00.000-08:00

Menen taas kokeilemaan olisiko viisumi valmis. Minun piti saada se toukokuussa, mutta, hohhoi.. Tati etsiskelee papereitani, haa, han loytaa se, huraa, katselee sita, voi ei! Mika tuo ilme on?! Katselee liian pitkaan, voi ei, mita nyt!

"Tassa on passin numero vaarin". EI EI! En ikina saa viisumiani! "Yritan kayda katsomassa, jos meilla olisi toinen kuva teilta, niin kirjoittaisin uuden paperin". Minua ei yhtaan haittaisi vaikka samanlaista kuvaa ei loytyisikaan. Naytan siina silta kuin minut olisi juuri kotiutettu alkoholistiparantolasta. Mutta: kuva loytyy, tati kirjoittaa uuden paperin ja saan viisumini. Huraa!

On marraskuun puolivali ja kesa jatkuu. Olen sita mielta, etta tama on Jumalan lahja Albanian koyhille kun he voivat saastaa lammityskustannuksissa. Haittapuolia: hyttyset ovat kimpussani kaiken yota ja aamuisin olen paukuroilla. Ostin sellaisen hyttyskarkoitteen, joka tyonnetaan pistorasiaan. Viela mita, tuntuu houkuttelevan entista enemman otuksia huoneeseeni.

Hyva Suomi!

2008-11-14T01:48:00.000-08:00

Ojoi.. Kuukausi on kulunut siita kun viimeksi ehdin tanne kirjoittaa. Elama on ollut hauskan kiireista, niin etta en ole pystynyt paivakirjailemaan

Mitas kuukauden aikana on ehtinyt tapahtua..

Viikon syysloma. Airi ja Liisa P, kaksi sankarimatkailijaa, vierailivat Albaniassa ja olivat ensimmaiset "viralliset" vieraat uudessa asunnossani. Toivat Fazerin sinista, salmiakkiaakkosia ja mita kaikkea muuta nyt ihminen elamassaan tarvitsee. Ajoimme ramaautollani Montenegroon, mista loysimme sattumalta kauniin, vanhan Kotorin kaupungin. Jatkoimme matkaa Kroatiaan, missa sitten taas ihailimme Dubrovnikin vanhaa kaupunkia. Kavimme tietysti myos katsastamassa Albanian nahtavyyksia.

Taalla kayneet harvat suomalaiset vieraat ovat olleet sitakin erinomaisempia. Tuovat laukkukaupalla avustustavaraa ja viela lahtiessaan riisuvat lahes kaikki vaatteet paaltaan koyhille jaettaviksi, niin etta tayttavat hadin tuskin saallisyyden vaatimukset lentokentalle mennessaan. Auttavat paikallisia (ja tietysti minua!) mahdollisimman paljon ja yleisesti ottaen levittavat ymparilleen hyvinvointia ja siunauksia. Olen aina vain vakuuttuneempi suomalaisten erinomaisuudesta!

Muuta tapahtunutta: Tiranaan avattiin Suomen kunniakonsulaatti. En muista uuden kunniakonsulin (siis paikallinen miekkonen) nimea, mutta muistutin hanta moneen kertaan, etta jarjestaa sitten meille tanne itsenaisyyspaivajuhlat. Lupasi sen tehda. Avajaiset olivat erinomaisessa ravintolassa, ruoka oli hyvaa ja sita oli hillittoman paljon (ruuan takiahan tallaisiin tilaisuuksiin mennaan). Suomesta oli ulkoministeriosta vakea seka Balkanin maista paikallisten toimistojen suomalaiset edustajat.

En muista mita muuta on tapahtunut. Hirvean kivaa on ollut!

Ysk

2008-10-13T03:58:00.000-07:00

Saan vihdoin mentya laakariin yskiskeltyani x viikkoa. Keuhkokuume. Laakari maaraa antibiootteja. Ihan asuntoni lahella on apteekki ja painelen sinne. Onneksi vilkaisen ikkunasta sisaan ennen kuin astun sisaan. Hyllyilla on kukkamultaa? kukkasipuleita? kasvilannoitteita? Katson uudestaan kylttia. Siina kylla lukee, etta Farmaci eli apteekki, mutta sen jaljessa lukee bujqesore. Ahaa, tama onkin "kasviapteekki", eli siella myydaan maatalouden tarpeisiin tavaraa. No hyva, etten kaynyt nauttimaan substralia keuhkokuumeeseen. Tai ties vaikka olisi auttanutkin.

Pihalla on kolme isoa roskasailiota. Mutta joka aamu roskat ovat pitkin tannerta. Ihmiset, jotka penkovat roskiksia loytaakseen sielta jotain, milla pysya hengissa, ovat kylvaneet tavaraa ympariinsa. Purkkien keraajat. Vaatteiden keraajat. Metalliromun keraajat. Paikka pysyisi niin paljon siistimpana, jos jonkinlaista alkeellista lajittelua tapahtuisi, eika keraajien tarvitsisi tonkia ruuantahteiden alta omia aarteitaan.

Siivekkaita

2008-10-10T00:40:00.000-07:00

Joka aamu ikkunani alitse vaeltaa hullunkurinen kulkue, joka koostuu joukosta hyvin erilaisia siivekkaita. Joukkoa johtaa kana, joka on sen nakoinen, etta silla on turkki paalla, se on raidallinen kuin tiikeri ja se on jalkoja myoten hoyhenten peitossa. Sita seuraa kaksi kanaa, joilla ei ole helttaa vaan hassut sulkatoyhdot, kuin 30-luvun mielikuvitusellisissa naisten hatuissa. Naiden jaljessa astelee kalkkuna, joka pitaa aika kovaa metelia ja kulkueen peran pitajana vaappuu ankka.

Koko joukkue on ilmeisen organisoitunut, koska ne ovat liikkeella yleensa aina samoihin aikoihin ja koska niiden reitti tuntuu pysyvan muuttumattomana. Miten ne ovat oppineet kulkemaan juuri tata reittia? Onko niiden omistaja sanonut niille, etta painelette tuosta ulos ja kaannytte siita sitten vasemalle ja tulette sitten siihen ja siihen aikaan kotiin?

Rajanylityksia ja parturointia

2008-10-09T08:48:00.000-07:00

Jos asuu Albaniassa ja omistaa auton, jossa on ulkomaalaiset rekisterikilvet, niin joutuu joka kuuden viikon paasta menemaan maasta pois (ei tarvitse kuin ylittaa raja, voi palata heti takaisin). Vaihtoehtoisesti joutuu maksamaan melko korkeaa veroa autosta. No, minahan mielellani reissailen, taytyy odottaa vaikka sunnuntaita, etta ehtii kayda jossain naapurimaassa.

Oikeastaan ihan hauskaa. Onneksi Albania on pieni maa, ettei tarvitse ajaa kovin kauaksi, ja naapurimaitakin on monta, joista valita. Lahtisiko kaymaan Kreikassa? Vai Makedoniassa, siella en ole koskaan ollutkaan. Tai Montenegrossa?

Marta on juuri saanut toisen tyttaren. Voi Marta parkaa. Hanen pitaisi saada aikaiseksi ainakin yksi poika. Mutta kun molemmat tyttaret ovat syntyneet keisarinleikkauksella, niin laakari on sanonut, etta han ei saa synnyttaa enaa kuin yhden lapsen. Ja jos se on tytar..

Saan kutsun tulla katsomaan vastasyntynytta. Eli minut on kutsuttu tekemaan MITA? Kysyn uudelleen ja uudelleen samaa asiaa, kunnnes saan varmuuden, etta ihan todella ymmarsin oikein. Leikkaamaan vastasyntyneen hiukset?! Mutta eihan silla ole edes viela tukkaa! Ja miksi se pitaisi leikata? Naiset selittavat minulle karsivallisesti. Jos saa leikata vastasyntyneen hiukset, se on kunnia, joka tulee perheen laheisen ystavan osaksi. Oi kuinka liikuttavaa. Mielellanihan mina lapsi paran tukan leikkaan, vaikka parturointitaitoni on kyseenalaistettu moneen kertaan. Tunnen itseni vahintaan hyvaksi haltijatarkummiksi.

Ihmiskohtaloita

2008-10-07T06:43:00.000-07:00

Saavun pikavisiitille Zaren luokse, joka on ompelemassa ompelukoneella, jonka Suomesta sain lahjana tanne tuotavaksi. Han kehuu konetta ihan ylenpalttisesti. Zare on kaynyt soroptimistien taalla jarjestaman ilmaisen, vuoden kestavan vaatteidenompelukurssin ja nyt kaikki, perheenjasenet, naapurit ja sukulaiset, esittelevat vaatteitaan, jotka on saatu kunnostetuksi. Kuinka iso ilo jalleen yhdesta hyvasta teosta.

Puhumme taas ruokalasta, jossa ehdin valitettavan harvoin kayda nyt kun olen toissa.
Naiset kertovat vanhasta miehesta, joka on naista koyhista kaikkein koyhin. Han kuulema syo aina paljon enemman kuin kaikki muut. On tietysti kovin nalissaan, kotona ei riita ruokaa.

Mies oli kysynyt voisiko Anna auttaa, kun han tarvitsee joulukuussa apua. Tytar oli tehnyt itsemurhan viime vuonna. Veli oli hanet siihen ajanut, oli hakannut sisartaan eika ollut antanut ruokaa. Poika on ilmeisesti hallinnut hirmuvallalla vanhoja vanhempiaan ja edesmennytta sisartaan, pahoinpitelee kuulema aitiaankin. Sydanta sarkevia kertomuksia.

Albaniassa on tapana, etta kuoleman vuosipaivana on tapana jarjestaa iso muistotilaisuus ruokailuineen. Tasta ei voi luistaa, edes rahanpuutteeseen vedoten. Koyhalla perheella ei ole varaa tarjota mitaan kenellekaan, kun heilla ei ole varaa edes omaan ruokaansa. Kylla Anna auttaa, myy vaikka munuaisensa, paljon karsinyt perhe pitaa saastaa hapealta. Ja voi olla, etta perheen poikakin saa kokea yllatysvisiitin sydamistyneen naisihmisen taholta..

Bajram

2008-09-30T08:13:00.000-07:00

Kavelin tana aamuna kouluun vasahtaneen aamuauringon punatessa vuorten huiput. Mietin kulkiessani, etta on sentaan etuoikeus nauttia palmuista ja oliivipuista tyomatkan varrella. Kaupungin ylapuolella kellui riippuliitaja, sellaisen systeemin kanssa, missa on potkuri, mainosti jotain uutiskanavaa. Ajattelin: miten mukava tyo, seilailla pitkin taivasta ja ihailla kaupungin vilinaa lintuperspektiivista.

Kun lahestyin keskusaukiota, huomasin, etta jotkut kaduista oli suljettu. Ja itse aukiolle saapuessani minua kohtasi vaikuttava naky. Satoja ihmisia polvistuneena rukousmatoilleen ja kumartamassa kohti Mekkaa. Aivan; Ramadan, paastokuukausi paattyi eilen ja tanaan on Bajram, suuri juhla, jolloin iloitaan ystavien kanssa ja nautitaan herkullisia ruokia.

Ihmettelin ensin, missa kaikki naiset ovat, mutta he olivat omalla alueellaan, tarkasti erillaan miehista. Yritin oikaista aidatun alueen halki, silla kello muistutti ajan kulumisesta. Siella poydat notkuivat: tuulihattuja, hunajaleivonnaisia, sokerisia pikkuleipia. Poytien takana seisoi nuoria miehia, tarjoilu ei ollut viela alkanut, mutta he alkoivat tayttaa kasiani herkuilla. Kun puhun heille englantia, yksi kysyi mista olen ja vastauksen kuultuaan alkaa selittaa selvalla suomen kielella, etta han on asunut Helsingissa kaksi vuotta!

Tuntemattomien ystavallisyydesta ilahtuneena jatkoin matkaani ja vahan ennen tyopaikalle tuloani ladoin kaikki leivonnaiset tien varressa istuvan kerjalaisnaisen ja hanen pienen poikansa kasiin. Saakoon hekin tulla osalliseksi yhteisesta juhlapaivasta!

Arkea

2008-09-29T02:36:00.000-07:00

Kumma, miten kylmalta +22 astetta tuntuu, kun ensin on ollut pitkaan +36. Ensin pystin nukkumaan tuskin lakanan kanssa ja nyt olen jo kaivanut lampiman talvipeiton esille.

Ystavat valistavat minua, etta kannattaa valita tarkkaan milta huoltoasemalta ostaa bensansa. No mutta eihan siina voi niin hirmuinen ero olla, bensa kuin bensa. Kylla voi, huoltoasemat x, y ja z lisaavat bensaan hiekkaa (tehdakseen siita painavampaa) tai vetta. Hiekkaa?!! Vetta?! Kiitos vain tastakin!

Koululla on tanaan kaymassa TVn kuvausryhma Koreasta. Haastattelevat minuakin. Tuijotan lasittunein katsein haastattelijaan ja puhun jotain typeraa. Ehkapa paasen kohta esiintymaan korealaisessa TVssa!

Postia ei jaeta koteihin. Ovissa ei edes ole postiluukkuja. Eraana paivana kun tulen kotiin, loydan puhelinlaskun oven ulkopuolelta tungettuna naapurin mummon kukkaruukkujen valiin.

Pysahdys hetkiseksi

2008-09-26T01:25:00.000-07:00

Minulla on taas vatsatauti eika olekaan kuin vasta miljardis kerta. Unettoman yon jalkeen vietan paivan lomaa koulusta ja makaan sangyssa koko paivan kuin lahna. Onnekseni olen lainannut koulun kirjastosa ison pinon kirjoja, elamankertoja sarjasta "Heroes of Faith". Kirjasarjassa kerrotaan muun muassa Aiti Teresasta, C.S. Lewisista ja Hudson Taylorista. Viimeksimainittu on yksi suosikeistani.

Hudson Taylor oli kiinalaisen lahetystyon uranuurtajia. Han muutti maahan aikana, jolloin lansimaisia kutsuttiin nimella "valkoiset paholaiset" ja heita syytettiin aiheettomasti kammottavista hirmuteoista. Kun kansan mieli oli kiihoitettu lansimaalaisia vastaan, heista jopa 25 000 murhattiin julmasti. Mutta mikaan ei saanut Hudson Tayloria lannistumaan, ei edes se, etta han joutui hautaamaan vaimonsa ja nelja lastaan Kiinan maaperalle.

Kiinalaisen lahetystyon alkuvaiheet olivat muutenkin hankaluuksia taynna. Rahakirstun pohja pilkotti usein, mutta Hudson Taylor totesi vain: "Meilla on rahaa 25 senttia ja kaikki Jumalan lupaukset!" Ja hanen uskonsa ja rohkeutensa palkittiin, tyo menestyi ja tuhansia lahetyssaarnaajia saapui Kiinaan tuomaan toivoa ihmisille, joista monet elivat oopiumin musertavassa otteessa.

Tarvitsin taman vapaapaivan. Tarvitsin lukea taman kirjan ja saada siita uuden nayn kerata voimani ja lahtea eteenpain rohkeasti toteuttamaan sita tyonakya, mika minulla on tasta maasta. Talla kertaa vatsatauti oli siunaus!

Der Klugere gibt nach. Vielleicht..

2008-09-25T04:48:00.000-07:00

Ihmeellista, kuinka nopeasti sita tottuu joka-aamuisen lampiman suihkun sijaan kauhomaan amparista muovikannulla jaakylmaa vetta niskaansa. Olen kohta niin karaistunut, etta voin ottaa seuraavan pestin Gronlannista.

Uutisissa kerrotaan, etta jonkun poliitikon mukaan uudet asuintalot Tiranassa eivat ole turvallisia. Varsinainen uutinen! Joskus ajattelen, etta minakin tekisin parempaa jalkea rakennustyomaalla.

Joku on jattanyt pihalla auton poikittain omani taakse. Kun saan hanet vihdoin paikalle siirtamaan karrynsa pois, han pitaa minulle luennon siita, kuinka minun pitaisi pysakoida LAHELLE seuraavaa autoa, niin tilaa jaisi useammalle. Alan taas kiehua kiukusta. Olen ihan toisen auton vieressa, mutta seuraavaan on matkaa metrin verran. Mutta haloo! en voi olla lahella molempia autoja. Taas yksi arsyttava albanialaisukkeli, joka ei vain voi pyytaa anteeksi, vaan joka alkaa vierittaa syyta toisten niskoille. Kun tulen takaisin, pysakoin hanen autonsa vasemmalle puolelle, niin etta hanelle jaa noin 20 senttia tilaa ryomia autoonsa. Siina sinulle laheisyytta!

Omatuntoni alkaa kolkuttaa ja illan pimeydessa kayn siirtamassa autoni sopivan valimatkan paahan. Jos toinen on polja, niin minun ei tarvitse alentua hanen tasolleen. Joudun usein vaantamaan katta omatuntoni kanssa. Ehka minusta joskus viela tulee hyva ihminen. Ehka..

Paivan paras juttu: Robin, viidesluokkalainen selittaa taysin vakavissaan: "Kun Paavali laitettiin vankilaan, hanen molemmat jalkansa leikattiin poikki. Mutta ne kasvoivat ennalleen ja kun vankilan ovet avautuivat, han pystyi pyorailemaan [?!] muitten apostolien luokse." Onnekas Paavali, varmaan aika harvalla oli polkupyora noihin aikoihin.. Ja olisi varmaan aika masentavaa, jos omistaisi polkupyoran, mutta ei olisi jalkoja.

Sielta taalta

2008-09-23T01:20:00.000-07:00

Hinnat ovat kohonneet taallakin, ruuan hinta erityisesti, mika iskee vaeston kaikista haavoittuvaisimpaan osaan. Bussilipun hinta oli ennen 20 lekea ja nyt 30, mika tuntuu mitattomalta summalta suomalaisesta (noin 25 senttia), mutta on tietysti prosentteina huikea korotus ja surukseni kaikilla seurakunnan jasenilla ei ole varaa tulla kirkkoon, matkan hinta on yksinkertaisesti liian korkea.

Meneillaan on muslimien paastokuukausi Ramadan, joka talla kertaa kestaa aika tarkalleen syyskuun alusta syyskuun loppuun. Moni Suomessa on ollut kauhuissaan kun olen sanonut, etta Albania on muslimimaa. Ilmeisesti he kuvittelevat, etta taalla kiihkomuslimit ja terroristit heiluvat kaduilla aseet kasissa. Itse asiassa taalla on hyvin rauhallisen ja turvallisen oloista eika muslimiuden lasnaoloa huomaa juuri muusta kuin moskeijoiden paljoudesta. Burkhaa taalla ei kayta kukaan ja hiuksensa huivilla (uskon takia) peittavia naisia on suunnilleen saman verran kuin Turussa.

Drenican serkku (20v) on mennyt naimisiin. Tyttoparka. Mies on komea kuin mika, mutta hanen komeudestaan ei nuorikko saa paljoa nauttia, silla tama tyoskentelee Kreikassa ja on kotona vain kuukauden vuodesta. Nuori vaimo joutuu heraamaan joka aamu kello viisi keittamaan kahvia appivanhemmille. Koko paiva on ankaraa tyontekoa. Kun vieraita tulee (ja heita kay tassa kulttuurissa paljon), niin tytto joutuu palvelemaan heita ja koko vierailun ajan seisomaan kadet yhteen liitettyina (kuin aariaa aloittavalla laulajattarella) jossain syrjemmassa valmiina toteuttamaan pienintakin toivomusta.

Kuljes keskusaukion poikki. Paikalla on valtava joukko ihmisia ja lukuisia TVn kuvausautoja. Saan kuulla, etta alkamassa on mielenosoitus paaministeria vastaan. Erinomaista! Toivottavasti hanen lapimata ja korruptoitunut aikakautensa alkaa vihdoin paattya. Valtaan han on kuulema paassyt ostetuilla aanilla ja tietysti valtakoneisto on taynna hanen yhta korruptoituneita ystaviaan. Toivottavasti tama on lopun alkua!

Kotona on kivaa

2008-09-22T05:34:00.000-07:00

Illalla vetta alkaa taas tulla. Kylpyhuoneen seinassa on kraana aika matalalla, juuri sopivasti niin, etta siihen saa amparin alle. No, vesi valumaan ja sitten keittioon tiskaamaan. Kylpyhuoneesta kuuluu klonks. Menen katsomaan ja naen, etta kraana on lentanyt irti seinasta ja etta vetta suihkuaa valtavalla voimalla seinassa olevasta aukosta.

Paniikki. Yritan ruuvata kraanaa takaisin seinaan, mutta vesi roiskuu joka suuntaan ja olen hetkessa litimarka. Eika kraana suostu ruuvatumaan kiinni. Tamahan on kuin Ohukainen ja Paksukainen-elokuvista. Paikalta puuttuu vain Ohukainen, jota voisi syyttaa tasta katastrofista. Asettelen ampareita vesisuihkun alle, mutta ne tayttyvat hetkessa. Vesi alkaa tulvia kynnyksen yli eteiseen. Apuva!

Yritan tunkea pyyheliinaa tulpaksi. Ei onnistu, vesi tulee lapi. Yritan peukalollani tukkia veden tulon. Se auttaa vahan, mutta vesi suihkuaa jaakylmana kovalla voimalla ja tiedan, etta en jaksa paria minuuttia kauempaa. Mita tallaisissa tilanteissa tehdaan? Paksukainen kalauttaa Ohukaista paahan.. Ei toimi tassa tilanteessa. Rukoillaan? Veden tulo ei tyrehdy, mutta saan ajatuksen. Naapuriin. En usko, etta he voivat auttaa. Mutta ehka voivat tehda jotain.

Paukutan naapureitten ovenkolkutinta. Albanian kieleni ei riita selittamaan, etta "kraana lensi seinasta", mutta kun naapurin herttainen nuori aiti tulee ovelle ja nakee vetta valuvan olemukseni, niin hanelle riittaa kun sanon "Apua! Liikaa vetta!". Han hatistaa pikkulapsen hakemaan isoisan paikalle ja Huraa! ulkoseinassa kukkaruukkujen valissa on jonkinlainen paakatkaisija vedelle, mista han saa vedenpaisumuksen tyrehtymaan.

Isoisa saapuu ja tutkii tilanteen. Kraana on rikkoutunut. Pitaa ostaa uusi. Kiittelen heita avusta ja hoipun kuivailemaan itseani. Ei yhtaan tylsaa paivaa..

Maailmankansalaisia

2008-09-19T01:18:00.001-07:00

Opettaminen koulussa, missa oppilaat edustavat 15 eri kansallisuutta, on uusi, mielenkiintoinen kokemus. 86 hengen joukkoon mahtuu tummahiuksisia korealaisia, punatukkaisia norjalaisia ja suomalaisia pellavapaita. Jo pelkastaan ruokatunnilla huomaa kultturien erilaisuuden, kun jotkut ottavat evaslaukuistaan esille kimbap-rullia (sushia muistuttava ruokalaji) ja toiset pizzapaloja.

Monella on ollut nuoresta iastaan huolimatta varikas ja mielenkiintoinen elama, ihan sen ensi hetkista lahtien. Kun tutustuin alussa oppilaisiin ja kyselin missa he ovat syntyneet (kysymykseen: mista olet kotoisin? on vaikeampi vastata, silla monet ovat asuneet lukuisissa maissa ennen tanne tuloaan,)eras poika kertoi syntyneensa turkkilaisella lentokentalla! Hanen aitinsa oli ollut lahetystyossa ja matkalla jonnekin aivan muualle, mutta synnytys oli yhtakkia kaynnistynyt kesken matkanteon ja kone oli joutunut tekemaan pakkolaskun lahimmalle lentokentalle.

Suurin osa oppilaista on siis lahetystyontekijoitten lapsia ja joukossa on muutama muu, joiden vanhemmat ovat jollain muulla ulkomaankomennuksella Albaniassa, mutta ovat halunneet laittaa lapsensa kristittyyn koluluun. Minuun tekee vaikutuksen voimakas yhteenkuukuvaisuuden tunne, tunne siita, etta ollaan samassa veneessa ja tunne siita, etta puhalletaan kaikki yhteen hiileen.

Kauneutta

2008-09-19T01:18:00.000-07:00

Kayn Zaren kotona visiitilla. Kaikki passaavat ja hemmottelevat minua, kunka mukavaa! Ovat leiponeet ja paistaneet niita herkkuja, mista tietavat minun pitavan. Albanialaista vieraanvaraisuutta parhaimmillaan. Drenica tuo puutarhasta lautasellisen suoraan puusta poimittuja viikunoita. Niiden maku on sanoin kuvaamaton. Han tuo myos ison tertun omassa pihassa kasvaneita viinirypaleita. Viinikoynnos tuntuu vallanneen koko pihan. Kun olemme terassilla, niin se nayttaa muodostavan yhden seinan tilaan, jossa seisomme. Ihana, vihrea seina, jossa siella taalla on valtavia viinirypaleterttuja tummine, mehukkaine rypaleineen. Tallaisella hetkella Albaniassa olemisessa on puolensa!

Kohta alkavat kypsya sharon-hedelmat. Oliivit ovat jo melko isoja, mutta niiden aika tulee vasta marras-joulukuussa.

Kun illalla kavelen kotiin, kirkkaana hohtava kuu valaisee vuorenhuipun. On vaikea kuvitella mitaan ihmeellisempaa nakya. On kuin ylhaalla vuorella olisi salaperainen, lumottu maailma, jonne tavalliset kuolevaiset eivat paase, mutta jonne he saavat silloin talloin luoda silmayksen.

Sielta taalta

2008-09-17T08:03:00.002-07:00

Rakastan kavella aamuisin toihin. Paiva on viela edessa pain ja taynna mahdollisuuksia. Kaupunki on jo aamuvarhain taynna elamaa, ihmiset kiiruhtavat toihinsa, katukaupustelijat levittavat tavaroitaan tien viereen. Kerjalaisnainen istuu vilttinsa paalla ja hanen vierellaan konttailee lampimasti puettu kerjalaisvauva.

Hyttyset ovat pureskelleet minut aivan palasiksi. Ne tuntuvat tietavan, etta olen allerginen niiden pistoille ja jarjestavat joka yo bileet kampassani. Yopoyta on taynna pulloja ja purnukoita niiden haatamiseksi, mutta mikaan ei tunnu auttavan. Kun olen suihkuttanut itseni paasta kantapaahan offilla, niin eikos yksi hyvakas loyda puolen neliosentin suojaamattoman alueen kasvoistani ja iskee siihen. Mika royhkeys! Viela unissanikin hamuilen poydalta "hyonteisten pistoihin" tarkoitettua ainetta. Onneksi kohta ilmat viilenevat ja paasen kutsumattomista vieraista.

Toivon, etta voisin ottaa tuhat kuvaa taalta ja nayttaa kuinka kauniisti albanialaiset naiset pukeutuvat. He ovat hoikkia ja siroja ja kaikki vaatteet nayttavat heidan yllaan hyvalta, taalla ei nae elintasomakkaroita pursuamassa vyotaronkauluksen yli. Ihmisilla on erehtymaton varisilma ja asusteet sointuvat vaatteisiin. Tama siis maassa, jossa palkat ovat pienet ja ulkomailta tuodut vaatteet ostetaan kaytettyina kadulta. Aamusella kaduilla nakee naisia, jotka ovat puketuneet tyylikkaasti kuin olisivat menossa lahetystoon cocktailkutsuille. Musta kotelomekko, tulipunaiset korkokengat ja tasmalleen saman varinen kasilaukku. Tunnen aina olevani kuin jostain toiselta planeetalta, kun tallustelen kadulla kaytannollisine asusteineni.

Valppain mielin muista sa aina..

2008-09-17T08:03:00.001-07:00

Lahden bussilla toihin. Bussimatka kestaa 50 minuuttia. Kavellen paasen koululle 45 minuutissa. Syita bussin hitaaseen matkaan ovat muun muassa se, etta kuljettaja alkaa tapella jonkun matkustajaparan kanssa joka haluaa pois pysakilla ja se, etta bussi matelee kadulla eraan naisen takana, joka tyontaa kottikarrylla tomaatteja.

Aikaisemmin, kun en itse ajanut taalla autolla, liikenne vaikutti kaoottiselta ja pelottavalta. Nyt kun olen itse saanut auton alleni tunnen olevani liikenteessa kuin kala vedessa. Itse asiassa taalla ollaan paljon joustavampia kuin koto-Suomessa, missa ohittaminen ei onnistu, koska ohitettava painaa kaasua hampaat irvessa, tai kaistan vaihtaminen on lahes mahdotonta kun kukaan ei halua antaa tieta.

Jos taalla haluaa kaahailla kaistalta toiselle hurjaa vauhtia edes takaisin (siis en mina, tarkoitan nyt tietysti muita ajajia) niin sen voi tehda, tai jos haluaa jattaa autonsa ruuhka-aikaan vilkasliikenteiselle kadulle hatavilkut paalla, niin sekin onnistuu. Muut autoilijat vaistavat kohteliaasti kun tulen liikenneympyraan ja oikeastaan ainoa, mita pelkaan taalla liikenteessa, ovat vanhat miehet, jotka huojuvat polkupyoriensa kanssa keskella autokaistaa.

Bensiinin hinta on noin 1,2 euroa ja dieselin hinta on suunnilleen sama. Hinta ei ole kylla suhteessa paikallisiin palkkoihin, mutta suomalaisesta tuntuu sentaan hieman ilahduttavammalta kuin vastaava kotimainen.

Rohkean miehen kuolema

2008-09-17T08:03:00.000-07:00

Kaikissa uutislahetyksissa jauhetaan yhta ja samaa asiaa. Albanialainen liikemies oli joutunut auto-onnetomuuteen syrjaisella tiella ja saanut surmansa. Viranomaiset vaittavat, etta kyseessa on ollut tapaturma. Kukaan taalla ei usko tahan teoriaan.

Kun maaliskuussa tapahtui ammusvaraston rajahdys, kavi ilmi asiaa tutkittaessa, etta asiaan liityi myos paljon muuta, muun muassa laittomia asekauppoja muihin maihin, suuressa mittakaavassa. Kyseinen liikemies oli paassyt selville naista kuvioista ja tuonut tietojaan ilmi. Niinpa teroria on se, etta hanet piti vaientaa.

On kauhistuttavaa ajatella, etta valtio eliminoi omia kansalaisiaan peittaakseen laittomia toimintojaan. Ja tulee mieleen: kuinka paljon tassa maassa tapahtuu asioita, joista tavalliset kansalaiset eivat ole tietoisia.

Keittiossa

2008-09-16T02:41:00.000-07:00

Kotitoihin kuluu summattomasti aikaa. Illalla puoli kahdeksan maissa alkaa putkistosta kuulua lupaavaa korinaa. Vetta! Akkia tayttamaan kaikki amparit ja soikot! En osaa paattaa mita tekisin ensimmaiseksi, tiskit, pyykit vai suihku. Yritan tehda kaikkea kolmea yhta aikaa. Tiskit ja pyykit likoamaan ja suihkuun. Keittiosta tulee ainoastaan tulikuumaa vetta ja kylpyhuoneesta ainostaan kylmaa, niin etta juoksentelen edestakaisin amparin kanssa, etta saisin tehtya sopivan sekoituksen kuhunkin aktiviteettiin.

Yleensa saan pestya vain kaksi vadillista pyykkia, talla kertaa vesilaitoksella ollaan armeliaalla paalla ja saan riittavasti vetta kolmanteenkin. Eteisen nurkassa nokottaa pesukone, mutta kun kerran kokeilin sita, pyykit palautuivat niin haisevina, etta paatin turvautua vanhanaikaisiin metodeihin. Oma pesukoneeni on viela varastossa muitten tavaroitteni kanssa, yritan saada ne ensi viikolla siirrettya asuntooni.

Uuni joutaisi jo johonkin kodinkoneitten hautuumaalle. Vaikka vaannan aina nupin kaakkoon nayttamaan 250 astetta niin kun avaan uuninluukun sielta tulvahtaa lahinna lehman lammin henkays. Yritan paistaa piirakkaa tassa onnettomassa maksimilampotilassa tunnin ajan, mutta tekele jaa raa'aksi. Taytyy menna Felician luokse leipomaan.

Ja silti tunnen olevani maailman onnekkain ihminen kun minulla on oma kolo, missa juoksennella ampareitten kanssa edestakaisin ja leipoa uunissa raakoja piirakoita.

Back in Albania

2008-09-12T07:36:00.000-07:00

En jaksaisi millaan kirjoittaa, olen ihan vasynyt, mutta kuitenkin olisi niin paljon kirjoitettavaa..

Elokuussa ajettiin Liisan (vanhimmainen) kanssa Suomesta Albaniaan, oli hyva, kun kerrankin oli mukana joku, joka luki karttaa. Auto on iankaikkisen vanha Mazda, jonka ostin 200 eurolla, mutta rukouksen voimalla se kuljetti meidat ja uskomattoman maaran tavaraa, tiukasti sullottuna, perille asti.

Saksaan ja Itavaltaan asti kylmaa ja sateista, Sloveniasta lahtien ja erityisesti Kroatiassa hirvea helle, joka on piinannut koko Balkania kesan ajan. 36 asteen lampotiloissa on tassa kiuutettu monta paivaa, vasta ensi viikolle on luvattu lampotilan putoavan alle 30.

Aloitin siis elokuussa tyot uudessa koulussa. Ihana koulu, ihana rehtori, ihanat tyotoverit. Muuta uutta varsinainen ensimmainen oma kamppa, rahjaiset kaksi huonetta ja minikokoinen keittosyvennys, mutta en tieda, milloin olisin viimeksi nauttinut jostain asunnosta nain paljon. Oma rauha! Veden tulo on saannostelty, sita tulee kello viidelta aamulla (jolloin en jaksa nousta suihkuun) ja pieni liraus iltasella, sen kaytan yleensa vaatteiden pesuun. Muina aikoina taytyy vain haista pahalle..

Lisaa myohemmin, ehka kun helteet helpottavat..

Jälkikirjoitus

2008-06-11T05:46:00.000-07:00

Viime perjantaina tuli vihdoin sähköpostia Tiranasta, olin saanut sen työpaikan, jota olin hakenut. Paitsi että kun olin hakenut luokka-avustajan paikkaa ja kun he kuulivat, että olen koulutukseltani musiikinopettaja, he kysyivät, voisinko hoitaa osan koulun musiikinopetusta. No sehän oli tietysti pelkkää plussaa, aloin jo innostua pienen kuoron järjestämisestä ja joulujuhlamusiikin suunnittelusta ja kaikesta siitä hauskasta, mikä liityy musiikinopettajan työhön. Sitä paitsi palkkakin voi nousta jopa 150 euroon kuukaudessa..

Niin että hyviä uutisia siltä rintamalta. Nyt aion nauttia autuaasti koko kesän koto-Suomen ihanuudesta. Tai siis nauttiminen alkaa sitten, kun olen paassyt eroon tämänkertaisesta Albanian-tuliaisesta; laboratoriokokeet kertoivat, että tällä kertaa syy koviin vatsakipuihin on giardia (ja taas ollaan antibioottikuurilla..). Mutta onneksi löytyy lääkkeitä.

Ihana Suomi, ihana puhdas ilma ja luonto, ihana rauha ja luonnon hiljaisuus!

Matkalla

2008-05-20T01:43:00.000-07:00

Olen niin tottunut siihen, etta lentaen Albaniasta lahto on tuskallisen vaikeaa, etta olin suorastaan pettynyt, kun kaikki sujui ilman vaikeuksia. Kerran lento oli peruttu kokonaan, joskus ollut pari tuntia myohassa, kerran virkailijatati hukkasi maihinnousukorttini jne. Lentokentta on nyt taysin uudistettu ja sita yllapitaa joku ulkomaa, muistaakseni Saksa. Ilmeisesti virkailijatkin on lahetetty pakolliselle asiakaspalvelukurssille, koska aikaisemman vihamielis-toykean asenteen sijaan saa nykyisin osakseen suorastaan jopa ystavallista palvelua.

Jos nyt ihan pakosti haluaa jostain valittaa, niin se olisi kohtaamiseni tekniikan kanssa. Olin ehtinyt juuri ajatella, etta kuinkahan hirvean monta vuotta pitaa kulua, etta tallekin lentokentalle saadaan netti yleison kayttoon, kun, kuinka ollakaan, havaitsin sellaisen lahtohallissa. No, kone hyvaksyi vain euroja ja tamahan on taysin loogista maassa, joka ei kayta eurovaluuttaa. Kahvilan ystavallinen tytteli kaivoi jostain kolikkokupistaan minulle yhden euron, johon vaihdoin viimeiset leket lompakon pohjalta ja iloissani menin koneelle.

No, kone soi kallisarvoisen kolikkoni eika sitten sen jalkeen suostunut tekemaan yhtaan mitaan. Moni sita sitten yritti saada toimimaan, onnistumatta, eika paikalla ollu ketaan, jolta olisi voinut asiaa kysya. Hakkasin nyrkilla konetta jonkun aikaa ihan huvin vuoksi, mutta se ei suostunut antamaan rahaa edes takaisin. Mutta, kuten sanottu, tama oli ihan aarettoman pienta verrattuna siihen, mita yleensa olen Tiranasta lahtiessa kokenut.

Lahtohallissa on ainoastaan ehka kolme ihmista, mutta ystavallinen rouvashenkilo tulee istumaan ihan kiinni minuun ja aloittaa vuolaan keskustelun. Tama on hyvin tyypillista albanialaista. Hanen poikansa asuu perheineen Bordeauxissa ja on menossa naita tapaamaan. Nainen puhuu hyvaa englantia ja on mukavaa rupatella hanen kanssaan. Albaniassa ei tarvitse koskaan olla yksin.

Matka Englantiin sujuu kommelluksitta. On ihanaa olla taas jossain, missa kaikki toimii, ihmiset osaavat jonottaa ja nautin myos siita, etta ilma on viileampi eika tarvitse pyyhkia koko ajan hikea otsalta. Kaikkia arkipaivan mukavuuksia osaa taas arvostaa, kun on joutunut olemaan ilman niita jonkun aikaa. Tutustun uusiin ihmisiin ja kutsun heita kylailemaan Albaniaan, "todella erikoiseen maahan", sanon.

"Lahjakkaat muumipeikot ovat usein rauhattomia, siksi minakin ikavoin yha uusia paikkoja ja uusia tuttavuuksia"
Muumipappa

Lahdossa

2008-05-18T10:13:00.000-07:00

Huomenna lahto epainhimillisen aikaisin, kello neljalta aamulla. Blogi jaa nyt kesatauolle, mutta aion viela kirjoittaa ja kertoa kun tiedan kuinka tyopaikan kanssa kavi. Kaikki kysyivat kuinka haastattelu sujui. En osaa sanoa, hyvin kait. Paikalla oli rehtori, hyvin mukava, ja apulaisrehtori. Kysyivat olenko joustava. Sanoin, etta en kai olisi Albaniassa, jos en olisi joustava. Nauroivat. Palkka on (huraa huraa..) 120 euroa kuukaudessa.

Teimme viela muutaman hauskan retken naina viimeisina paivina ja kavin kylailemassa monessa paikassa. Ihanat, ihanat albanialaiset ihmiset. Mukava ajatella, etta naen heidat taas syksylla. Ai niin ja sille hammaslaakarille en enaa mene. Jalki oli kamalaa.

Ja IHANAA paasta Suomeen! Hyvasti reika lattiassa-vessa ja aamiaismakaronit! Taalta tullaan, synnyinmaa!

2008-05-16T09:20:00.000-07:00

Olen menossa askartelemaan naisten kanssa. Tama on yksi kansainvalisen naisten ryhman toimintamuodoista, askartelevat lapi vuoden kerran viikossa joulumyyjaisiin, jotka pidetaan vuosittain eri hyvantekevaisyyskohteen hyvaksi.

Ryhmaa vetaa Alankomaitten lahettilaan vaimo. Vaellan alueelle, missa en ole kaynyt aikaisemmin. Lahetystoja, vartijoita, siisti ja hyvinhoidettu tienoo. Ajattelen hetken aikaa kuinka ihanaa olisi olla lahettilaan vaimo. Ei tarvitsisi olla toissa, jos ei tahtoisi. Saisi asua kauniissa talossa turvallisella alueella. Olisi kokki ja siivooja ja saisi touhuilla jotain kivaa pienta, kayda lounailla ja vetaa vaikka askarteluryhmaa ja kayda shoppailemassa. Huokaus.. Mina asun mustalaisperheessa alueella, jonka nimea kukaan ulkomaalainen ei edes tunnista. Syon makaroneja aamiaiseksi, kuljen kengissa, jotka pysyvat kasassa narun avulla ja kaikki ystavanikin ovat yhta rahattomia kuin mina. Mutta siltikin, olisinko yhtaan sen onnellisempi kuin nyt. Matkatavaroitten vahetessa kulku kay koko ajan kevyemmaksi.

Kuljin kerran Lontoossa kveekarien kokouspaikan ohi ja ilmoitustaululla oli seuraava lause: "A simple lifestyle freely chosen is a source of strength". Vapaaehtoisesti valittu yksinkertainen elamantyyli on voiman lahde. Uskon, etta nain on. Ennen kuin tulin Albaniaan joulun jalkeen tana vuonna, kavin tapaamassa Ermiraa ja Ramia Englannissa. Minulla ei ollut silloin viela tiedossa majapaikkaa ja Rami ehdottikin, etta menisin hanen kotiinsa asumaan. Vahan anteeksipyydellen han kylla sanoi, etta hanen kotinsa on kovin simple, yksinkertainen. Siihen Ermira totesi, etta kylla Anna sopii sinne hyvin, koska han on itsekin niin simple. Vaikka pilkkasin hanta siita, etta han pitaa minua yksinkertaisena, niin otin hanen sanomansa kohteliaisuutena. Olen valinnut palvella Hanta, jolla maan paalla vaeltaessaan ei ollut edes paikkaa, johon paansa kallistaa. Kuinka voisi palvelija olla mestariansa suurempi.

Lahtiessamme omille teillemme, yksi naisista kysyy minulta, onko minulla kuljettaja odottamassa. Hakellyn niin, etta en ole saada sanaa suustani. Han on jostain ihan eri planeetalta. Mina tasta lahdenkin sulloutumaan tuonne ruuhkabussiin. Kuljettaja!!

Ihmiskohtaloita

2008-05-15T09:34:00.000-07:00

Kaymme Felician kanssa tapaamassa Irista, joka on kolmissakymmenissa, toissa jossain laboratoriossa. Han kertoo, etta he eivat ole saaneet neljaan kuukauteen palkkojaan. Joku "pieni erehdys" oli sattunut. Olen taas taynna tulta ja tappuraa. Mikiseivat ihmiset taalla reagoi voimakkaammin tallaisiin asioihin. Jonkinlainen fatalismi vaivaa koko maata. "Ei talle mitaan voi". Onneksi Iriksella oli ollut jonkin verran saastoja.

Vuoteessa makaa vanha mies, jota Iris kutsuu isaksi, mutta kay ilmi, etta han on isapuoli, edesmenneen aidin toisesta avioliitosta. Vanhuksella on monenlaisia vaivoja. Iris ruokkii ja hoitaa hanta ja kuntouttaa vuoteeseen sidottua miesta parhaansa mukaan. Katselen ankeaa huonetta ja vanhaa miesta ja lupaan taas kerran itselleni, etten valita enaa pikkuasioista. Ja minkalaista rakkautta Iris osoittaa ihmiselle, joka ei ole hanelle mitaan sukua. Mietin kuinka moni lansimaissa asuva tamanikainen nuori nainen olisi valmis tallaiseen palvelustyohon.

Jatkamme matkaa ja vierailemme jalleen pienessa talossa, jossa asuu isa, aiti ja viisi lasta. Heista on tullut kristittyja, kun norjalainen lahetyssaarnaaja on pitanyt kokouksia paikkakunnalla. Perheen paa, joka oli vuosikausia juonut ja hakannut vaimoaan, raitistui ja alkoi pitaa huolta perheestaan. Meidan keskustellessamme pihan portille ilmestyy miehen veli. Han on humalassa ja huutaa ja meluaa. Vasta pitkan ajan paasta hanet saadaan lahtemaan pois.

Ajattelen sita, kuinka monet ihmiset pilkkaavat lahetyssaarnaajia ja vaheksyvat heidan tyotaan. Vertaan naita kahta miesta mielessani, veljeksia, kuinka erilaista elamaa he viettavat. Toinen kulkee kaiken maailman teita, juo perheen vahaiset rahat ja laiminlyo vaimoaan ja lapsiaan. Toisen on usko raitistanut ja tehnyt hyvaksi ja huolehtivaksi perheenisaksi.

Ulkomaalaisongelmia

2008-05-14T09:26:00.000-07:00

Istun hetkiseksi puiston penkille levahtamaan. Viereeni istuu nainen, joka alkaa rupatella seurallisesti, niin kuin taalla on tapana. "En ymmarra, puhun englantia". -Ai Englannista, eikos teilla siella Englannissa ole kovin sateista? -Juu, kovasti sataa ja kylmakin on, kuvailen uutta isanmaatani. Nainen nyokkaa ymmartavaisesti. Sitten han puhkeaa vuolaaseen sanatulvaan. Mies oli 35 vuotta korkeassa virassa insinoorina, mutta elake on talla hetkella surkea. Sama vaimon kohdalla, laakarina palveli maataan, mutta nyt saa minimaalista elaketta. En voi kuin pahoitella heidan kohtaloaan, tiedan, etta elakkeet ovat taalla jarkyttavan pienet useimmilla ihmisilla.

Ostan ensimmaista kertaa kadulta vaatteita. Kaikki naiset ovat taalla tyylikkaasti pukeutuneita, he ostavat pukimensa mustalaisilta, jotka myyvat niita kaduilla suurissa pinkoissa, kaytetyt vaatteet ovat useimmiten Saksasta tulleita. Ihastun kevaanvihreaan puseroon ja kysyn sen hintaa. Myyjan kasvoille ilmestyy tyhmanovela ilme, ahaa, ulkomaalainen. Tiedan, etta han kuulee mielessaan kolikoiden kilinaa. Hinta on minulle korkeampi kuin paikallisille. Ostan puseron silti. Mutta aion joskus viela tulla vaateostoksille jonkun paikallisen kanssa.

Menen hakemaan viisumiani, sen pitaisi olla tanaan valmis. Poliisilaitoksen tytteli sanoo silmaa rapayttamatta: Tulkaa kahden viikon paasta uudelleen. Mutta mina olen lahdossa maanantaina! Jatin sen takia paperit jo kuukausi sitten, etta saisin viisumin ajoissa ennen lahtoani. Tytteli kutsuu paikalle poliisin, joka kuvittelee osaavansa puhua englantia. -Miksi viisumini ei ole valmis?! -General secretary ei ole ehtinyt laittaa siihen nimikirjoitustaan. Mutta eihan siihen mene kuin kaksi sekuntia! -Saan sakot, kun minulla ei ole viisumia! Tama ei mene poliisin tajuntaan. -Mutta mika nyt on ongelma. -Se, etta minulla ei ole viisumia!!! Poliisi lahtee mitaan virkkamatta pois, kyllastyttyaan huutavaan ulkomaalaiseen. Eika minulla vielakaan ole sita viisumia..

Aurinkoa, tuulta ja vetta

2008-05-12T06:10:00.000-07:00

No niin, vihdoin toipumassa tappoflunssasta. Eilen seurakunnan nuorten kanssa Divjakessa retkella, ruma merenranta, mutta Valimeri on sentaan aina Valimeri ja aurinkoa, tuulta ja vetta riitti, niin etta silta osin kaikki oli kunnossa, nuorisolla oli hauskaa, pelasivat pallopeleja, uivat ja soivat evaita. Paluumatkalla tormattiin ryhmaan suomalaisia nuoria, jotka olivat mukana Tony Anthonyn evankeliointikampanjassa.

Mitas tassa on muuta viikon aikana tapahtunut.. Keskiviikkona olin ensimmaista kertaa Tiranan kansainvalisen naisten ryhman kokouksessa, pari-kolmekymmenta naista eri puolilta maapalloa ja lisaksi paikallisia. Ihmisia taalla mielenkiintoisissa tehtavissa; yhdella on orpokoti, joku YKn palveluksessa, yksi on muotisuunnittelija, yhdella on teehuone. Naiset tekevat paivan parin retkia eri puolille Albaniaa, harrastusryhmia on moneen lahtoon: keilailua, joogaa, maalauskerho, kulinaristiryhma ja naiset keraavat myos varoja eri hyvantekevaisyystarkoituksiin. Tama on ehdottomasti minun juttuni! Tahan mukaan syksyn tultua!

Ramin aidilla on nusia. Nusia tarkoittaa joko morsianta tai miniaa. Tassa tapauksessa kotona asuva poika on tuonut taloon asumaan tyton, jonka kanssa han aikoo menna myohemmin naimisiin. Poika on 30 ja tytto 19. Nusian taloon saaminen on jokaisen albanialaisaidin suurin haave, tasta lahtien tytto tekee tyot ja palvelee vieraita. Ja niinpa naen tyton aamuvarhaisesta lahtien kuuraavan mattoja ja pesevan pyykkia. Tasta lahtien han kantaa minulle teeta ja anoppi istuu ja vahtii. No, nyt minun on helpompi lahtea, kun Ramin aiti ei jaa valittamaan yksinaisyytta.

Pyorilla

2008-05-07T06:14:00.000-07:00

Tulen juuri tyoministeriosta ja olin siella keskustelemassa mahdollisuudesta tuoda Suomesta invataksi Tiranaan, taalla ei yhtaan sellaista ole. Tai kyllahan sellaisen taalla riemumielin vastaanottavat kunhan vain saan sellaisen tanne tuotua. Se onkin sitten yksi taman kesan projekteista. Vammaisasioita ministeriossa hoitava mies, itsekin pyoratuolissa istuva mies, sanoo, etta Tiranassa on noin 500 osittain tai neliraajahalvaantunutta. He ovat sidottuja koteihinsa. Valtion heille kuukausittain maksama korvaus on noin 50 euroa. Silla ei edes kunnolla pysytella hengissa.

Mies kertoo, etta ministeri itse hankki itselleen 50 000 euron uuden tyosuhdeauton. Silla olisi saanut jo monta invataksia. Mutta nain asiat taalla hoituvat. Osittain suomalaistenkin rahoittama kuntoutuskeskus on tarpeisiin nahden aivan liian pieni, se palvelee noin 20 prosenttia tarvitsijoista. He tarvitsisivat fysioterapiaa ja monenlaista muuta apua, muun muassa makuuhaavojen hoitoon.

Tyotoverit ministeriossa kuulema pitavat miesta vahan sekopaisena, kun han yrittaa ajaa vammaisten asiaa. Heidan mukaansa on paljon muitakin kiireellisempia asioita. Mutta he eivat tieda, toteaa mies, minkalaista on kulkea joka paiva toihin pyoratuolissa katuja pitkin, kylmalla ja sateella ja minkalaista on kokea naita kipuja. Mies kohottautuu tuolissaan vahan valia. Ilmeisesti hanella on jatkuvaa sarkya. Tiedan, etta han on entinen poliisi. En tieda, onko han halvaantunut tyossa sattuneen onnettomuuden seurauksena. Mutta hanella on sisua ja suuria haaveita. Silloin on aina myos toivoa.

Enaa tama ja ensi viikko..

2008-05-07T06:11:00.001-07:00

Olen karmeassa flunssassa. Joka lihasta sarkee ja paa on ihan tilulii. Yritan raahata porottavassa helteessa painavia kasseja ja ajattelen, etta pokerryn siihen paikkaan. Mutta tanaan minulla on Suomalaisen Sisun Paiva, sanon itselleni: Kylla mina niille naytan! En yhtaan tieda, mita naytan ja kenelle, mutta tallainen on mieliala kuitenkin, mina naytan!

Makaan sangyssa, valot sammuksissa. Kaipaan nukkua lakanoissa. Olen nukkunut taman kevaan kahden huovan valissa, se on kuulema taalla yleinen tapa. Huoneessa olevassa sohvassa alkaa rapista. En tieda, mika se siella rapisee. Hiiria ehka. Hakkaan nyrkilla sohvaa, mutta rapina jatkuu. No, ei se mitaan, pidan hiirista. Hoen mantraa: enaa tama ja ensi viikko, sitten paasen Suomeen. Enaa tama ja ensi viikko..

Kolmeen vuorokauteen ei ole tullut vetta, suihkuun ei ole paassyyt, hyva kun juuri ja juuri olen hampaani saanut pestya parilla vesitipalla. Ja tanaan on haastattelu rehtorin ja apulaisrehtorin kanssa mahdollisesta tyopaikasta. Toivottavasti en haise kovin pahalle haastattelussa..

Lisaa murusia

2008-05-04T09:33:00.000-07:00

Naiset keraavat viinikoynnoksen lehtia, jotka ovat nyt parhaimmillaan, ja tekevat niista kaaryleita nimeltaan dolma, joissa on sisalla riisia ja minttua.

Pussaileminen on taalla aikaaviepa toimitus. Olen kerran lahdossa kylapaikasta ja suoritan nopean laskutoimituksen. Seitseman naista, jotka ovat sen verran hyvia tuttuja, etta kaksi poskisuukkoa ei riita, pitaa pussata nelja kertaa, oikea-vasen-oikea-vasen. Nelja kertaa seitseman on yhta kuin liian monta ja minulla on kiire. Niinpa huiskautan vain akkia katta ovensuusta, huudan hei, ja jatan koko konkkaronkan seisomaan hiukan hakeltyneen nakoisena niille sijoilleen.

Oi onnea! Olen varautunut samaan kammottavaan paperisotaan kuin viime vuonnakin, etta saan tyoviisumini uusittua. Mutta pastori Sylvain valistaakin minua, etta tarvitsen vain kaksi passikuvaa, yhden paperin toimistosta ja kopion vanhasta viisumista. No, nama pitaa vieda poliisilaitokselle. Ei, naita ei otetakaan vastaan enaa tassa paikassa, vaan toisaalla. Missahan tama paikka mahtaisi sijaita? Se on kaupungin ulkopuolella, valistaa poliisilaitoksen tytteli [mieliala laskee]. Meneeko sinne bussi? Ei mene [mieliala menee pakkasen puolelle].

Saan kuitenkin osoitteen kateeni ja lahden jo valmiiksi lannistuneena etsimaan toista poliisilaitosta. Ja, kuinka ollakaan, se sijaitsee noin kymmenen minuutin kavelymatkan paassa pisteesta A. Huraa! Kerrankin nain pain. Jatan paperini ja jaan odottamaan uutta viisumia.

Voi itku, uusissa kengissa on reika eivatka ne ole kuin kuukauden vanhat. Reijasta poly tulee vapaasti kenkaan sisaan ja varpaat ovat aina ihan polysta harmaat kun otan kengan pois. Pitaa varmaan hankkia ilmastointiteippia. Tai jotkut raudoitetut saappaat, johon ei heti tule reikia.

No onkos tuo mies kuolla kupsahtanut tuohon katukaytavalle? Ei sentaan, hanhan on laittanut pahvinpalan paansa alle. Ottaa ilmeisesti vain nokosia.

Pullaa ja baklavaa

2008-05-02T07:37:00.000-07:00

Kirjoitan pitkan sahkopostin ja klikkaan "laheta". Teksti haviaa taivaan tuuliin. Uusiksi meni. Syon pullaa. Silla on rohkaiseva vaikutus. Tosin silla on myos haittapuolensa.

Luen WHOn tutkimuksesta, jonka mukaan Albaniassa asuminen lyhentaa keskimaaraista elinikaa 1,5-2 vuotta, saasteitten takia. No tamahan oli kiva uutinen.

Katson televisiosta ohjelmaa, missa naytetaan eduskunnan istuntoa. Eivat istu hiljaa kuin Suomessa ja pida ponakoita puheita, vaan nakyvat huutavan ja meluavan ja matkivan toisiaan. Mainitsen asiasta Orionille. Han vakuuttaa, etta nakemani istunto oli hyvin rauhallinen. Tammikuussa eduskunnassa vasta olikin menoa, kun oli vaalit, ja f-alkuiset sanat lentelivat.

Saan lautasellisen baklavaa. Tama akkimakea leivonnainen on taman maailmankolkan ja Lahi-Idan herkku, joka valmistetaan ohuen ohuista, lehtimaisista taikinakerroksista, hunajasta ja pahkinoista. Vaikka minun onkin vaikea saada nieltya baklavaa sen korkean sokeripitoisuuden vuoksi, arvostan sen valmistamiseen upotettua tyomaaraa: hyva emanta kaulii piirakkaan jopa 50-100 taikinalevya.

"113 henkiloa pidatetty lahjusten ottamisesta", kertovat lehden otsikot ja lehdessa on mainittujen henkiloitten nimet ja kuvat. Hyva. Ehka se tasta sitten vahitellen lahtee.

Ruusut kukkivat kaikkialla kaupungissa ja kaikki nayttavat kantavan niita kasissaan. Kallat kukkivat, lasken niita kymmenia eraalta pihalta.

Talossa on yleensa niin pimeaa, etta en edes vaivaudu vilkaisemaan peiliin kun ei sielta kuitenkaan mitaan nay. Eraana tavallista aurinkoisempana paivana satun kuitenkin luomaan kuvajaiseeni tarkemman silmayksen. Haa, otsarajaan on ilmestynyt monta hentoa valkoista hiusta. Hauskaa! Tuleekohan minusta nyt arvokas harmaapainen vanhus?

Toukokuun ensimmainen ja hyvia uutisia!

2008-05-01T09:08:00.000-07:00

vobmdTanaan Tiranassa oli aurinkoista, 26 astetta varjossa. Koko maailma oli ulkona nauttimassa vapaapaivasta. Felicia vei minut ravintolaan maaseudulle, vietimme "tyttojen" aikaa yhdessa hanen miehensa ollessa matkoilla. Ruoka oli hirmuisen hyvaa, sita oli paljon ja se oli sikahalpaa. Valkoakaasiat kukkivat ja koko paikka tuoksui ihanalle.

Raahasin Felician paikkoihin, joissa han ei viela ollut kaynyt, vaikka on asunut taalla jo nelja vuotta; 250 vanhaan moskeijaan ja 200 vuotta vanhaan kellotorniin (vahan tuli tunne, etta hajoaakohan tama nyt meidan allamme). Paivan paatteeksi kavimme tutustumassa bektashi-uskonnon paamajaan, missa paikkaa esitteli ja meidan kysymyksiimme vastaili erittain ystavallinen ja sydamellinen nuori dervissi. Han osoitti laajan pukunsa hihoja (koko mies oli kuin jostain itamaisesta sadusta) ja sanoi: meidan hihamme ovat laajat, niin etta kaikki ihmiset mahtuvat niihin ja meidan sydamemme on avoinna kaikille. Positiivinen mielikuvani naista rakastettavista ihmisista vain vahvistui.

Taman viikon kohokohta oli sahkoposti Suomesta. Vaatimaton keraykseni rajahdysonnettomuuden uhreille tuotti aikaisemmin jo saadut summat mukaan lukien yli 2000 euroa! Ja mina epauskoinen kun toivoin parhaimmassa tapauksessa viitta sataa. En saanut illalla unta kun olin niin iloinen. Ihanat suomalaiset ihmiset! Kiitos teille kaikille, jotka jotka kierratitte sahkopostiani ja otitte osaa keraykseen lahjoituksinenne!

Muisteluita

2008-04-30T09:12:00.000-07:00

Muistan yhtakkia miksi en kirjoittanut blogia viime talvena. Minulla oli niin hauskaa ja koko ajan tapahtui jotain, niin ettei ollut aikaa.

Australialais-englantilainen pariskunta Noel ja Marlene olivat Tiranassa monta kuukautta. Ermira, he ja mina teimme hauskoja retkia laheisiin kaupunkeihin Ermiran autolla, kavimme katsomassa nahtavyyksia ja juttelimme kaikesta mahdollisesta. Kaipaan Ermiraa. Hanella oli aina aikaa kaikkeen, mika tekee elamasta rikkaan.

Lokakuussa olin Felician kanssa Kiitospaivaa juhlimassa albanialais-amerikkalaisen pariskunnan ja ison ystavajoukon kanssa vuoristossa, olin lasten kanssa keraamassa fossiileja, joita loytyikin iso kassillinen.

Marraskuussa olin Gencin kotitilalla poimimassa oliiveja, mika oli juuri sellaista kuin olin aina kuvitellut: miehet hakkasivat puiden oksia pitkilla karahkoilla ja me naiset kerasimme oliivit puitten alle levitetyilta isoilta, valkoisilta kankailta. Urakan jalkeen istuimme idyllisessa maisemassa syoden evaita puitten viileassa varjossa.

Joulukuussa meilla oli kylassa iso joulujuhla, 90 hengen lapsikuoro esiintyi ja muutamat valitut paasivat esiintymaan elamansa ensimmaisessa joulukuvaelmassa. Kaikki mukana olleet saivat Saksasta Albaniaan isolla kuorma-autolla tuodut lahjapaketit.

Tammikuussa avasimme soup kitchenimme, josta tuli suuri menestys. Paikka, jossa sen avasimme, oli juuri sellainen, kuin olimme Ermiran kanssa rukoilleet. Saatoimme vieda vanhusten lisaksi apua myos monelle koyhalle perheelle ymparistossa. Hankimme myos naapurissa asuvalle miehelle pyoratuolin. Ja mina sain naisilta lahjaksi kaksi kanaa!

Kevaan aikana kavimme Ermiran kanssa myos tapaamassa erasta verikostomurhaajaa pohjoisen pahamaineisessa vankilassa, tai pikemminkin veimme hanen aitinsa ja sisarensa hanta sinne tapaamaan. Hanella on viela 12 vuotta istuttavanaan..

Jarjestimme seurakunnan naisille ensimmaisen naisten retriitin Durresissa, viikonloppu meren rannalla hotellissa, aaltojen kimallusta, huojuvia palmuja, kolme ateriaa paivassa (ja kaikki tama 30 euron hintaan!), naiset istuivat yhdessa pikkutunneille asti, kertoivat vitseja toisilleen ja nauroivat tikahtuakseen. Paikalla oli nahty hai pari viikkoa aikaisemmin, mutta menin silti keskiyolla uimaan lampimiin aaltoihin (vaattet paalla).

Toukokuussa Liisa ja Laura tulivat suureksi ilokseni Albaniaan ja kavimme yhdessa linja-autolla Ateenassa (huikeaan 45 euron hintaan). Ihana Akropolis, historian siipien havinaa, marmoria, temppeleita.

Tapahtui kaikkea muutakin hauskaa, mita en enaa muista. Oli paljon pettymyksia ja vastoinkaymisia, mutta niita muistan viela vahemman.

"Niin eli elonsa kaiken, ei iloiten eika surren,
pannen paivat paalletyksin, niin tulevat kuin menevat,
niin paremmat kuin pahemmat, paallimmaiseksi paremmat"
Eino Leino

Rakkautta

2008-04-29T09:12:00.000-07:00

Minut raahataan taas naapuriin. Onneksi talla kertaa ei tarjota muuta kuin Fantaa ja sitakin joku toinen laikyttaa liinalle.

Vieressani istuva nainen tarttuu kasivarteeni ja vaantaa sen jonkinlaiseen tiukkaan puolinelsoniin. Valilla han laiskii kattani voimakkaasti ikaan kuin olisi elvyttamassa tajutonta. Ymmarran, etta tama on osoitus siita rakkaudesta, jota he tuntevat minua kohtaan.

Kaksi naista ja heidan lapsensa asuvat samassa talossa lapsineen. Tai toisella on mieskin, mutta hanta ei lasketa mukaan, han on "huono", juo rakia ja kay omilla retkillaan. Toisen naisen mies on Italiassa toissa ja lahettaa rahaa kotiin, etta perhe pysyy leivan syrjassa. Naita "ulkomaanleskia" on tassa maassa satoja, ellei tuhansia. Omassa maassa ei riita millaan kaikille toimeentuoloa, kun tyottomyysprosentti on 60.

Toisella naisella on tytar ja poika, nimeltaan Emiliano ja Emiliana (hienoista mielikuvituksen puutetta). Toisella naisella (silla, jolla on huono mies) on herttainen yksivuotias taapero, joka parahtaa itkuun joka kerran nahdessaan minut, niin kuin pienet lapset yleensa. Mutta mikas tama yksi poika sitten on, joka myos kutsuu hanta aidiksi? Naiset kertovat kuiskaten, etta tama on hanen aviomiehensa lapsi jonkun toisen naisen kanssa, joka sitten lahti ja jatti lapsen.

Oi aidinrakkautta, joka sulkee syliinsa hulttiomiehen harha-askeleenkin toisen naisen kanssa ja kutsuu hanta omakseen!

Taas kaupungilla

2008-04-29T08:59:00.000-07:00

Ilmassa tuoksuu kevat. Talven raskas taakka on nostettu kaupungin ylta ja kaikki voivat hengittaa taas vahan kevyemmin. Viikunat puuissa ovat jo isoja, mutta eivat viela syomakelpoisia. Taatelipalmuissa on isot tertut, mutta itse taatelit vasta hyvin pienella alulla, samaten viinirypaleet, joita tertut ovat taynna, tarvitsevat viela koko lampiman kesan kypsyakseen.

Pari kuukautta on ollut yhta juhlimista. Maaliskuun naisten- ja opettajien paiva, bektashien juhlapyhat, kaksi paasiaista, muslimien pyhat paivat; kun maassa vietetaan neljan eri uskontokunnan kaikki juhlat, niin valilla tuntuu, etta tyopaivia ei ole ollenkaan. Nyt on sitten viela tyon paiva, meidan vappumme, ja sitten alkaakin pitempi juhlaton kausi.

Kaupungin keskustaan on kohoamassa suunnattoman suuri moskeija. Odotan innokkaasti sen valmistumista. Minusta moskeijat ovat ihania ja epailen, etta minun viehtymykseni niihin ja yleensa itamaiseen eksotiikkaan on kotoisin puhkiluetusta Tuhannen ja yhden yon saduista. Tata rakennusta ei ole voitu paikallisin varoin kustantaa ja Felicia arveleekin, etta uskonveljet Lahi-Idasta ovat rahoittaneet hankkeen.

Rautaa

2008-04-28T12:40:00.000-07:00

KLONK. Auton etupyora putoaa viemariaukkoon. KLONK. Jollakin tavoin ajajan onnistuu osuttamaan sinne myos takapyora. "Ja tasta saamme kiittaa ystaviamme mustalaisia", han toteaa kuivasti. ??? "He irroittavat viemarinkannet paikaltaan ja myyvat ne rautaromuna". Tassa siis selitys siihen, etta suurin osa kaupungin viemariaukoista on ilman kantta. Hyva tulolahde mita ilmeisimmin. Mutta minun mielestani yhta rikollisia, kuin myyjat, ovat ne, jotka taman tyyppista rautaromua ostavat.

Lehdessa on pikku-uutinen. "Oljynporaustorni varastettu. Myyty ilmeisesti rautaromuksi". Tama on jo todella hupaisaa. Tyypeilla on ollut pokkaa sahata kokonainen poraustorni palasiksi ja kuljettaa pois paikalta. Ilmeisesti vartiointi ei ole ollut kovin kaksista. No sitten myyntitilanteessa: "Mitas pojilla on siina?" "No tallainen pieni poraustorni vaan, loydettiin tuolta maantien varresta..".

Kuvia todellisuudesta

2008-04-24T05:58:00.000-07:00

Monet taalla viela haikailevat diktatuurin aikoja. Silloin oli kaikilla toita, he sanovat, ja ruokaa. Nyt juoksentelevat rotat kaduilla jatekasoissa ja ihmiset kerjaavat henkensa pitimiksi. Silloin ei verikosto ollut sallittu, jos sita esiintyi, niin koko suku saatettiin lahettaa jonnekin Siperia-tyyppiseen paikkaan. Ja slloin, kertoo eras vanha ihminen, ei tarvinnut pelata, etta lapsia siepataan kaduilta.

Saan selvityksen tahan pelkoon vasta paljon myohemmin, kun luen lehdesta pikku-uutisen. Eras mies ja hanen vaimonsa (albanialaisia) oli pidatetty lasten sieppaamisesta. Lapset oli kuljetettu Kreikkaan, missa heidat oli pakotettu kerjaamaan kadulla. Eli jos antaa turistipaikassa kerjalaislapselle rahaa, tulee samalla tukeneeksi ihmissalakuljetusta.

Mielisairaanhoito tuntuu olevan heikoissa kantimissa taalla. Tutustun Liljaanaan. Han joutuu hoitamaan yksin kotonaan vuoteenomaa aitiaan ja mielisairasta veljeaan ja sisartaan. Margaretan isa on mielisairaalassa. Potilaitten omaiset joutuvat itse hankkimaan tarvittavat laakkeet. Mutta niita ei voi jattaa sairaalalle, muuten sairaanhoitajat myyvat ne. Niinpa han joutuu kaymaan sairaalassa kaksi kertaa paivassa viemassa isalleen laakkeet ja huolehtimassa siita, etta tama saa ruokaa.

Sanoin kerran Ilirille, etta pidan Albaniasta. Han vastasi siihen: Se johtuu siita, etta sina paaset taalta pois milloin haluat.

Murusia, osa 4

2008-04-24T05:43:00.000-07:00

Aurinko paistaa jalleen ja on taas helpompi rakastaa koko maailmaa. Kaikki suuntaavat jaatelokioskille, niin minakin. Jaatelotottero maksaa huikeat 30 lekea (noin 25 senttia).

Odotan bussia jalkapallokentan laidassa. Kentalla laiduntaa iso lammaslauma. Niilla on pitkat, paksut hannat. Ehka ne ovat rasvahantalampaita. Onkohan kentasta jotkut kayttovuorot tyyliin -Aamupaiva: Lampaat -Iltapaiva: Kombinaatin Kotkat vastaan Doganan Dynamo.

Kaupungilla ajaa ympariinsa kaupan mainosauto, jossa lukee Hyvaa Paasiaista! Hetkinen, paasiaisestahan on jo pitka aika. Sitten muistan: tulevana viikonloppuna juhlivat taalla ortodoksit paasiaista.

Olen hakenut taalta tyopaikkaa kansainvaliselta kristilliselta koululta alkaen ensi syksysta, luokka-avustajan paikkaa. Koulussa on paaasiallisesti lahetystyontekijoiden lapsia. Palkka on kuulema paikallista tasoa, eli surkea, ehka hyvassa lykyssa 200 euroa kuukaudessa. Mutta sitten voisin ehka vuokrata oman kampan. Sisustan jo mielessani omaa asuntoani..

Oljenkorsi, joka katkaisi kamelin selan

2008-04-23T03:58:00.000-07:00

Paiva alkoi jo huonosti, eika se sitten siita paljon parantunut..

Heraan sateen lotinaan. Ei enaa!! Ei jaksa tata ianikuista sadetta. Selkaa sarkee. Aikaisemmin joululomalla olen kaynyt laakarissa kovan selkasaryn takia. "Arthritis", toteaa laakari. "Ai jaa, mista sellainen tulee?". "Sina olet vanha", sanoo mies iloisesti. Jos nyt olisi valittava jotain, mika ei sovi tahan kylmankosteaan ilmastoon, niin se olisi sitten tama. Mutta minkas sille sitten voi, sen kanssa on vain yritettava elaa.

Makaroneja. Olen nyt saanut aamiaiseksi seitsemana paivana perakkain makaroneja. Pelkkia makaroneja. Ei vihanneksia, ei papuja, ei mitaan. Apeat makaronit tuijottavat minua lautaselta ja kaipaan kunnollista aamupalaa niin, etta voisin itkea.

Puen paalleni lahteakseni kaupungille. Kengat eivat ole kuivuneet viela eilisen sateenkaan jaljilta. Tuskittelen vetaessani jalkaani markia kenkia.

Bussissa vieressani istuu mies, joka haisee hirvean pahalle ja toisella puolella seisoo mies, joka yrittaa nojailla minuun. Edessani seisoo nainen, joka tuijottaa minua kiukkuisen nakoisena. Ala luulekaan, etta annan sinulle paikkani. Minulla on arthritis! Ja sita paitsi mina olen ihan yhta vanha kuin sina vaikka sina naytat sata vuotta vanhemmalta.

Yritan saada hoidettua erasta pankkiasiaani Suomessa. Puhelimeen vastaa joku nuori tytteli, joka on selvastikin juuri valmistunut jostain Pankki-Opistosta. Kerron, etta soitan Albaniasta ja kyselen neuvoja. Tytteli ei ole yhteistyohaluinen eika -kykyinen. "Toki voin yrittaa ottaa yhteytta konttoriinne selvittaakseni taman asian" han ilmoittaa, ihan juuri niinkuin hanelle on Pankki-Opistossa opetettu. Sitten han jattaa minut kymmeneksi minuutiksi kuuntelemaan pimpelipom-musiikkia.

Jos joku soittaa Albaniasta, niin hanta ei jateta langalle kuuntelemaan pimpelipom-musiikkia! Tama lysti maksoi minulle juuri 20 euroa! Katkaisen puhelun ja asiani on vielakin hoitamatta.

Olen menossa iltapimealla bussipysakille kaatosateessa ja olen juuri ylittamassa suojatieta, kun joku alkaa tyontaa minua. Iso, musta tila-auto on peruuttamassa paalleni. Silloin naksahtaa. Hyokkaan auton ikkunan luo ja alan huutaa kuin hyeena. Tyyppi saa nyt niskaansa sen, mika on koko paivan aikana patoutunut tai luultavasti monen viikon turhautumiset. Ohi kulkeva nuori mies taputtaa minua rauhoittavasti olalle. Hankin huomaa, etta nyt meni ulkomaalaiselta hermot. Aion ruveta hakkaamaan autoa sateenvarjolla, mutta muistan, etta varjo on uusi, enka halua hajoittaa sita. Ikkunan lapi naen kuljettajan kauhistuneen tuijotuksen ja hanen vieressaan istuvan naisen kalpeat kasvot. Takapenkilla istuvat lapset joutuvat luultavasti kriisiterapiaan.

Huudettuani aikani marssin pois paikalta. Kas, sepa teki hyvaa, oloni on yhtakkia ihan kevyt. Pitaisi ehka huutaa useammin. Aiheita ainakin loytyisi etsimattakin.

Kenkia ostamassa

2008-04-23T03:46:00.000-07:00

Kirkkokengat ovat hajonneet lopullisesti. Ne kadut, ne kadut.. Koen jo etukateen epatoivon hetkia. Albanialaiset naisihmiset ovat pienia ja heilla on pikkuruiset jalat. Mina taas olen Suomesta ja jalat ovat sen mukaiset, aitan polulla astelemiseen tarkoitetut. Varaan koko paivan kenkien etsiskelyyn.

Ei ole, ei ole, ei ole.. Jotkut yrittavat saada minut ostamaan yhta tai kahta numeroa liian pienia kenkia. Jostain hyokkaa kohta joku Tuhkomon sisarpuoli veitsi kadessa valmiina pienentamaan kengannumeroani vain etta saisi minulle jalkineet myytya. "Nama kengat on tarkoitettu seka miehille, etta naisille". Kanan villat. Nuo ovat miesten kengat ja viela hyvin rumat sellaiset.

Vihdoin tarppaa. Olen kaynyt 20 kenkakaupassa. Siis kaksikymmenta. Mutta sitten 21. tuottaa tuloksen. Mies kaivaa esille mustat avokkaat. Ne ovat minun kokoani. Ne sopivat taydellisesti. Niissa on punaiset pohjat! Olen nahnyt Oprahilla tallaiset ja halunnut samanlaiset. Ja nyt ne ovat tassa, albanialaisessa kenkakaupassa.

Kengat ovat julmetun kalliit, ne maksavat kahden viikon ruokarahan verran. Ostan ne.

Kirkossa esittelen kaikille uusia kenkiani ja niiden punaisia pohjia. Kaikkien mielesta ne ovat hienot.

Vanhoja kirjoja ja prinsessoja

2008-04-22T08:07:00.000-07:00

Rakennuksen seinassa on kyltti, jossa lukee "Eurooppalaisia kirjoja". Minun aivoni kaantavat sen: Tule sisaan! Huoneita taynna kirjoja. Englantilaisten kirjojen huone, naytelmakirjojen huone, saksankielisten kirjojen huone. Astun sisaan viimeksimainittuun. Ystavallinen tati-ihminen esittelee paikkaa; videoita, aikakauslehtia ja satoja kirjoja. Jaan lueskelemaan lehtia.

Huoneessa on seinia kiertava parvi ja kipuan sinne huteria portaita pitkin. Ooo, ihania vanhoja kirjoja! "Yleinen saksalainen taskusanakirja". Se on kuulunut Salzburgin Mozarteumin kirjastolle! Mitka ovat olleet sen vaiheet, etta se on paatynyt albanialaiseen kirjastoon? Voi kuinka kiehtovaa! Se on painettu vuonna 1828!
Chopin on ollut silloin 18-vuotias ja Napoleon Bonaparte on kuollut vain 7 vuotta aikaisemmin! Lisaa ihania, vanhoja kirjoja. Almanach de Gotha ja muita Euroopan kuninkaallisia kasittelevia kirjoja. Iih iih! Kirjaekstaasi!

Kun olen laskeutunut maan pinnalle kirjataivaasta, luen esitetta, joka kertoo kirjastorakennuksesta. Rakennettu 1900-luvun alussa. Taalla nostettiin ensimmaista kertaa salkoon Albanian lippu 26.11.1912, vain kaksi paivaa ennen itsenaiseksi julistautumista. Kuningas Zogun aikana rakennuksesta tuli "Prinsessojen palatsi" hanen sisartensa asuttaessa sita. Ja kuinka ihanalla paikalla arvon prinsessat ovat saaneetkaan asua! Parhaimmalla paikalla keskella kaupunkia vastapaata kaunista puistoa.

Tati-ihminen kysyy, haluanko tulla kirjaston jaseneksi (tata sanaa han kayttaa). No taatusti! Tasta tulee uusi lempipaikkani, keidas keskella kaupunkia.

Kaupungilla, osa 562

2008-04-22T06:42:00.000-07:00

Joku on spraymaalannut sabloonalla seinaan sanat "Welcome to Stalingrad". Ei vaan mita siina lukee? Siinahan onkin, etta "Tervetuloa Saligradiin". Nimileikki viittaa erittain epasuosittuun paaministeriin Sali Berishaan, joka on tunnettu korruptoituneisuudestaan. Olen yrittanyt kysella ihmisilta miksi hanet on uudellenvalittu virkaansa, mutta kaikki vain mumisevat jotain epamaaraista.
Kirjoituksia on ympari kaupunkia, ja saan kuulla, etta ne on maalannut jarjesto nimelta Mjaft!, joka taistelee korruptiota vastaan (mjaft=riittaa).

Kaupunki on taynna valtavan isoja lippuja. Niita on kolmenlaisia: Yhdessa on NATOn tunnus, yksi on Albanian lippu ja yhdessa lukee Albania NATOon. Albania on saanut kutsun liittya NATOon ja monelle tama symbolisoi tarkeaa askelta kohti Albanian eurooppalaistumista. Jotkut jo uumoilevat, etta Yhdysvallat rakentaa sukellusvenetukikohdan Albaniaan mielessaan Lahi-ita. Ja sitten on tietysti suuri joukko kansalaisia, joilla ei ole aavistustakaan mika NATO on.

Tiranaan on tullut suuri maara uusia liikeita, jotka tarjoavat tavaroita, joihin tavallisella kansalaisella ei ole ikimaailmassa varaa. Kysyn taas itseltani: kuka naita ostaa? Jos jaakaapin hinta on 1000 euroa, niin sita ei osta laakari, jonka palkka on 230e/kk tai opettaja,jonka palkka on 100e/kk.

My Favourite Things

2008-04-21T06:06:00.000-07:00

Koska on ihana kevatpaiva ja olen erittain hyvalla tuulella, niin kirjoitan tahan listan asioista, joista erityisesti pidan Albaniassa

1) No rules. Satuin meneman taidemuseolle maanantaina, jolloin se oli suljettu, mutta no hata: vahtimestari laski minut sisalle ja sain katsella tauluja todella rauhassa, koska olin ainoa kavija koko paikassa. Tassa maassa on vain yksi saanto: Ei saantoja! (tama oli se seikka, mihin alunperin rakastuinkin Albaniassa)

2) Kun astun sisalle linja-autoon, niin aina joku nuori poika tai tytto lennahtaa ylos kuin vietereilla ja paastaa minut istumaan. Ja yhtenakin paivana, kun jain seisomaan bussin keskiosaan, tuli luokseni pieni poika, joka sanoi: Tati, tuolla etuosassa on vapaa paikka!

3) Vuoret. Aina kun olen masentunut, minun tarvitsee vain nostaa paani, niin muistan, etta tassa likaisessa ja kaottisessa maailmassa on jotain puhdasta, ikiaikaista ja pysyvaa. "Mina kohotan katseeni vuoria kohti, mista saisin avun? Mina saan avun Herralta, hanelta, joka on luonut taivaan ja maan. Herra ei anna sinun jalkasi horjua, vasymatta han varjelee. Han on suojaava varjo, han on vartijasi, ei han vaisty viereltasi". (Ps 121, matkalaulu)

4) Huumori. Albanialaiset pilailevat rankasti korruptoituneitten poliitikkojensa, kaoottisten yhteiskuntaolojen ja yleisen tietamattomyyden kustannuksella.

5) Lampimat ja laheiset ihmissuhteet. Taalla isoveli on pikkusiskon turvana, vaikka tama olisi jo aikuinen ihminen. Ja minutkin on vastaanotettu avosylin naihin perheyhteisoihin, niin etta en ole ikina tuntenut itseani ulkopuoliseksi.

6) Ihmisten perinpohjainen oman historian tuntemus satojenkin vuosien paahan. Kansallisylpeys ja kansallisen kulttuurin elava lasnaolo arkipaivassa.

7)Luonto. Tallakin hetkella visteriat ja jasmiinit tuoksuvat koko kaupungissa. Vaikka valimerellinen ilmasto ei talvisaikaan aina niin miellyttava olekaan, niin kevaalla luonto tuntuu maksavan takaisin kaikki menneitten kuukausien karsimykset.

8) Ikarasismin taydellinen puuttuminen. Nuoret aina kysyvat: Tulethan varmasti mukaan meidan retkelle? Ja tulethan varmasti samaan autoon meidan kanssa? Ja.. Ja tatihan menee!

9) No ne rauniot!

10) Albanian sijainti on aika mukava, Kreikan ja Italian valissa, lyhyt matka kumpaankin. (lisaa raunioita!)

Anna mun kaikki kestaa

2008-04-20T09:04:00.000-07:00

Koska olen tanaan erittain huonolla tuulella, kirjoitan tahan ainakin kymmenen asiaa, mitka arsyttavat taalla:

1) Typeryys. Annan bussissa rahastajalle 20 lekea, mika on bussimatkan hinta. Han kysyy: Yksi? No, kun nyt kerran kysyit, niin pannaampa elama ranttaliksi, maksan sitten siita rahasta vaikka kaikkien muitten matkan, jos siita kerran niin monelle riittaa.

2) Hygienian totaalinen puuttuminen. Asioin usein European Trade Centerin (nimi on komeampi kuin itse paikka) ruokakaupassa ja kaytan myos heidan "mukavuus"laitostaan. Aion ruveta sesoskelemaan vessan ovella pesapallomailan kanssa ja pieksaa jokaisen, joka yrittaa poistua vessasta pesematta kasiaan (tahan asti suorittamani vihainen mulkoilu ei ole auttanut). Tai ehka spraymaalaan vessan seinaan sanat: kirotut albanialaiset, opetelkaa pesemaan katenne, teidan takianne minulla on TAAS parasiitteja (tai bakteereita, mita lienee. ripuli kuitenkin)

3) Elaimiin kohdistuva julmuus (tata ei varmaan tarvitse selittaa)

4) Hinnat nousevat valittomasti, kun myyja huomaa, etta olen ulkomaalainen (viha viha!).Elakoon ihanat rehelliset suomalaiset!

5) Jos sanon, etta ei kiitos, en halua syoda enaa, niin joku viela mattaa ruokaa lautaselle. Syottakaa toinen toisenne ylipainoisiksi, mutta jattakaa minut rauhaan!

6) Kammottava tapa kirjoittaa englanninkieliset sanat niin kuin ne aannetaan (niinpa Newtonista tulee Njuton)

7) Ihmiset puhuvat vielakin "vanhasta" ja "uudesta" rahasta, vaikka rahauudistuksesta on jo 50 vuotta! (ja minun on hyvin vaikea saada selville, etta minkahansuuruisesta rahasta tassa taas on kysymys)

8) Kun olet ylittamassa suojatieta valon ollessa vihrea, joku kaahaa tuhatta ja sataa sinua kohti ja sinun on parasta ottaa jalat allesi, kun et tieda, etta yrittaako han tosissaan ajaa sinun ylitsesi.

9) Kukaan postissa ei oikeasti valita, etta saatko sina kirjeesi vai et, (paaasia, etta postivirkailijan palkka juokseee) ja todennakoisimmin et saa (olen nyt kuukauden ajan odottanut Suomesta tarkeaa kirjetta).

10) Kaikki on vahan vaiheessa. Minun huushollissani joku tempaisi suihkun irti seinasta laatoittaakseen kylpyhuoneen ja siella se koko roska nyt on, suihku retkottaa nurkassa ja laatoituskin on kesken ja montakohan paivaa viela menee, ennen kuin paasee taas suihkuun.

Laiska toitaan lukee

2008-04-18T02:35:00.000-07:00

Ettei nyt jaisi ihan vallan sellaista kuvaa, etten tee taalla muuta kuin juokse kylailemassa ja taidenayttelyissa, niin tassa muutama sana tamanhetkisista projekteista.

Keraan varoja kahteen paikalliseeen kouluprojektiin, joista toinen on ihan vahaa vaille valmis ja toinen toteutetaan loppukesasta. Meidan "vanha" soup kitchen-projektimme on laajenemassa. Rakennus, joka alun perin valmistui vanhusten paivakeskukseksi, tarjoaa aivan loistavat mahdollisuudet monenlaiseen toimintaan. Olin jo masentua, kun kuulin, etta paikan johtaja oli taas vaihtunut. Johtaja numero yksi edusti taman maan virkamiehistoa karmeimmillaan; hanen ainoa tavoitteensa oli huijata meilta ja valtiolta rahaa niin paljon kuin mahdollista. Han sai siirron jonnekin, toivottavasti suuntaan Siperia.

Johtaja numero kaksi oli aivan loistava tyyppi, hanella oli visioita paikan mahdollisuuksista ja iloitsin jo etukateen yhteistyosta hanen kanssaan. No, sitten hankin sai siirron jonnekin, toivottavasti korkeampaan virkaan. Pelkasin jo pahinta, kun kuulin, etta paikka oli saanut jalleen uuden johtajan, mutta suureksi helpotuksekseni han oli johtaja numero kakkosen hengenheimolainen; Mies, jolla on Visioita. Kun kavin hanta tapaamassa, han esitti ajatuksiaan keskuksen suhteen: rakennuksen peruskunnostustyot, naisille oma kasityokeskus, vanhuksille jotain fyysista toimintaa, esimerkiksi kasvihuoneita.

Rakennuksen toiseen kerrokseen, missa on erinomaiset majoitustilat, johtaja haluaisi perustaa jonkinlaisen orpokodin tapaisen paikan katulapsille. Kaikki hanen suunnitelmansa kayvat taysin yksiin sen kanssa, mista minakin olen haaveillut. Meidan pitaa viela kayda asian tiimoilta paljon neuvotteluja, mutta tamankaltaisten ihmisten tapaaminen herattaa ajatuksen siita, etta talla maalla viela on toivoa.

Kaydessani pyynnosta kovistelemassa eraan suomalaisprojektin paikallisia toteuttajia (Abilis sai aikaan osittain- tai neliraajahalvaantuneiden kuntoutuskeskuksen) sain ministeriossa kaydessani kuulla, etta maassa ei ole ainuttakaan invataksia. Tasta innostuneena olen asettanut tavoitteekseni hankkia tanne ainakin aluksi yhden ja toivottavasti myohemmin useampiakin invatakseja.

Uusin tyokohteeni on ADRAn projekti, joka auttaa Gerdecin rajahdysonnettomuuden uhreja. Taaskin on kyseessa varainkeruu. Hygieniapaketteja sille valitettavan suurelle joukolle, joka viela joutuu majoittumaan tilapaisissa avustuskeskuksissa seka varainkeruuta kahden rajahdyksessa vaurioituneen terveyskeskuksen kunnostamiseen.

Sitten on paljon pienimuotoista toimintaa ruohonjuuritasolla: ruokaa ja vaatteita ihmisille, joita tunnen henkilokohtaisesti, mikrolainoja pienyrittajille seka apua elaman monissa pienissa arkipaivan kuvioissa. Tama on se, mika tuottaa instant-iloa; kun nakee jonkun saavan helpotusta arkipaivaansa tassa ja nyt, mutta silti koen suurta iloa, kun myos saan nahda sellaisten projektien toteutuvan, joilla on vaikutuksia kauas tulevaisuuteen.

Sesam, aukene!

2008-04-18T02:09:00.000-07:00

Ramin aiti tulee luokseni ja yltyy vuolaaseen puhevirtaan. Koska han nayttaa silta, etta aikoo juuri purskahtaa itkuun, otan kasvoilleni myotatuntoisen ilmeen ja yritan nyokkailla sopivissa kohdissa. Olen miellyttavasti omissa ajatuksissani, dumdi dum, kun sanat alkavat tunkeutua tajuntaani. "..olen niin surullinen, kun lahdet pois, etko voisi jaada pitemmaksi aikaa..". Taivahan talikynttilat! Ymmarran, mita nainen sanoo! Tunnen olevani kuin Eliza Doolittle ja vahalta pitaa, etten puhkea laulamaan ja tanssimaan. Halaan Ramin aitia ja sanon: Ymmarran! ja siihen sisaltyy enemman, kuin han tietaakan.

Ja taas! Tadit ja mina olemme kirkolla teella Felician luona ja han selittaa albaniaksi pitkat patkat jostain tylsasta konferenssista, missa on ollut miehensa kanssa. Sitten han aikoo esittaa minulle yhteenvedon englanniksi, mutta sanon: Kiitos, ei tarvitse. Olen ymmartanyt kaiken! [She did it! huutaa Henry Higgins].

En tieda mita on tapahtunut. Luultavasti ihmiselle tulee kieliopinnoissa vaihe, jolloin han yksinkertaisesti antaa periksi ja lopettaa tuskallisen hingertamisen. Nain tehdessaan han rentoutuu ja rentoutuminen avaa joitain suljettuja vaylia, joita pitkin ymmarrys vihdoin paasee etenemaan. Joka tapauksessa: tasta se lahtee!

Kuokkavieraana

2008-04-17T05:59:00.000-07:00

Olen jo jonkun aikaa yrittanyt paasta kaymaan taidemuseon uudessa nayttelyssa. Siella on ihania vanhoja ikoneja, joiden restaurointityota esitellaan. Mutta taalla museot ovat todella outoihin aikoihin auki. 9-11 ja 17-20. Niin, namahan ovat juuri niita aikoja, jolloin ihmiset yleensa kayvat museoissa.

Nyt taitaa viimeinkin lykastaa, olen paikalla oikeaan aikaan. Mutta mitas taalla nyt tapahtuu? Piha on taynna diplomaattiautoja. Yritan maksaa paasymaksua, mutta lipunmyyja lykkaa minulle rahan takaisin ja viittaa vain kaymaan sisalle. Ihmisia kuljeskelee ympariina viinilasit kadessa. Ahaa, taalla on jonkun nayttelyn avajaiset.

Kansallispukuja Pohjois-Albaniasta. Mielenkiintoista. Yritan sulautua joukkoon ja nayttaa kutsuvieraalta tyylikkaiden rouvien joukossa, mika ei ihan onnistu, koska mina en ole tullut paikalle virka-autolla, olen pukeutunut saanmukaisiin tamineisiin ja naytan lahinna pullealta muumilta, jolla on kuraiset kengat.

Puvut ovat hirvean tiheaan kudottua mustaa villaa. Olen kuullut, etta ne saattavat painaa jopa 10 kiloa. Naissa naiset menivat pellolle, nama eivat ole mitaan juhla-asuja. Minulle on jaanyt arvoitukseksi, miksi niiden piti olla niin painavia. Naita samoja pukuja kuulema kaytettiin kesat talvet. Naisparat.

Kuljen ympariinsa ja popsin muina miehina pikkusuolaisia. Yhdessa nurkkauksessa soittaa kaksi miesta huiluja. Mina jaan seista tollottamaan ja kun miehet pitavat paussia, rupean jututtamaan heita. Toinen, pukumies, on jonkinlainen kansanmusiikkiguru, paikallinen marttipokela. Sanoo osaavansa soittaa 50 eri soitinta. Hanella on mukanaan esite, josta han nayttaa soitinkokoelmaansa. "Tama soitin oli aikaisemmin hyvin yleinen Albaniassa. Nyt niita on vain yksi jaljella ja se on minun omistuksessani". Vau!

Kerron olevani muiikinopettaja Suomesta, etta rakastan etnomusiikkia ja etta nimeni on Anna. Miehen kasvoille syttyy hella hymy. "Anna! Se oli minun aitini nimi!". Han nousee kattelemaan minua ja olemme vahintaan bestiksia siita hetkesta. Han esittaa minulle kutsun tulla tutustumaan kansansoitinkokoelmaansa ja antaa kayntikorttinsa.

Vasta museosta poistuttuani huomaan, etta ikonit jaivat nakematta..

Hammaslaakarissa, osa 2

2008-04-17T05:49:00.000-07:00

Vastaanotolla. Hammaslaakarin apulainen iskee puudutuspiikin ikeneeni. Kukaan ei kysy, olenko allerginen jollekin tai onko minulla jokin laakitys. Huh, onpa vahvaa ainetta! Tama on jotain hevosille tarkoitettua. Tuntuu, etta korvatkin puutuvat.

Hammaslaakari aloittaa tyonsa. Aidillani oli tapana pyortyilla hammaslaakarilla, minua alkaa aina vain armottomasti nukuttaa. Poran tasainen surina, mukava tuoli, mmmm... Paani nojaa laakarin kasivarteen ja olen juuri saamassa unen paasta kiinni, kun han suihkuttaa jotain ainetta suuhuni. Ei sita tavanomaista antiseptista, vaan jotain hirvean hajuista/makuista. On kuin skunkki olisi ruikkaissut suuhuni!

Laakari saa kulumaan tyohon puolitoista tuntia. No, eipa minulla mikaan kiire ole. Sitten hanen apulaisensa hioo paikan sileaksi. Kas, tama oli uutta. Olen tyytyvainen lopputulokseen. Ja hinta: 32 euroa!

Siivekkaita

2008-04-17T05:40:00.000-07:00

Silmalasini hajoavat ja haahuilen kaupungilla puolisokeana. Kas, mikas lintu tuossa on? Onko se sorsa? Ei, vanha tyhma pulu vain. Tajuan, etta en ole nahnyt tassa maassa yhtaan sorsaa ja minulle tulee ikava niita, niiden hauskoja pyrstoja ja vaappuvaa kavelya.

Kaksi miesta potkii ja hakkaa toisiaan kadulla ja huutaa kovalla aanella ilmeiseti karmeita solvauksia. Kuljen edelleen. Vahan matkan paassa on kaksi vitivalkoista kyyhkysta. Rauhankyyhkysia. Kuulkaas, pulut, olette vahan vaarassa paikassa. Siirtykaapa pari sataa metria tuohon suuntaan, mista kuuluu kovaa huutoa.

Lintuparvi lentaa linja-auton rinnalla samaa vauhtia kuin me liikumme. Ensimmainen parvi muuttolintuja! Ne kiitavat taivaan halki kuin mustat lumihiutaleet. Vahitellen parvi alkaa hajota, siita erkanee ensin muutama lintu, sitten useampi. Ovatko ne nyt tulleet perille, ovatko ne nyt kotona?

Neitsyita

2008-04-16T03:33:00.000-07:00

Albaniassa silloin talloin alkaa harmittaa, etta en ole ryhtynyt antropologiksi. Koska maa on ollut taydellisessa umpiossa monta vuosikymmenta, on taalla sailynyt kulttuurillisia traditioita, joita ei kuvittelisi enaa kolmannen vuosituhannen Euroopasta loytyvan. Niin kuin esimerkiksi "Albanialaiset neitsyet".

Tama ilmio on ollut tunnettu Albaniassa jo ainakin 1400-luvulta lahtien. Kun perheessa ei ole ollut poikaa, joka olisi jatkanut perheen nimea ja tyota, joku tyttarista on leikannut hiuksensa lyhyeksi, pukeutunut miehen vaatteisiin ja ottanut perheen paan aseman. Han on vannonut elinikaista selibaattia kylanvanhimman lasnaollessa. Siita lahtien hanta on kohdeltu taysin niin kuin miesta, han on tehnyt miesten tyota, hanta on arvostetty kuin miesta ja han on saattanut saavuttaa korkean ja arvostetun aseman yhteisossa.

Erityisesti pohjoisessa, missa verikosto vielakin niittaa miespuolisia jasenia perheyhteisoista, on ollut katsottu tarpeelliseksi sailyttaa perinne, ettei perheen nimi olisi joutunut taysin kadoksiin. Maassa on arvion mukaan viela 30-40 tallaista neitsytta, ("virgjineshte"), jotkut jopa niin nuoria kuin parikymppisia.

Keskustelen Julianin kanssa asiasta ja han kertoi eraan tallaisen neitsyen juuri paasseen vankilasta (onkohan han ollut miesten vai naisten vankilassa?), siita oli ollut uutisissa. Julian lupaa yrittaa jarjestaa minulle tapaamisen haastattelua varten tallaisen henkilon kanssa (mutta nyt kun meilla oli tama Lenin-selkkaus, niin en tieda,haluaako han viela auttaa minua..).

Tavallaan naiden naisten asema ja mahdollisuudet ovat olleet hyvin edistykselliset tassa erittain patriarkaalisessa yhteiskunnassa, missa ei ole ollut yhtaan Niskavuoren Hetaa. Nuori nainen on voinut talla tavalla valttaa vaikka menemasta naimisiin miehen kanssa, jota ei ole halunnut puolisokseen. Mutta toisaalta valinta on merkinnyt yksinaista, perheetonta elamaa. Joka tapauksessa, ilmio on kiehtova ja mielenkiintoinen.

Hammaslaakarissa

2008-04-16T03:08:00.000-07:00

Hampaasta putoaa paikka. Olen yrittanyt lahes hysteerisella huolella hoitaa hampaani kuntoon aina kun olen Suomessa kaymassa. Olen kaynyt albanialaisissa sairaaloissa ja laakareitten vastaanotoilla ja se mita olen niissa nahnyt ei ole ollut omiaan lisaamaan luottamustani paikalliseen "terveyden"hoitoon. Sanapari "albanialainen hammaslaakari" on herattanyt suunnilleen yhta positiivisia mielikuvia kuin "espanjalainen inkvisitio" tai "kiinalainen vesikidutus". Mutta nyt on Suomeen paluuseen monta viikkoa aikaa. Ei auta, pakko on yrittaa.

Felicia antaa minulle oman hammaslaakarinsa nimen ja nayttaa paikan. Laakari on kyllakin melko hintava hanen mukaansa. No kiva. Rahjainen kuja ja ransistyneet rakennukset vain vahvistavat ennakkokasitystani. Mutta voi onnea, paikka on ultrasiisti ja hygienisen nakoinen taysin moderneine lansimaalaisine varusteineen. Ei poljettavia porakoneita, niin kuin pahimmissa painajaisissani kuvittelin.

Ajattelen vain tiedustella hintoja ja mahdollista ajanvarausta, kun hammaslaakari pyyhkaisee minut tuoliin. Tutkii ja kertoo, etta pitaa ottaa rontgenkuva. Minut ohjataan huoneeseen, jossa on rontgenlaitteen lisaksi kaksi ortopantomografia. Hyvat hynssyrat! Olen totaalisesti aliarvioinut taman maan. Rontgenkuvan hinta on jarkyttavat 200 lekea (noin puolitoista euroa). No kylla, varsinaisia verenimijoita.

Hammaslaakari tsiigailee rontgenkuvaa. -Tule huomenna puoli yhdeksalta. Jos joudutaan tekemaan juurihoito, niin hinta on 45 euroa, jos ei, niin kympin vahemman. Alan ihmetella, mita Felicia ymmartaa sanalla "kallis". Tamahan on oikea hammastaivas! No, huomenna nahdaan, mita silla rahalla saa.

Rikkautta

2008-04-15T11:34:00.000-07:00

Joka tiistai, niin kuin tanaankin, kaymme Felician kanssa laheisessa kylassa pikkuruisessa talossa, jossa asuu isa, aiti ja viisi pienta lasta. Joskus viemme ruokaa, joskus vaatteita ja Felicia useimmiten tutkii raamattua yhdessa vanhempien kanssa, jotka ovat innoissaan kuulemastaan. Felicia on elementissaan, tama on se, mita han tekee mieluiten ja mina omassani istumassa matolla lapsilauman kanssa viihdyttamassa heita, etta aikuiset saavat keskustella rauhassa.

Perheessa on nelja tyttoa, toinen toistaan kauniimpia ja hannanhuippuna pieni, pulllea poika. Piirran paperit tayteen elefantteja, leijonia ja kirahveja ja kaikki, mita vain suinkin saan aikaiseksi, kirvoittaa ihastuneita huokauksia: Voi, kuinka kaunis! Joku pyyhkaisee valilla hiukset otsaltani ja kysyy huolestuneena: Oletko vasynyt?

Askartelemme yhdessa ja yksi tytoista painautuu ihan kylkeeni kiinni. Han haisee niin pahalta, etta saan tuskin hengitettya. Mutta missapa nama ihmisparat peseytyisivat, naissa surkeissa oloissa. Huoneen nurkassa on puuhella, joka toimii lammon lahteena ja se on myos kaikki, mika taloudessa edustaa keittiota, sen paalla keitetaan ruuat. Juoksevaa vetta ei talossa ole.

Lapset ovat hyvin kasvatettuja ja kohteliaita ja kaikesta nakee, etta tassa talossa on kaikesta puutteesta huolimatta paljon rakkautta. Perheesta huokuu rauhaa ja iloa ja kun poistumme Felician kanssa, tunnemme saaneemme enemman kuin antaneemme.

Syntipukki

2008-04-15T11:19:00.000-07:00

Olemme joukolla viettamassa iltaa Julianin ja Trixin luona. Joku mainitsee Leninin ja minun taytyy tietysti mainita yhteydestani toveri Uljanoviin.

Isotatini Liisa (isoaitini sisar) piilotteli Vladimir Iljitsia asunnossaan Helsingissa eraana niista kerroista, kun tama oli salaa Suomessa. Kovin oli ollut hermostunut, mittaillut keittion lattiaa ja kysellyt kiinnostuneena Liisa-tadin palatessa kaupungilta, etta mita siella oli puhuttu ja mitka olivat tunnelmat. Palkaksi oli toveri Lenin antanut hanelle myohemmin kultakellon ja valtion elakkeen.

Julian katsoo minua tyrmistyneena. "Sinunko takiasi mina olen joutunut karsimaan kaikki ne vuodet?! Sinunko takiasi minun maani oli diktatuurin vallassa nelja vuosikymmenta?!". Glunk.. Syyllisyys vyoryy ylitseni kuin hyokyaalto. Anteeksi, ihmisjunta! Anteeksi, kaikki! Mutta mita Liisa-tadin olisi pitanyt tehda? Lusikoida arsenikkia toveri Leninin kalasoppaan?

Julian mulkoilee minua edelleen syyttavasti. Jotenkin minusta tuntuu, etta tasta puhutaan viela..

Kohteliaisuuksia

2008-04-14T06:02:00.000-07:00

Minun paahani taottiin lapsena, etta Valehdella Ei Saa. Ei ole olemassa mustia ja valkoisia valheita, pelkastaan Valheita. Tama topeliaaninen elamanfilosofia on seurannut minua halki vuosien.

Niinpa olen sitten varsinaisessa pulassa, kun joku kysyy minulta Kysymyksia, Joita Ei Koskaan Pitaisi Kysya. Tyyliin: "Eiko vauvani olekin suloinen?" HIRV!.. siis, ahhah, kas palleroa! [rouva hyva, oletteko varma, etta pienokaisenne ei ole vaihdokas, esimerkiksi laheisesta elaintarhasta], tai: "Eiko tyttareni soitakin kauniisti pianoa?" Ah, olen aina pitanyt Sibeliuksesta! [ja siksi karsin nyt suunnattomasti, kun kersanne pahoinpitelee hanen tuotantoaan].

Albaanit ovat ekspertteja Kysymyksissa, Joita Ei Koskaan Pitaisi Kysya. Emanta tiedustelee moneen kertaan aterian aikana, onko ruoka hyvaa (ehka muistini alkaa rapautua, mutta en usko kuulleeni koskaan tallaista kysymysta Suomessa). Usein pystyn onneksi vastaamaan taysin rehellisesti, etta hyvaa on ja kiitos, saisinko lisaa, mutta aina silloin talloin tunnen seta Topeliuksen tuijottavan katseen niskassani, kun yritan vasata totuudenmukaista, mutta suurin piirtein kohteliasta vastausta kysymykseen.

Olen kehittanyt uuden taktiikan, joka perustuu vanhaan teemaan: Hyokkays on paras puolustus. Pyrin sanomaan jotain positiiviselta kuulostavaa, mutta totuudenmukaista, ennen kuin kohtalokas kysymys esitetaan, esimerkiksi: Onko tama purjopiirakkaa? Rakastan purjoa! [mutta tama hiekka rouskuu pahasti hampaissa] tai: Pinaattia? Sehan on niin terveellista! [mutta en voi sietaa sita, en ole koskaan voinut enka koskaan ole sietava]. Nama lausahdukset yleensa loihtivat hymyn ehtoisen emannan huulille ja mina olen jalleen selvinnut puhtain paperein testista.

Kielitaidottomuutta

2008-04-13T08:38:00.000-07:00

Surkeahko albanian kielen taitoni kohenee erittain hitaasti, mutta varmasti. Minulla oli puoli vuotta perati opettaja ja naiden kuukausien aikana emme opiskelleet mitaan verbeista. Niinpa puhun tata nykya sujuvasti ilman verbeja. "Mina taalla huomenna kello kolme". Ihan kaikki ymmartavat.

Sanavarasto lisaantuu koko ajan, viimeksi olen tietysti oppinut, mika on haat ja se on albaniaksi dasma. Minusta tosin dasma kuulostaa joltain tartuntataudilta ["Voi hirveaa, oletko kuullut, etta Irmalla on dasma!"]

Jotkut sanat ovat kammottavia vaannoksia englannista (vatsa on stomaku) tai sitten lainoja italiasta, kreikasta tai turkista. Vaikka en ymmarra ihmisten puheesta usein tuon taivaallista, niin minulle on siunaantunut taysin tarpeeton lahja: pystyn puheesta paattelemaan, mista pain Albaniaa kyseinen henkilo on.

Olen opetellut viikonpaivat vaikka kuinka moneen kertaan ja vielakaan en muista niita. Ainoastaan maanantain, se on hene. Ja sitten kun joku kysyy etta vaikkapa mina paivana olen tulossa kaymaan hanen luonaan, minun pitaa aloittaa aina maamantaista: "Ei maanantaina, vaan--" ja sitten vastapuoli kay hammastyneena lapi koko litanian "Tiistaina?" "Ei!" "Keskiviikkona?" "Ei!" Torstaina?" "Ei!" Perjantaina?" "Ei!" "Lauantaina?" "Ei!" "Sunnuntaina?" "NIIN!!"

Naapurissa

2008-04-13T04:08:00.000-07:00

Minut raahataan kylailemaan naapuriin. Koska visiitti on ensimmainen, esiintyy vieraskoreutta ja jaykkyytta puolin ja toisin. Emanta kiikuttaa eteeni lautasellisen herkkuja, joita albanialaiskodeissa on naemma loppumattomat maarat yllatysvieraiden varalta.

En oikein tieda mitaan kamalampaa, kuin viralliset kylailyt. Pudottelen tavaroita lattialle, rikon koriste-esineita ja kaadan vahintaan mehulasin poytaliinalle.

Koska lounas on jaanyt valiin ja ollaan pitkalla illassa, niin kayn antimien kimppuun. Appelsiini. Yritan kuoria sita veitsella, mutta se ei suostu yhteistyohon, vaan hajoaa kuin kasikranaatti. Veriappelsiini. Tuskan hiki kohoaa otsalle. Yhdesta pienesta hedelmasta tulee mehua noin viisi litraa. Poydalla on valkoinen perintopitsiliina ja kauhistunut emanta seuraa tuhoon tuomittua taisteluani paholaishedelman kanssa. Han kiikuttaa epatoivoissaan lisaa lautasliinoja.

Selvittyani vaikeimmasta osuudesta huokaan helpotuksesta. Pikkuleipa, helppo nakki! Mutta jotenkin se lipsahtaa kadestani ja lentaa sisalle puseron kaula-aukosta. Ymparilla istuvien ilmeet ovat hammentyneet. Ei olisi pitanyt sanoa olevani Suomesta. Tuotan hapeaa koko kansakunnalle. Ensi kerralla sanon olevani vaikka Muurmanskista. Menkoon heidan piikkinsa.

Ahdan makeisia suuhuni. Mutta ne ovat ilmeisesti olleet kaapissa jo pari vuotta. Ehka taalla onkin tapana jattaa kaikki lautaselle ja vieraitten mentya emanta tyrkkaa herkut takaisin hyllylle, mista ne otetaan uusiokayttoon seuraavien vieraitten saapuessa. Ja sitten tulee joku tollo Muurmanskista ja luulee, etta ne on oikeasti tarkoitettu syotaviksi. Nielaisen koko kontin melkein pureskelemattomana, etta hampaisiin jaisi edes joku paikka jaljelle.

Valmis! Olen helpottunut kuin temppuradan suorittaja. Onneksi visiitit talla eivat kesta kauaa ja poistun paikalta niin pian kuin inhimillisesti mahdollista. Ja alkaa vain kutsuko minua lounaalle!

Festival of Faith

2008-04-12T11:04:00.000-07:00

Seurakunta kokoontuu saannollisin valiajoin Uskon festivaaleille. Kristittyja on tassa maassa vahan ja on tarkeaa tavata, jakaa kokemuksia ja rohkaista toinen toisiamme. Syomme yhdessa, paivitamme kuulumisia ja iloitsemme hyvista uutisista.

Vieraileva pastori Kroatiasta kertoo hanelle hiljattain sattuneesta tapahtumasta. Han on pitkanmatkan junassa, jonka maaranpaana on Istambul. Vapaita paikkoja on hyvin vahan ja han kulkee vaunujen halki loytaakseen sellaisen. Vihdoin han tulee vaunuun, jossa on valtava maara tavaroita ja vain yksi ihminen istumassa. "Onko tassa vapaa paikka?" On toki". Aikaa kuluu eika vaunuun tule muita ihmisia. "Missa kaikki muut ovat?" "Ei tahan vaunuun tule ketaan muita". Mies oli varannut koko vaunuosaston itselleen ja tavaroilleen, mutta ystavamme sai istua siina hanen kanssaan.

"Saanko kysya miksi sinulla on nain suunnaton maara tavaroita?" "Toki, mehan istumme tassa hyvan aikaa yhdessa, mina kerron sinulle tarinani".

Hanet oli heitetty vastasyntyneena vauvana tienvarsipysahdyspaikan roskasailioon. Juuri ajoissa muutamat matkalaiset olivat tulleet paikalle ja pelastaneet pienokaisen. Hanet oli viety orpokotiin ja valtio oli kasvattanut ja kouluttanut hanet insinooriksi. Han oli saanut Sveitsista erittain hyvan tyopaikan ja hanesta oli tullut hyvin varakas mies. Mutta oli jotain, mita hanelta puuttui.

Kymmenen vuoden ajan han oli laittanut saannollisesti lehteen ilmoituksen, jossa han etsi vanhempiaan. Ja vihdoin, kymmenen vuoden jalkeen, hanen aitinsa oli vastannut ilmoitukseen. "Ja nyt", sanoo mies "olen matkalla tapaamaan aitiani. Nama tavarat ovat kaikki hanelle. Ja kun saavun perille, rakennutan hanelle kaupungin kauneimman talon" [tassa kohtaa itken jo niin, etta puvun etumusta on marka].

Pastori puhuu kauniisti siita, kuinka meilla kaikilla on tarve kuulua jollekin. Lapset kuuluvat vanhemmilleen, nuorukainen kuuluu vaimolleen ja tama mies kaipasi kaikkien naiden vuosien jalkeen omistaa aidin. Mutta meidan kaikkien perimmainen kaipaukseme on kuulua Jumalalle ja paasta yhteyteen hanen kanssaan, joka on meidat luonut. Ilman hanta me olemme kuin hylatyt lapset, jotka kasvavat orpoina ilman Isaa.

Haissa

2008-04-11T02:52:00.000-07:00

Felicia on kutsuttu haihin Kosovoon ja koska han ymmartaa sielunelamaani ja tietaa, etta rakstan kayda paikoissa, han raahaa minut mukaansa. Linja-auto lahtee illalla museon takaa. Meilla on hirvean hauskaa, kerrankin meilla on aikaa istua kiireettomasti yhdessa ilman, etta Felicia sinkoilee ympariinsa kuin ohjus. Nauramme kaikille jutuille, syomme evaita ja juoruilemme.

Felicia on elakeikainen ja erittain nuorekas ja hauska, mutta ei mikaan Jane Fonda ja mina taas olen oma vanha itseni, mutta koska autossa ei ole meidan lisaksemme kuin yksi vanha mamma, niin miehet alkavat taas porrata meidan ymparillamme. Tata ilmiota on vaikea ymmartaa, jos sita ei ole itse kokenut. Kolme komeaa nuorta miesta alkaa piirittaa Feliciaa ja koska han on lempea ja karsivallinen, (toisin kuin mina), han vastailee ystavallisesti kysymyksiin.

"Opiskeletko sina Tiranassa?". Mina olen tukehtua omassa penkissani. Tasta Felicia saa kuulla viela monta kertaa. Pysahtelemme useita kertoja pienissa tienvarsipaikoissa, jossa on hirveat huussit, ja koko ajan miehet kayvat kyselemassa: Onko kaikki hyvin? Felicia vaittaa, etta yksi miehista on meidan suojelusenkelimme, mutta sanon, etta han on siihen liian hyvannakkoinen. Felicia haluaa uskoa omaan teoriaansa.

Linja-auton kuljettajalla on vain yksi kasetti (tama on ainoa paikka maailmassa, missa olen viela nahnyt kaytettavan c-kasetteja) ja kun matka halki yon kestaa 12 tuntia, niin saamme kuulla kappaleet noin x kertaa. Tunnen syvaa kiitollisuutta siita, etta ne ovat kaikki sellaisia, joita kuuntelen mielellani; Wind of change, Nothing else matters, My heart will go on.

Linja-auto kiemurtelee ylos, ylos pitkin vuoristoteita. Felicia sanoo: katso noita tahtia! mutta minun ikkunani on niin likainen, etta sen lapi ei nay edes kuu.

Lyhyehko pysahdys tullissa ja saan passiini ensimmaista kertaa passiini itsenaisen Kosovon leiman. Aamun kelmeassa kajossa saavumme Gjakovaan, missa Diana, morsian on meita vastassa ja vie kotiinsa. Talo on valtava ja huoneita on paljon. Diana nayttaa meille paikkoja. Joka huoneessa nakyy nukkuvan joku hanen veljistaan, heita on viisi ja siihen viela sulhasen veljet lisaksi.

Menemme alimmaiseen kerrokseen, minne meille on laitettu vuoteet valmiiksi. Kayn pitkskseni ja sanon, etten usko, etta saan nukuttua. Sen jalkeisista tapahtumista minulla ei ole mitaan mielikuvaa, olen koomanomaisessa tilassa pitkalle aamupaivaan. Heraan pari tuntia ennen haitten alkamista. Sitten onkin jo aika ruveta puleeraamaan itseaan.

Kun naen muuta paikalle saapuneet haavieraat (naiset), tajuan, etta olen pahasti alipukeutunut. Minun asusteeni kavisivat vaikka hautajaisiin. Paikalliset naisihmiset kimaltavat ja saihkyvat pitkissa leningeissaan, joissa voisi menna kevyesti meikalaisiin linnan juhliin. Suomalaisiin traditioihin kuuluu, etta yritetaan antaa morsiamen loistaa eniten, koska han on juhlan kuningatar. Taalla kaikki saavat yrittaa ylittaa toiset koreudessa. Kuiskaan Felicialle, etta nyt tiedan, kuinka pukeudun seuraaviin haihin. Naisilla on hurjat hiuslaitteet ja ylimaallisen paksut kerrokset meikkia ja mina katson lamaantuneena peilista omaa uloskasvanutta tukkaani.

Diana kysyy, voisinko soittaa haamarssin. Ahaa, nama ovat tallaiset ex tempore-haat. Kayhan se. Useat vieraista ovat muslimeja ja harva paikalla olevista kristityistakaan on ollut kristillisissa haissa, niin etta heilla ei ole mitaan fiksoitunutta ennakkokasitysta siita, miten pitaisi toimia.

Istun kirkkkosalissa odottamassa tilaisuuden alkua. Jasso, morsian ja sulhanen tulevat kirkkovaen seuraan katteleman tuttavia, Eihan taman nain pitanyt menna. No, heidan haansa, tehkoot mita haluavat. Vihdoin kaikki on katelty ja pussailtu ja pari menee uudelleen ulos ja sitten haamarssin saestyksella sisaan.

Morsian pyyhkaisee ohi mennessaan valtavalla vannehameellaan pastori Sylvainin kitaran lentoon ja saan napattua sen juuri kiinni vasemmalla kadellani, ennenkuin se paiskautuu maahan. Oikealla kadella soitan koko ajan keskeytymatta haamarssia kammottavilla pienilla sahkouruilla. Olen hyvin ylpea itsestani. Tahan taydelliseeen suoritukseen pystyn kolmenkymmenen vuoden kokemuksella soittokeikoilta oudoissa tilanteissa.

Jaha, vihkipastori ei ole viela tullut, vaikka toimitus jo aloitettiin. Paikalla on puolen tusinaa muuta pastoria, jotka pitavat ex tempore-puheita. Sitten morsian sanoo, etta pidetaanpa tassa nyt paussi, kun pappi ei ole viela tullut ja kaikki menevat aulaan juomaan mehua ja syomaan kakkuja. Minua rupaa tilanteen kaoottisuus hysteerisesti naurattamaan. Mutta voi, tallaisia pitaisi kaikkien haatilaisuuksian olla, ketaan ei kirista nama yllattavat kaanteet, kaikki nauttivat iloisesti yhdessaolosta.

Muslimihaissa, joihin useimmat paikalla olevat ovat tottuneet, ei ole mitaan varsinaista seremoniaa. Niissa pari on kaynyt maistraatissa jo aiemmin virallisesti rekisteroimassa suhteensa. Varsinaisissa haissa vain tanssitaan, syodaan ja juhlitaan tuntikausia, joskus useammankin paivan.

Tilaisuus jatkuu. Pastori Sylvain laulaa jonkun kiinankielisen rakkauslaulun, joka sopii hyvin tilaisuuden yleiseen surrealistisuuteen. No nyt saapuu vihdoin pappi ja pari saadaan siunattua. Sitten lahdetaan ravintolaan juhlimaan.

Kahlattuani lapi nelja ruokalajia olen melkein tajuton syomisesta. Koko ajan musiikki raikaa ja ihmiset nousevat valilla poydistaan tanssimaan paikallisia kansantansseja, jotka ovat lahinna pitkassa jonossa askeltamista ja kauniita kasien liikkeita.

Koska paasemme Felician kanssa pastori Sylvainin kyydilla takaisin Tiranaan ja hanen taytyy lahtea aikaisin kiireittensa takia, joudumme lahtemaan paljon ennen muita ja haakakku jaa syomatta, mika on pelkastaan onnellinen asia, silla asteikolla 1-10 kakut ovat taalla suunnilleen luokkaa 15 makeudeltaan.

Paluumatka on vahintaan yhta hauska kuin menomatka, ajamme pitkin kapeita vuoristoteita ja me laulamme yhdessa kolmiaanisesti vanhoja, rakkaita lauluja; Felicia sopraanoa, mina alttoa ja pastori Sylvain kauniilla aanellaan bassoa. Aamun varhaisina tunteina saavumme Tiranaan, vasyneina ja onnellisina.

Haihin

2008-04-09T07:59:00.000-07:00

Olemme lahdossa haihin Kosovoon. En ole koskaan tavannut morsianta enka sulhasta, mutta eipa haittaa. Bussimatka kestaa 12 tuntia, matkustamme koko yon,kivaa! Kirjoitan perjantaina kun olen tullut takaisin ja kerron kaikki!

Rouva Hygeian vieraana

2008-04-08T05:14:00.000-07:00

Painan kylpyhuoneen valokatkaisijaa ja sen alapuolella oleva pistorasia putoaa lattialle. Miksi minulle aina kay nain! Vastaus: Siksi, etta olen Albaniassa. Kylpyhuone on isohkon yksion kokoinen, mutta se onkin sen ainoa luksusominaisuus. Kaakeleita ei ole ja rappaukset tippuvat surumielisesti lattialle. Haju on samanlainen kuin 60-luvulla maalla navetan maitohuoneessa, en tieda, mika on yhteinen nimittaja naiden kahden paikan valilla. Ehka krooninen kosteus.

Seison nurkassa ja kayn rohkaisevaa keskustelua itseni kanssa. Hengitykseni tuottaa ilmaan pienia, valkoisia pilvia. –Nopeasti vain vaattet pois, pakko menna suihkuun. –Onko ihan pakko menna suihkuun? –On pakko, rupeaa haisemaan muuten. Alan vakavasti harkita vaatteet paalla suihkuun menemista. Sitten saan vihdoin jostain yliluonnollista rohkeutta ja tempaisen vaatteet pois. Iiih iih iih! Pikavauhtia kylman kivilattian poikki ja suihkuun.

Korjaus: taman kylpyhuoneen toinen luksusominaisuus on, etta koska se saa veden omasta kaivosta, niin tassa taloudessa paasee aina suihkuun (toisin kuin ensimmaisessa asuinpaikassani, jossa jouduin olemaan joskus kolmekin paivaa ilman vetta). Suihkun paine on aneeminen, eika tama nyt varsinaisesti mikaan power shower ole muutamine harvoine vesinoroineen, mutta vesi on lamminta, jopa kuumaa!

Myohemmin illalla selailen kirjaa, jossa on kuvia antiikin ajan patsaista. Kas, terveyden jumalattaren nimi on Hygeia (ranskaksi Hygiene). Eli tasta on tullut sana hygienia, puhtaudesta. Rouva Hygeia nayttaa hyvin santilliselta, jopa ankaralta. Olen varma siita, etta han on juuri kuurannut puhtaaksi suuren lapsilauman. Mutta tanaan han olisi jopa minuun tyytyvainen.

Huussissa (ei heikkohermoisille)

2008-04-08T05:05:00.001-07:00

Uudessa asuinpaikassani on niin kutsuttu turkkilainen vessa, toisin sanoen –reika lattiassa. Olen aina tunnustanut naiden mukavuuslaitosten erinomaisuuden, ovathan ne verrattoman paljon hygienisempia kayttaa kuin lansimaiset pontot, joilla on istunut ziljoona ihmista sinua ennen. Mutta uutuus vaatii opettelua ja uudelleenasennoitumista. Kestaa aikansa ennen kuin ymmarran kuinka pain systeemissa seistaan.

Ensimmaisella kerralla kohtaan ikavan yllatyksen: ei vessapaperia. Selvian siita pelkalla saikahdyksella. Mutta mitas tallaisissa tilanteissa on tapana tehda? En voi ruveta raahaamaan talouteen vessapaperia, loukkaantuvat viela. Mutta oikeasti, miten he.. Alan salakuljettaa paperinenaliinoja hihassani.

Hidas kun olen, niin vasta noin aksannella kerralla huomaan, etta vesisailion paalla on pieni muovikannu ja saippua. Ahaa, he siis.. En viitsi ajatella ajatusta loppuun asti. Jatkan paperin salakuljettamista.

Miten ne reumaattiset vanhat mummot pystyvat kyykkimaan naissa? Minullekin alkaa jo tuottaa vaikeuksia. Vasen polvi meni jotenkin huonoksi pari vuotta sitten kun olimme taalla ensimmaista kertaa kaymassa, enka saa sita aina taivutettua. Niinpa joskus, huonoina paivina, kyykistyn vain oikealla jalallani, vasen jalka suorana, niin kun olisin aloittelemassa venalaista kansantanssia. Onneksi kukaan ei ole nakemassa..

Hygienia sikseen, olen tata nykya liikuttavan iloinen kun paasen vessaan, jossa on oikea pontto. Niinhan se on, etta asioita alkaa arvostaa vasta sitten, kun ne on menettanyt..

Taalla lampimissa etelan maissa..

2008-04-08T04:15:00.000-07:00

Istumme Ramin aidin kanssa sohvalla ja olemme katselevinamme TVta. Ramin aiti ei nae mitaan, koska hanella ei ole silmalaseja (siis ei omista). Mina taas en muuten vaan ymmarra mitaan, kun ohjelma on albaniaksi tekstitetty brasilialainen saippuaooppera. Mutta meneehan se nainkin. Kylma vain tuppaa olemaan. Kysyn hampaat kalisten Ramin aidilta eiko hanta palella. Juu, kylla vain. Ja sitten saan kuulla, etta hanen sahkolaskunsa on kuukausittain puolet isompi kuin hanen elakkeensa. No ei siina sitten paljoa lammitella. Tiedan itsekin karvaasta kokemuksesta kuinka hirveita energiasyoppoja sahkolammittimet ovat.

Kun Ramin aiti kysyy jo toistamiseen, olenko kohta menossa nukkumaan, ymmarran viimein vinkin. Kello ei ole viela kahdeksaakaan, mutta tassa taloudessa mennaan, niin kuin paikallinen sanonta kuuluu, “kanojen kanssa nukkumaan” (lue=AIKAISIN).

Vetaydyn huoneeseeni, joka on jarkyttavan kylma. Se ihminen, joka ensimmaisena kirjoitti paperille sanat “Kylmyys tunkeutui luihin ja ytimiin” on elanyt Suomessa joskus ennen keskuslammityksen tuloa. Tama kostea kylmyys aiheuttaa miltei fyysista kipua. Samoin kuin lampimissa maissa on helpompi kestaa kuivaa kuin kosteaa kuumuutta, on Suomen kuiva kylmyys verrattomammin miellyttavaa kuin tama. Siella pystyn olemaan ulkona vaikka T-paidassa kovillakin pakkasilla (kunhan ei nyt loputtoman pitkia aikoja).
Taalla ei fysiikka tahdo kestaa millaan alhaisia lampotiloja.

Yritan monena yona nukkua yopuku paalla, koska niin kuuluu tehda. Sitten jarki saa voiton ja eraana iltana pukeudun kahteen pitkahihaiseen puseroon ja villatakkiin ja vedan jalkaan pitkat housut nukkumaan mennessa. Tuottaa hieman vaikeuksia kaantaa sangyssa kylkea kun on pukeutunut kuin naparetkelle, mutta ah onnea, saan vihdoinkin nukuttua

Elaimellista menoa

2008-04-07T10:54:00.000-07:00

Kaymme pikkuriikkisessa Fierin elaintarhassa. Ensin leijonahakkien luokse. Mita ihm..! Leijonat ovat tuossa hakissa ihan tuon aidan takana, jossa on HYVIN suuret silmukat. Elaimen kuono nojaa aitaan. Ja mina siis paasen yhta lahelle aitaa kuin se! En ole ikina ollut nain lahella leijonaa. Se on lumoavan kaunis. Mutta toivottavasti tanne ei eksy aiteja pienten lasten kanssa, jos kaitsenta on lepsuhkoa. "Aiti, katso, iso kissa.." HAMS!! "Buhuuu!!!" Ja pienokaisen loistavan uran konserttipianistina voi unohtaa.

Sitten eteenpain. Ja tuolla on hakissa..pekingeesi! PEKINGEESI! Eiko taalla pitaisi olla hakeissa eksoottisia elaimia? Mutta ehka tassa on nyt naytteilla Albanian ainoa pekingeesi.

Susihakki. Menen lahemmaksi. Kaksi hukkaa juoksentelee edes takaisin, iloisesti telmien ja toisiaan pureskellen. Ne kayttaytyvat aivan kuin kotikoirat. Siirryn lahemmaksi aitaa ja samoin tekee myos toinen susista. Ei taaskaan mitaan turhia esteita ihmisen ja elainkunnan valilla. Susi katselee minua hilpean nakoisena ja hulluus saa minussa ylivallan. Ojennan sormeni ja susi nuolee kattani. Susi nuolee kattani!! Taman on nyt sitten oltava yksi elamani tahtihetkista! Susi katsoo minua odottavasti ja mina rapsutan sita. Se sulkee silmansa ja taivuttaa kaulaansa nauttien rapsutuksesta aivan kuin kotikoira. Olen aivan myyty! TAHDON OMAN SUDEN!!

Fierissa

2008-04-07T06:35:00.001-07:00

On ihana istua suomalaisessa aamiaispoydassa vaihteen vuoksi. Kaurapuuroa! ja leivan paalle emmental-juustoa, joka on taalla kallis ylellisyystarvike. Istumme aamutakeissa, mika olisi mahdottomuus albanialaishuushollissa, taalla kun naiset ovat aina asiallisesti pukeutuneita, oli vuorokaudenaika mika hyvansa. Itse asiassa en ole edes varma, nukkuvatko naiset taalla milloinkaan, ehka he vain vuorokauden ympariinsa siivoavat ja laittavat ruokaa.

Joka tapauksessa, me istumme kiireettomina ja jaamme toisillemme tiedon murusia. “Tiedatko, mista Tiranasta saa sita ja sita? ”. Onko sinulla mitaan hyvaa suomalaista reseptia, nama ovat jo kyllastyneet nykyiseeen repertuaariini? ”. Saan myos kuulla, etta Suomella on Balkanilla uusi kiertava suurlahettilas, jonka asemapaikkana on Ateena. Hyva tietaa. Otan myos netista hanen ja kakkoskonsulin puhelinnumeron. Eihan sita koskaan tieda, milloin joutuu soittamaan suurlahettilaan hatanumeroon: “Anteeksi, etta vaivaan nain kello kolmelta aamulla, mutta olen pidatettyna taalla putkassa hakattuani eraan miehen kasilaukullani tajuttomaksi..”.

Lahdemme kaymaan Ardenican ortodoksiluostarissa, joka myos sijaitsee korkealla kukkulalla kuvauksellisten maisemien ymparoimana. Koska kyseessa on miesluostari, emme paase katsomaan kuin kirkkoa, mutta voi, minkalainen kirkko! Olemme ainoat vierailijat paikalla ja paikalla oleva mies avaa meille pyhaton oven. Ihana suitsukkeisen tuoksu tulvahtaa vastaan, kirkko on historiallisesta arvostaan huolimatta jatkuvassa kaytossa.

Himmeassa lampun valossa kimmeltavat seinilla uskomattoman ihanat maalaukset ja kirkko on koristeltu puuleikkauksin, joita kuvailemaan minulla ei riita edes sanoja. Suureksi ilokseni kuulen, etta satoja vuotta vanhan rakennuksen entisointityot ovat kaynnissa. Paitsi kultturihistoriallista arvoa, on kirkolla albaaneille myos suuri tunnearvo: heidan 1400-luvulla elanyt kansallissankarinsa Skanderbeg on kruunattu kuninkaaksi tassa paikassa.

Diktatuurin aikana oli ryhma opettajia ja opiskelijoita lahetetty havittamaan tata paikkaa (tarkemmin sanottuna vuonna 1967). Niina aikoina kaikki, mika viittasi uskoon ja uskontoon, oli tuhottava. Sydantani riipaisee ajatella, minkalaisia historiallisia kansallisaarteita tuolloin on tuhottu. Kun havitysryhma oli saapunut paikalle, luostarissa ollut piispa Irenaeus nousi rohkeasti puolustamaan paikkaa. Voin sieluni silmin nahda valkohiuksisen vanhuksen seisovan uljaana hakkujaan ja vasaroitaan heiluttelevan joukon edessa ja vetoavan heihin, etteivat he aiheuttaisi korvaamatonta kulttuurillista ja historiallista menetysta.

Ja niin vaikuttava on ollut tuon yhden ainoan rohkean miehen puhe, etta havitystyota tekemaan tullut joukko kaantyy takaisin ja ihana kirkko ja luostari ovat viela tanakin paivana meidan ihailtavanamme.

Encounters with the Emperor

2008-04-06T03:24:00.000-07:00

Olen ilmoittanut suomalaiselle ystavalleni, etta haluaisin Fierissa nahda erityisesti historiallisia kohteita, joita paikka on pullollaan. Albanian historia, varsinkin se varhaisempi, on mielestani hillittoman kiehtova. Koko maa on taynna arkeologisia aarteita, joista suurin osa vasta odottaa loytajaansa. Resurssien puutteessa mittaamattoman arvokkaat loydokset ovat jaaneet saan ja ilmojen, ajan hampaan ja ihmisten vandalismin kohteeksi tai, kuten sanottu, perati loytymatta.

Italiasta ja Ranskasta tulee tanne saannollisesti kaivausryhmia, mutta heidan taallaoloaikansa on rajoitettu. Paikalliset voimavarat ovat rajoitetut, harvat asiantuntijat ovat ylityollistettyja. Tanne voisi jarjestaa loputtomasti matkoja vapaaehtoisille arkeologiasta kiinnostuneille.

Saavumme Apolloniaan, joka sijaitseee korkean kukkulan huipulla. Astuessani ulos autosta hengitan syvaan puhdasta ilmaa. Miten ihanalta se tuoksuukaan Tiranan saasteiden ja polyn jalkeen. Raunioita! Joudun samanlaisen ekstaasin valtaan kuin aina. Voi jos paasisi edes viideksi minuutiksi ajassa taaksepain nakemaan ihmiset, jotka ovat kulkeneet naita mukulakivia pitkin, istuneet tuossa amfiteatterissa tai kokoontuneet talle Agoralle.

Lipunmyyjaukkeli antaa minulle pienen, mutta erittain ansioituneen englanninkielisen esitteen. "Apollonia on kreikkalainen siirtokunta, joka perustettiin noin 600 e.Kr". Saan selville, etta vasta 10 prosenttia alueesta on kaivettu esille. Siis talla kukkulalla on viela valtava maara rakennuksia hautautuneena! Kayn toimistossa ja kuulen, etta parin viikon paasta tanne on tulossa ranskalainen arkeologiryhma kaivauksia suorittamaan. Kysyn, tarvitsevatko he vapaaehtoistyontekijaa ja jatan yhteystietoni.

Saamassani esitteessa lukee edelleen: "Nuori Octavianus eli ja opiskeli taalla vuonna 45 e. Kr, ennen kuin hanesta tuli Augustus (keisari)". Mita!! Keisari Augustus!! Siis se sama, joka "antoi kaskyn, etta koko maailma oli verolle pantava". Onko han kulkenut tassa, missa mina nyt kavelen ja katsonut tasta tunne merelle pain uneksien loistavasta tulevaisuudesta?! Kylmat vareet kayvat pitkin selkapiitani. Mieletonta! Tunnen hyvin todellista historian siipien havinaa.

Viela illalla mietin asiaa. Rooman keisareita oli useita samannimisia. Mista ihmeesta nyt saan selville asian ilman lahdeteoksia tai nettia. Yhtakkia muistan: raamatun lopussa on Suomen Pipliaseuran laatima pieni raamatun sanasto! Sielta selaamaan. Ja kylla! Siella lukee: "Augustus. Latinan augustus 'kunnianarvioisa'."- Ahaa, Augustus ei olekaan nimi, vaan arvonimi, joka tarkoittaa suunnilleen ehka samaa, kuin "royal highness".- Ja teksti jatkuu: "Yksi Gaius Octavianuksen arvonimista. Augustus oli Rooman keisarina 27 e.Kr-14 jKr (Luuk 2:1)."

Huraa, mies on sama! Olen suunnattoman onnellinen, kun pienimuotoinen salapoliisityoni tuottaa tallaisen tuloksen. Minun on vaikea laskeutua takaisin maan pinnalle unelmistani kahden tuhannen vuoden takaa.

Kakavie..

2008-04-05T09:19:00.000-07:00

Olen menossa Fieriin tapaamaan suomalaista naispastoria, johon olen tutustunut suomalaisissa pikkujouluissa Tiranassa. Nyt sitten pitaisi vain loytaa oikea bussi..
Paikasta, josta olen satoja kertoja nahnyt linja-auton lahtevan Fieriin pain, ei nyt lahde minkaanlaista kulkuneuvoa minnekaan. Minnekas tuo on menossa? Paikkaan nimelta Kakavie! No voi jarkytys, olisipa tosi noloa asua tuon nimisessa paikassa. Ystavat Suomessa kyselisivat, etta missas sina siella Albaniassa asutkaan? No, tuota, mina asun Kak.. siis tarkoitan, vahan sielta Tiranasta sinnepain. Ja toinenkin bussi Kakaviehen. Mikas muuttoliike sinne pain nyt on menossa? Mutta ei yhtaan autoa Fieriin.

Olen odotellut jo puolitoista tuntia. No, rupean sitten syomaan evaita. Mutta vieressa olevasta hokkelikylasta kantautuu sellainen loyhka, etta evaat ovat jaada syomatta. Siella ei ole vessoja, ja tuo liemi, mika valuu pitkin rinnetta, ei ole mutaa.. Ja ihan oikeasti, eiko KUKAAN voi korjata tuota kuollutta koiraa pois tuosta kadulta!

Lahistolla haahuilee albaanimies. "Anteeksi, lahteeko Fierin bussi tasta?" Mies kaantaa taman paassaan kuulumaan seuraavasti: "Oi sina komea ja hurmaava albaanimies, olen taysin sinun lumoissasi ja kun en kehdannut sinua muuten puhutella, niin hatapaissani rupesin kyselemaan linja-autoista". Mies kertoo bussin lahtevan tasta ja alkaa sitten polista omiaan. Tama on niita tilanteita, jolloin en ainakaan ymmarra albaniaa, mutta kuten tavallista, fraasit "en ymmarra" tai "puhun vain englantia" eivat tuota mitaan tulosta. Miekkonen suoltaa jatkuvasti puhetta ja kun siirryn kauemmaksi, han kokoaa nyssakkansa ja tulee perassa.

Sitten alkaa sataa. No niin, nyt riittaa. Lahden marssimaan poispain, kun tyhjasta ilmaantuu mies, joka kysyy minne pain olen menossa. Fieriin. No, hanen furgoninsa (Albaniassa erittain yleisessa kaytossa olevat "epaviralliset", myos muualta Euroopassa kaytosta poistetut minibussit) on menossa juuri sinne. Sulloudun autoon muun joukon seuraan. Furgon on hiukan kalliimpi kuin tavallinen linja-auto, mutta joka tapauksessa ihan kasittamattoman halpa.

Lahdemme liikkeelle ja mies osoittautuu olevan varsinainen vauhtihullu. Tai sitten han vain yrittaa ehtia ajaa tata valia mahdollisimman monta kertaa keraa tanaan tienatakseen enemman rahaa. Yritan kiinnittaa turvavyota, mutta sen lukko on rikki. Turvaudun jalleen hyvaksi havaittuun keinoon ja rukoilen hartaasti henkeni puolesta. Maisemat vilisevat ohi. Sattui kohdalle sitten tietyo tai osuus, joka on kuoppaisempi kuin perunapelto, vauhti ei hiljene yhtaan ja matkustajat pomppivat autossa kuin herneet.

Vihdoinkin Fierissa. Astun ulos jalat hyytelona. Ostan sen auton. Varmasti ostan!

Linja-autossa on ...

2008-04-05T08:31:00.000-07:00

Eras stressaavimmista paikallisista kokemuksista on paikallisbussin kayttaminen. Alkuaikoina usein kavelin, kun en viela ollut tutustunut bussireitteihin, silla seurauksella, etta kenkani muuttuivat alta aikayksikon kayttokelvottomiksi. Nama "kenkia syovat kadut", kuten olen ne mielessani nimennyt, ovat niin karkeat ja kiviset, etta kuukaudessa ne kuluttavat kenganpohjat puhki. Eli bussilla on mentava.

Lysti on halpaa, kertamaksu on 20 lekea (alle 20 senttia). Mutta stressipisteet kylla kohoavat.

Linja-autot ovat muun Euroopan ylijaamakalustoa ja niin niiden valotauluissa lukee teksteja, jotka ilmoittavat niiden olevan menossa "Avignonin lentokentalle" (ranskaksi)tai "Oberammergauhun", mika jostain syysta ei lakkaa huvittamasta minua. Kaluston iasta johtuen vauhti on hyyyyyyvin hidas, mista johtuen linja-automatka kirkolle kestaa tunnin, kun kavellen matka kestaa tunnin ja 10 minuuttia. Ja taivas tietaa, etta mieluummin kavelisin senkin matkan, mutta kun ne kadut..

Albanialainen bussi ei ole koskaan liian taynna ottaakseen lisaa matkustajia. Niinpa arvioin, etta 30-40 hengen kulkuneuvossa on noin 80 ihmista. Riemua lisaa rahastaja, joka vaeltaa edes takaisin yrittaen saada ihmisilta maksuja. Kun autossa, joka on taynna kuin tokiolainen ruuhkajuna, joku yrittaa viela paasta kulkemaan eteenpain, alkavat arsyyntymispisteet nousta.

Albaani ajattelee, etta kun ollaan linja-autossa, niin kannykkaan on puhuttava LUJAA!! Niinpa kun Aapeli Saarisalon nakoinen valkohiuksinen mies soittaa puhelimellaan, kenellekaan ei jaa epaselvaksi keskustelun sisalto. "MITA AIDILLE KUULUU?? MITA ISALLE KUULUU?? MITA VELJELLE KUULUU?? MITA SISKOLLE KUULUU??" Tunnen vastustamatonta halua huutaa, etta heille kuuluu hyvaa, mutta sinulle kuuluu kohta huonoa! kun ukkeli onneksi poistuu bussista.

Hau hau! Takaani kuuluu leikkikoiran mekaaninen aani. Hau hau hau hau! Kaannyn katsomaan. Joku nerokas aiti on ostanut pienokaiselleen lelukoiran markkinoilta. Hauhauhauhauhauhau! Piski on kuin Baskervillen koira kammottavine, vihreina vilkkuvine silmineen. HAUHAUHAU!! HAUHAUHAUHAUHAUHAUHAUHAUHAUHAUHAU!!!! Penska painaa ilmeisesti taukoamatta jotakin replay-nappulaa. Juuri kun alan suunnitella tempaavani sadistisen lelusuunnittelijan luomuksen lapsukaisen kadesta ja viskaavani sen ulos, aiti ja lapsi poistuvat autosta. Eika yhtaan liian aikaisin..

Vieressani istuva mies tuijottaa minua. Kun vilkaisen hanta, han kaantaa paansa akkia ja on katsovinaan ikkunasta ulos. Ja taas sama toistuu. Ei niin, etta olisin jotenkin vastustamattoman viehattavan nakoinen. Albaanimiehilla on vain joku geeni, joka kertoo heille, etta NAISIA PITAA TUIJOTTAA. Kerran naiset valittelivat sita, etta miehet nipistelevat heita bussissa. Tujoitan epauskoisena minua vanhempia, yhta rupsahtaneen nakoisia, arkisesti pukeutuneita naisia. Ruvetkoonkin joku minua bussissa nipistelemaan, niin PAM! kuolo tulee!

Viela viimeinen tuskallinen vaihe. Kun linja-auton ovet avautuvat, niin on lahestulkoon mahdotonta paasta ulos, silla vellova massa tunkee sisaan kuin Titanicin pelastusveneisiin ja ulos pyrkivat saavat kayttaa valtavaa tahdonvoimaa ja peraanantamattomuutta, etteivat he joutuisi jatkamaan matkaa edelleen. Paasen vihdoin lakahtyneena, kuumissani, artyneena ja korvat soiden ulos. Haluan ostaa oman auton! Ehdottomasti!

Kiitos Jeesus ruuasta

2008-04-05T08:12:00.000-07:00

Tassa taloudessa ei aamiaiseksi syoda muroja tai paahtoleipaa. Usein on papuja ja leipaa tai byrekia (paikallista piirakkaa, jossa on juustoa tai pinaattia sisalla) tai karkeaa maissileipaa. Nailla evailla on lahdetty raskaisiin peltotoihin tai muihin energiaa vaativiin puuhiin. Niissa ei hottoisella leivalla olisi kauaa jaksanut.

Eraana aamuna Ramin aiti tuo eteeni ashuria. Ilahdun, silla pidan tasta bektashien makeasta ruuasta. Kun olen lusikoinut tyhjaksi lautaseni , aiti asettaa eteeni toisen. "Ei kiitos, en millaan jaksa". "Mutaa syo se Ramin puolesta!". Kun naen, etta aiti alkaa heruttaa kyynelia, niin tajuan: syotava on! Tama ei ole reilua! Silla aikaa, kun Rami laihtuu Englannissa, niin mina paisun taalla jalkapallokentan kokoiseksi sen takia, etta minun on syotava hanenkin puolestaan. Tasta ei hyvaa seuraa.

Yritan valttaa maitotuotteiten syomista. Kaupoissa kylla myydaan kallista "tehdasmaitoa", mutta harvalla on varaa sita ostaa. Niinpa maidon tie on usein seuraavanlainen: maalaismummo tai -pappa lypsaa lehmasensa, kaataa maidon muovipulloon ja tulee sita kaupunkiin myymaan. Istuu siina sitten kadun reunalla ja maito lampiaa auringossa koko paivan kunnes sen siita ehka illalla joku ostaa. Kun olen usein nahnyt kuinka naita muovipulloja pengotaan roskiksista uusiokayttoon, niin sekaan ei lisaa viehtymystani "maalaismaitoon". Yritan valttaa sen nauttimista sanomalla, etta minulla on "huono vatsa" (ja ripuloituani toissa talven melkein yhtamittaisesti monta kuukautta, olen mielestani jotenkin oikeutettu kayttamaan tata ilmausta..).

Eraan kerran pistelen taas hyvalla ruokahalulla byrekia poskeeni. "Se ei ole pinaattia, vaan -----". En tunnista sanaa. Klunk! Mitahan on tullut syotya! Yritamme aikamme selvittaa asiaa, unnes Ramin aiti nayttaa minulle paketillista tutunnakoisia lehtia. Ahaa! Nokkosta! "Juu, naita me Suomessakin syomme!".

2008-04-05T07:39:00.000-07:00

Olen tavanomaisessa pyhiinvaelluspaikassani, kansainvalisessa kirjakaupassa oopperatalon kulmalla. Selailen hartaana ihania, julmetun kalliita kirjoja. Erityisesti minua kiehtovat Albanian historiasta kertovat opukset. Jonain paivana ostan viela nama kaikki..

Silmiini sattuu iso punainen kirja. Kanun albaniaksi ja englanniksi! Rupean pikalukemaan teosta niilta seisoviltani. Kanun on ikivanha laki tai koodi, joka on maarannyt albanialaisten elamaa vuosisatoja. En osaa sanoa, kuinka paljon se saatelee nykyalbaanin elamanmenoa, urbaania tiranalaista se tuskin niin paljoa koskee, mutta voisin kuvitella, etta maaseudulla se on yha vielakin totisinta totta.

"Jos olet kalastamassa ja ystavasi kulkee siita ohi, sinun on annettava hanelle osa saaliistasi". Tama kuulostaa hauskalta. Ainakin ohikulkijan kannalta. "Sinun talosi kuuluu Jumalalle ja sinun vieraallesi". No tama on ainakin totta viela tana paivanakin. Vieraanvaraisuus on pyha asia albaaneille. Kanun sanoo, etta jos poikasi murhaaja tulee sinun ovellesi, niin sinun on kohdeltava hanta vieraanasi.

Keskustelemme Felician kanssa Kanunista. Han muistuttaa, etta kirjoituksissa on kohta "Jos vaimosi ei osoita riittavaa vieraanvaraisuutta, niin aviomiehella on oikeus ampua hanta selkaan". Ja me molemmat olemme yhtakkia hyvin kiitollisia siita, etta emme ole naimisissa albaanimiehen kanssa..

Tyttareni..

2008-04-05T07:17:00.000-07:00

Olen nyt siis tilapaismajoituksessa Ramin kotona ja asun hanen huoneessaan nyt kun han itse on opiskelemassa Englannissa. Ramin aiti ottaa tehtavan tosissaan. "Sina olet minun tyttareni nyt ja mina olen sinun aitisi niin kauan kuin sina asut taalla". Kivaa. Tama kuulostaa kotoisalta.

Naapurin rouva tulee ihmettelemaan ulkomaan elavaa. Tama on isoin juttu mita taalla on tapahtunut aikoihin. Naiset istuvat hartaina katsomassa joka tavaraa kun puran laukkuni ja jarjestan kaiken paikalleen. Ahaa, ei siis yksityiselamaa tassa huushollissa.

Sanon menevani kaymaan apteekissa. No eipa tule kuuloonkaan, etta perheen tytar (50vee) paastettaisi yksin liikenteeseen. Naapuri tulee mukaani taluttaen minua kadesta kuin pienta lasta.

Illalla ilmoitan menevani nettipaikkaan. Kauhun ilme kohoaa Ramin aidin kasvoille. YKSIN!!! Niin, juu, kylla.. "Haluatko, etta tulen mukaan?" No, tuota, eh, ei ole tarpeellista. Istun nettipaikassa puoli yhdeksan maissa illalla kun kannykkani soi. Se on Rami. Englannista. "Niin, aitini soitti minulle tanne ja oli niin huolissaan kun et ole viela tullut kotiin. Niin, han vain ajatteli, etta osaatko varmasti takaisin sinne". Taivas varjelkoon! Lahden nettipaikasta ja tajuan, etta en voi enaa liikkua ulkona iltaisin mihin vuorokauden aikaan tahansa niin kuin ennen. Hohhoh, tasta taitaa tulla pitka kevat..

Olen tullut juuri suihkusta ja olen puolipukeissani, kun Ramin aiti paukkaa huoneeseen, koputtamatta, niin kuin hanella nakojaan on tapana tehda. Kun tiedan jo ennestaan kuinka hysteerisia albaanit ovat alastomuuden suhteen, yritan haveliaasti peitella itseani pyyheliinalla. Ramin aiti sanoo "Ei sinun minua tarvitse haveta, mina olen nyt sinun aitisi". Silla hetkella tajuan, etta on tapahtunut jonkinlainen mystinen albanialainen inkarnaatiojuttu, ja minusta on todella tullut henkeen ja vereen ja joka solullani taman perheen todellinen tytar. Se ei tunnu yhtaan hassummalta, tuntuu, kuin oma arvoni olisi omissa silmissanikin kohonnut..

Ja jatkuu..

2008-03-31T09:39:00.000-07:00

Paljon on virrannut vetta sen jalkeen kun viimeksi kirjoitin blogia. Koko viime talven harmittelin sita, ettei ollut aikaa eika mahdollisuutta jatkaa kirjoittamista. Taalla Albaniassa kun elama on niin mielenkiintoista, ei yhtaan tylsaa paivaa! Nyt yritan jatkaa siita, mihin viimeksi jaatiin.

Talla valilla tapahtunutta: Ermira ja Rami ovat lahteneet Englantiin opiskelemaan. Kaipaamme heita taalla kipeasti, mutta olen erittain onnellinen siita, etta heilla on ollut tahan mahdollisuus.

Entiseen asuntooni on rakennettu ADRAn klinikka,joka toimii neljan huippumukavan laakarin voimin. Tama on myos ollut minulle suuri ilo, vaikka joudunkin nyt tilapaisesti asumaan toisten nurkissa.

Zaren sisar ei sittenkaan paassyt lapsineen Italiaan miehensa luokse asumaan, viranomaiset keksivat tylsyyksissaan jalleen yhden tekosyyn.

Meidan Ermiran kanssa perustamamme pieni soup kitchen, eli ruokala, jossa ruokimme koyhia vanhuksia, toimii iloisen riemullisesti ja voimallisesti. Vanhukset saavat ruuan lisaksi myos terveydenhoitoa ADRAn klinikalla (huikeaan kahden euron hintaan..).

Olen saanut lukuisia ystavia, oppinut kielta hiukan lisaa ja suunnattoman ylpea siita, etta olen onnistunut selvittamaan suuren ja vaikean mysteerin; mista ostetaan bussin kuukausikortteja..

Kaiken kaikkiaan: olen hyvin onnellinen taalla. Ja sitten, ei kun elamaan!

Lahdossa

2006-05-31T03:47:00.000-07:00

Lahto huomenna. Viela viimeiset siivoukset ja pakkaukset ja hyvastijatot. Nyt kun kauan kaipaamani lahtohetki koittaa, haluaisinkin jaada. Ei niin ettenko haluaisi Suomeen ja nahda kaikki rakkaat, mutta on kestanyt nain kauan ennen kuin tunnen asettuneeni tanne. Ja nyt pitaakin sitten lahtea. Mutta tama tarkoittaa sita, etta odotan paluuta tanne syksylla ja etta on helppo tulla takaisin.

Mita minulle jai tasta ajasta? Joukko omituisia nimia kannykan puhelinluetteloon. Kokemuksia, joita en olisi halunnut, mutta jotka luultavasti olivat minulle hyvaksi. Erilainen nakokulma elamaan. Siteita ihmisiin, joiden tunteminen saa minut tuntemaan itseni rikkaaksi. Pakottava tarve tehda jotain ihmisten hyvaksi.

Paivakirja paattyy talta eraa tahan. Kiitos kaikki, jotka luitte, jaoitte kokemuksia kanssani, kirjoititte kommentteja ja viesteja, rohkaisitte, kannoitte minua naiden vaikeiden paivien yli, teitte ylipaansa olemiseni taalla mahdolliseksi. Silla ihmiselle ei ole mikaan niin tarkeaa kuin se, etta han saa rakastaa, etta han saa tuntea olevansa rakastettu ja etta hanen elamassaan palaa toivon liekki, milloin kirkkaammin, milloin viimassa lepattaen.

Rudi istuu minua vastapaata omalla koneellaan. En tieda tekeeko han toita, mutta han soittaa taysilla Michael Smithia ja me laulamme (karjumme) kovalla aanella yhdessa lapi kaikki laulut niinkuin niin monta kertaa aikaisemmin.

"Don't give up.Just keep on -holding on. This is where you need to be. Sometimes when you think the world is ending it's really just a new beginning.

Be strong through the tears and your sight will be clear. You're gonna
get what you're after.

Don't be surprised when the road divides. Just take the one less traveled by."

Olen saanut maanantaina uuden projektin, jonka kanssa tyoskennella. Pienessa kylassa, jonka nimea en edes osaa lausua, tarvitaan apua. En jaksaisi edes odottaa, etta paasen Suomeen ja aloittamaan tyot..

Naimakauppoja

2006-05-30T06:26:00.000-07:00

Suunnittelemme Felician kanssa menna Daiti-vuorelle Vashan kanssa. Vasha soittaa ja kysyy saako han ottaa ystavan mukaansa. Han saa ja kun menemme hakemaan hanta, nayttaa silta, etta koko suku on tulossa mukaan. Viisi ihmista sulloutuu takapenkille; Vasha, tytar, sisar, sisarentytar, veljenpoika.

Talla kerralla koysirata ei ainostaan toimi, mutta ihmiset paasevat myos kyytiin. Nakoalat ovat huikeat. Tirana jaa taakse polyineen ja meluineen, ylhaalla on vehreaa ja ilma on puhdasta. Leiriydymme varjoisan puun alle. Naiset ovat ottaneet retken tosissaan ja kaivavat kasseistaan lasit, lautaset, juomat ja allistyttavan maaran ruokaa.

Ylhaalla on hevosia, joilla saa ratsastaa pienta maksua vastaan ja lapset menevat kierrokselle. Silvi laskettelee taytta laukkaa villinnakoisella ratsullaan pitkin nurmikenttaa.

Me aikuiset istumme varjossa ja Vashan sisar Sara kertoo elamastaan. Lapsuudessaan Sara ja Vasha asuivat pienessa kylassa jonkin matkan paassa Tiranasta. Kun Sara oli 15-vuotias, eraalle nuorelle miehelle naytettiin hanen valokuvaansa. Mies piti nakemastaan ja vanhemmat jarjestivat kihlajaiset. Sara oli ei ollut kiinnostunut miehesta, mutta hanelta ei kysytty asiasta. Han oli 16-vuotias mennessaan naimisiin ja mies oli kymmenen vuotta hanta vanhempi. Saralla on kolme lasta ja han on nyt ollut 40 vuotta naimisissa. Han kertoo olleensa hyvin onnellinen avioliitossaan.

Mika lie totuus. Muuan synkka tilasto: Albaniassa on tutkimusten mukaan enemman perhevakivaltaa kuin missaan muualla. Jopa 80 prosenttia aviomiehista pahoipitelee vaimojaan henkisesti ja/tai fyysisesti. Felicia tapaa tyossaan naita vakivallan uhreja jatkuvasti, he tulevat kirkolle pyytamaan turvaa ja henkista tukea. Jokainen heista palaa takaisin miestensa luokse. Hiljattain on saadetty laki, jonka avulla miesta vastaan voidaan nostaa syyte pahoinpitelysta. Mutta vain, jos vaimo nostaa syytteen. Ja sita ei tapahdu.
Ja vaikka asia menisi oikeuteen, niin viranomaiset ovat helposti lahjottavissa. Ja joka tapauksessa kasittely voi kestaa vuosia..

Ermiran veli Edi on menossa naimisiin kesalla. Hanen morsiamensa Diliana on mukava nuori nainen ja he ovat viehattava pari. Asiassa on vain yksi mutta; Ermira on perheen vanhin lapsi ja hanen olisi pitanyt menna ensimmaisena naimisiin. Asia on suuri murheen ja hapean aihe perheelle. Ermiran tilanne on tuskallinen. Han on alkanut seurustella Viktorin kanssa vain muutama viikko sitten ja joku kertoo, etta he puhuvat jo naimisiinmenosta. Kaikki ovat kauhuissaan, jokainen nakee, etta on kysymys ainoastaan epatoivosta, Ermira on tuntenut Viktorin vain muutamia viikkoja ja he ovat mita epasopivin pari. Voi ihmisparkoja..

Viela enemman helletta

2006-05-30T06:21:00.000-07:00

Laura tulee suureksi ilokseni pikavisiitille Englannista. Katselemme kaupunkia ja yritamme menna kaymaan Daiti-vuorella. Jaa yritykseksi. Koysirata toimii ja lipunmyyjatadit istuvat kopissaan, mutta eivat myy lippuja, ihmiset kaannytetaan pois. Myyjat eivat puhu englantia, niin etta he voisivat selittaa mista on kysymys.

Kaikki kasvaa valtavaa vauhtia. Mandariinipuissa oli viela eilen kukat ja tanaan jo herneenkokoiset, hassunnakoiset vihreat mandariininalut.

Ihmiset yrittavat pysya paivasaikana suojassa korventavalta paahteelta, lampotila nousee paivittain miltei 40 asteeseen. Mutta iltaisin, kun ilma viilenee, koko maailma tuntuu olevan ulkona. Aito valimerellinen tunnelma vallitsee kaduilla; pimea, lammin ilta, ihmiset istuskelevat ulkona kahviloissa. Lapsia ei taalla laiteta nukkumaan iltakahdeksalta, pienimmatkin piltit kulkevat vanhempiensa mukana myohaan yohon.
Kaupunki on taynna elamaa.

Tavarani Suomesta eivat nyt sitten tule ennen lahtoani taalta. Taas jotain on opittu. Mental note: ryhdy jarjestelyihin vahintaan puoli vuotta ennen kuin toivot jotain mahdollisesti tapahtuvaksi.

Odottelua

2006-05-29T05:58:00.000-07:00

En saa tavaroitani tiistainakaan. Mutta ne ovat kuulema Durresissa, satamakaupungissa. Keskiviikkona Elidon tulee kertomaan, etta tavarat eivat olekaan laisinkaan saapuneet Albaniaan, vaan ovat talla hetkella Sloveniassa. Nauran niin, etta olen pudota tuolilta ja Elidon on hiukan hammastyneen nakoinen. Ehka tama ei ollut ihan se reaktio, jota han odotti. Mutta tilanne on vain kerta kaikkiaan niin huvittava. Mita muuta nyt oikeastaan olisi voinut odottaakaan.

Tavarat tulevat kuulema toukokuun loppuun mennessa. Jaaha. Mutta tulivat tavarat tai ei, niin keskiviikkona lahden kuitenkin Suomeen, etta ehdin lakkiaisiin. “Taalla ei opi karsivalliseksi, oppii vain elamaan karsimattomyytensa kanssa”. Niinpa niin.

Konekivaareita

2006-05-26T03:25:00.000-07:00

Seison kadulla ja ihailen vastapaata olevia rakennuksia, viehattavia italialaistyyppisia taloja parvekkeineen ja katoksineen. Viereeni liimautuu mies konekivaarin kanssa. Olen huomaamattani seisonut pankin edessa. Tiranassa on jokaisella pankilla vartija, mutta ei mikaan huomaamaton pukumies, vaan konekivaarin kanssa heiluva virkaintoinen tyyppi. Jotkut naista henkiloista ovat selvastikin elakkeella olevia vanhoja miehia, joille henkilokohtaisesti en uskoisi mitaan ritsaa vaarallisempaa aseeksi.

Mies on suunnannut aseensa minua kohti, luultavasti ei ampumatarkoituksessa, mutta kunhan nyt pyorittelee kivaariaan. Han kayttaytyy kuin vartioisi vartioisi valtion kultavarantoa. Mies avaa suunsa, mutta kun selvasti tajuaa minut turistiksi, niin ei rohkene ruveta ajamaan minua pois millaan kielella. Minussa heraa uhmahenki ja ihailen arkkitehtuuria kauemmin kuin alunperin tarkoitukseni oli. Mutta mikas mina olen poistamaan tata turhantarkeaa mahtailua taalta.

Olen kulkemassa presidentin linnan ohi. Vau, kaksi upeisiin albanialaisiin kansallispukuihin pukeutunutta miesta seisoo paaoven molemmin puolin. Jaan taas tollistelemaan kuin paraskin turisti, tietysti, sita vartenhan he siina ovat, ei noissa hepeneissa ja pampulatossuissa juoksennella ympariinsa ja puolusteta presidenttia.
Ja taas ilmaantuu mies sohimaan konekivaarilla, talla kertaa han kirjaimellisesti tekee niin, hatistelee minua kuin kulkukoiraa. Mutta en ole huomaavinani hanta ja jaan tollottamaan viela vahaksi aikaa, ei kai han voi minua tahan posauttaa.

Menen pankkiautomaatille. Ja taas ilmestyy kuin tyhjasta ukkeli komeassa puvussansa, koppalakkeineen ja aseineen. Johtaja on teitysti kaskenyt hanen hengellaan vartioida pankkiautomaattia. Ja han tekee tyota kaskettya.Talta etaisyydelta han helposti saisi selville pin-koodini ja tilini saldon. Mutta pakkohan hanen on seisoa siina, mitas jos vaikka rupeaisin repimaan automaattia irti seinasta.

Bulevardi

2006-05-23T05:00:00.000-07:00

Katu on levea ja sita reunustavat suuret puut. Mustat autot kiitavat letkana kohti presidentin”linnaa”, joka sijaitsee vahan matkan paassa. Sen ovella vartioivat miehet upeissa kansallispuvuissaan. Bulevardin varrella on korkea rakennus, joka pitaa sisallaan lansimaalaistyyppisia kauppoja ja kahviloita. Liikemiehet tyylikkaissa puvuissaan hyvalle tuoksuvine partavesineen ja uranaiset salkkuineen kiirehtivat tarkeisiin kokouksiinsa kommunikoiden tutuilla ja tuntemattomilla kielilla. Ilmassa leijuu arvokkuuden ja maaratietoisuuden tuntu.

Minun on aina valilla tultava tanne, hengittamaan tata ilmaa. Muistuttamaan itseani siita, etta se maailma, josta muistelen tulleeni, ei ollutkaan kaukaista unta. Siella, missa mina asun, ei ole liikemiehia eika neuvotteluja lounaan aarella. Minun naapurissani on hokkelikyla, jossa talojen lomassa juoksentelee uskomattoman likaisia lapsia. Minun kotikujallani ovat sahkot harvoin illalla palamassa ja kavelen pimeassa keskella ajotieta, koska kammoksun jatekasoissa juoksentelevia rottia. Minun kadullani ovat tienvieret taynna roskia ja paastakseni sielta pois joudun kahlaamaan nilkkojani myoten mudassa jos sattuu satamaan.

Taideopiskelijat kavelevat pienessa ryhmassa iloisesti rupatellen kantaen suuria salkkujaan. Kaikkialla on siistia ja vehreaa. Taman saman kaupungin toisella puolella elama on erilaista. Saman kaupungin kahdet kasvot, kummatkin tosia. En voi kieltaa sen toisen todellisuuden olemassaoloa. Enka haluakaan sita tehda. Sen todellisuuden takia olen tanne tullut. Mutta aina valilla minun on tultava tanne, kavelemaan pitkin leveaa vehreaa katua. Hengittamaan vahan syvempaan, vahan puhtaampaa ilmaa.

Polya ja parasiitteja

2006-05-23T03:18:00.000-07:00

Hienojakoinen poly peittaa jokaisen neliosenttimetrin. Lampotila on kohonnut 33 asteeseen. Istun pienessa, tukahduttavan kuumassa toimistossa ja yritan Elidonin avustuksella saada tullattua tavaroitani, jotka monen viikon odottelun jalkeen ovat vihdoin saapuneet Albaniaan. Papereita, lisaa papereita. Seuraavaan toimistoon. Seuraavaan toimistoon. Seuraavaan toimistoon. Lisaa papereita. Huomenna uusi kierros.

Olen karsinyt jo yli kuukauden vatsavaivoista. Yritan olla yha varovaisempi syomisteni kanssa. Lopulta en voi kasittaa mista vaivani johtuvat. Felicia tulee katsomaan minua lauantai-iltana, kun olen lahes pyortynyt aikaisemmin paivalla. “Parasites?”, han ehdottaa. Niinpa tietysti! Sitahan tama tietysti on. Hanella on laaketta, jolla paasta eroon “kutsumattomista vieraista” ja olen toiveikas, ehka saan itseni vihdoin matkustuskuntoon.Mutta voin ainakin lohduttautua silla, etta minulla on rikas sisainen elama..

Naiset kulkevat kaupungilla suojellen itseaan sateenvarjoilla paahtavaa helletta vastaan. Monilla on paivanvarjot, oikeat vanhan ajan parasollit. Minunkin tekee mieleni hankkia sellainen, luultavasti tama olisi ainoa kerta kun sellaisen kayttaminen olisi mahdollista (Suomessa en ehka haluaisi herattaa niin paljon huomiota). Mutta sitten pitaisi olla myos valkoiset pitsihansikkaat, mielikuvissani ne kuuluvat yhteen paivanvarjojen kanssa.

ADRAn piha on kuin Edenin puutarha. Puitten oksat notkuvat hedelmien painosta. Valtavan isot, tuoksuvat vaaleanpunaiset ruusut kukkivat joka puolella. Lukematon maara pikkulintuja istuu puissa sirkuttamassa. Koirakin piehtaroi onnellisena vihrealla nurmikolla. Voisin vaikka vannoa, etta se hymyilee.

Tiedontarjoajat

2006-05-11T02:41:00.000-07:00

Olen ajatellut teettaa paidan, jossa lukee albaniaksi: En Halua Neuvoja. Tama on besserwissereiden luvattu maa. Jokainen tietaa kaikesta kaiken. Neuvoja saa pyytamatta ja ilmaiseksi. Sinun omatkin asiasi kaikki muut tietavat paremmin.

Olin eilen pesemassa mattoa Felician pihalla. Vasta pari minuuttia paikalla oltuani jo kolme ihmista tuli selittamaan kuinka tyo on tehtava, mita vaatteita minulla tulisi olla paallani seka paljon muuta, mita onneksi en ymmartanyt. Albaania ei hairitse se, et ymmarrakaan hanen kieltaan ja ilmaiset sen selvasti. Han ajattelee, etta jos han puhuu tarpeeksi kauan, niin ulkomaalaisenkin on pakko tajuta.

En ole yksin ongelmani kanssa. Felicia kertoi, kuinka heidan ostettuaan uuden ruohonleikkuukoneen nelja ihmista naapurista tuli selittamaan sen toimintaa. Nelja henkiloa, jotka eivat koskaan olleet kayttaneet ruohonlekkuukonetta. Ja koneen omistajalla oli sentaan asiasta 50 vuoden kokemus takanaan.

Kaikkein arsyttavimpia ovat ihmiset terveytta koskevien ohjeittensa kanssa. Ajattelin loppujen lopuksi, etta neuvojen kuunteleminen oli rankempaa kuin sairastaminen.. Minun olisi pitanyt liottaa laakerinlehtia vedessa ja juoda se (haloo, minulla oli keuhkokuume!), liottaa hedelmanpaloja vedessa ja juoda se, juoda sitruunaa ja oliivioljya, tehda punnerruksia ja paljon muuta. Olin loppujen lopuksi niin tympiintynyt, etta heitin neuvojen tarjoajat ulos loistavine ohjeineen. Mutta se paita pitaa hankkia..

Back to life

2006-05-11T02:38:00.000-07:00

Kuukauden mittainen talonvahtiaikani paattyy. Phillipsit palaavat lomaltaan mukanaan naemma puoli Amerikkaa. Sanon haikeat jaahyvaiset tietokoneelle, tasta eteenpain joudun taas tappelemaan kayttovuoroista toimistossa (ja sitten tietysti sahkokatkokset).

Ajoitus on muuten erinomainen, olen toipunut juuri sen verran, etta parjaan taas yksikseni asunnossani. Kun palaan sinne tuntuu ensimmaista kertaa kotoisalta, tuttu ymparisto.

Pihalta kuuluu ruohonleikkuukoneen rauhoittava hurina ja ikkunasta tulvii ihana vastaleikatun ruohon tuoksu. Lahden ensimmaiseksi tarkistamaan hedelmapuita. Ne voivat erinomaisesti. Viikunapuut ovat taynna suuria raakileita. Persikkapuut samoin taynna pienia nukkaisia persikanalkuja. Mutta kiivipuut ovat kaikista huvittavimman nakoisia. En ole ikina nahnyt nain maaratietoisen nakoista kasvillisuutta. Ne kasvattavat oksia jokaiseen ilmansuuntaan ja kiertyvat valtavalla tarmolla kaiken ymparille, mika eteen tulee. Ja niissa on hassut pienet kiiviraakileet.

Kaupunki on peittynyt trooppiseen vehreyteen. Joka puolella tuoksuvat mandariininkukat.
Vuorilla ei ole enaa lunta, nekin ovat pehmean vihrean maton peitossa. Ensimmaiset mansikat ovat myynnissa. Joka puolella on ruusuja.

On ihanaa tuntea itsensa taas terveeksi ja nauttia kaikesta tasta.

Lumturia

2006-04-28T10:58:00.000-07:00

Saan antibiootteja ruiskeina. Vaan kukapa niita nyt sitten antaisi. Onneksi loytyy Lumturia, joka kay kirkolla englannintunneilla. Han on ammatiltaan sairaanhoitaja ja erittain auliisti lupautuu auttamaan.

Lumturia saapuu joka aamu kello 6.30 ennen toihin menoaan. Mika epainhimillinen aika herata sikeasta unesta ja saada erittain kivulias pistos takalistoonsa. Mutta jospa tasta vaikka paranisi. Toisen pistoksen Lumturia saapuu antamaan illansuussa. Onneksi han asuu kadun toisella puolella niin etta matka ei ainakaan ole ylenpalttisen pitka.

Istumme juttelemassa ja han kertoo itsestaan, perheestaan ja sisaruksistaan. Hanen palkkansa on 107 euroa kuukaudessa. Ihmiset taalla kertovat mielellaan palkkansa ja on myos taysin soveliasta kysella toisen palkkaa, taalla aihe ei ole mikaan tabu. Toisaalta tuntuu hirvean nololta taalla kertoa palkkaansa, se mika ei Suomessa tuntunut mitenkaan valtavan suurelta ansiolta, on takalaisten palkkoihin verrattuna moninkertainen. Yritan sitten selitella, etta meilla elinkustannukset ovat niin korkeat.

Lumturia kertoo, etta han asuu miehensa ja kahden lapsensa kanssa yhden huoneen ja keittion asunnossa. Hanen miehensa on toissa linja-autojen lippujenmyyjana (taalla matkaliput myydaan busseissa, kuljettajat eivat sita tehtavaa hoida). Mies menee toihin aamuviidelta ja tulee toista iltakymmenelta! (tassa vaiheessa minua alkaa ahdistaa). Perhe juuri ja juuri saa elannon kasaan talla epainhimillisella raatamisella.

Tyttaren silmalaseihin menee enemman kuin Lumturian yhden kuukauden palkka. Sahkolaskuun menee joka kuukausi melkein viidesosa hanen palkastaan. Kaiken taman han kertoo iloisesti, ihan vain todeten, ei mitenkaan katkerana tai saalia etsien.

Sitten Lumturia kertoo sisaruksistaan. Yhden sisaren mies on kuollut. Sisar itse on tyottomana ja hanella on kaksi alaikaista lasta. Yhden sisaren mies on halvaantunut eika voi tehda toita. Ja niin edelleen. Tama on ihan hirvean masentavaa! Olen ihan vaara ihminen olemaan taalla. En kesta kuulla edes tavallisten ihmisten arkipaivaisesta elamasta. Ja heidan taytyy sentaan elaa sita!

Ja silti Lumturia jaksaa olla aina yhta iloinen ja ystavallinen. “Mina tulen sinulle siivoamaan tanne nyt kun olet sairaana etka jaksa itse siivota. Ehdin hyvin tulla viikonloppuna”. Hanen nimensa tarkoittaa onnea tai onnellisuutta. Han on aivan nimensa mukainen. Ja yhta ihanan huolehtivainen ja sydamellinen kuin albanialaiset yleensa. Han osoittaa todellista lahimmaisenrakkautta, ei vain sanoissa, vaan teoissa.

Toivo sairaalasta

2006-04-27T04:14:00.000-07:00

ADRAlla on suunnitelma perustaa pieni kristillinen sairaala sen omistamalle alueelle Tiranaan. Rahoituskin on valmiina. Ongelma on se, etta ne paperit, jotka todistavat alueen kuuluvan ADRAlle, ovat “kadonneet”, muistaakseni vuoden -97 levottomuuksissa. Niinpa, ennenkuin sairaala voidaan virallisesti perustaa, on selvitettava alueen omistussuhteet. Naissa oloissa siihen menee vahintaan pari vuotta, jollei ihmeita tapahdu. Suunnatonta ajanhukkaa, joku joutuu todistamaan, etta omaisuus, joka on hanen, kuuluu hanelle. Talla aikaa moni ihminen voisi tulla sairaalaan saamaan asianmukaista hoitoa.

Varsinkin nyt taalla sairasteltuani kannatan suunnitelmaa erittain lampimasti. Enemman kuin sita, etta kuolen kaukana kotoa johonkin epamaaraiseen sairauteen, pelkasin sita, etta joudun hoidettavaksi johonkin albanialaiseen sairaalaan. Kaikki lukemani raportit ovat vahvistaneet kauhukuvia paikallisesta “terveydenhoidosta”.

Kaikki, mita olen keskustellut paikallisten ihmisten kanssa, vahvistaa kasitystani siita toivottomuudesta, joka talla alalla vallitsee. Hoito on periaatteessa usein ilmaista tai hyvin halpaa. Kaytannossa, kertoo Egla, jos olet koyha, saat menna kotiin kuolemaan. Laakari ei hoida sinua eika tule katsomaan sinua sairaalassa ollessasi, jos et maksa lahjuksia. Sairaanhoitajat eivat tee mitaan hyvaksesi, jos et maksa lahjuksia. Egla sanoo, etta et paase edes katsomaan sairasta omaistasi sairaalaan, jos et maksa sairaalan vahtimestarille siita, etta han paastaa sinut sisalle.

Periaatteessa laakkeista saa korvausta osan hinnasta jalkikateen. Mutta korvaus koskee ainoastaan halvempia laakkeita (joiden teho on suoraan sanottuna olematon). Ensimmainen era antibiootteja, joita sain keuhkokuumeeseeni, oli jarkyttavan kallis. Laskin, etta yhdelle ainoalle tabletille tuli hintaa noin kolme euroa! Ja laakari maarasi naita tabletteja siis 20 kappaletta. Kenellakaan edes keskituloisella ei ole varaa taalla syoda taman hintaisia laakkeita. Saatika sitten koyhilla. Ja kuten sanottu, nama antibiootit eivat edes tuottaneet toivottua tulosta, vaan sain toisen (ja viela edllista kalliimman kuurin) tehokkaampia (toivottavasti) laakkeita. Voin vain kuvitella ihmisten epatoivoa, kun he sairastuvat taalla. Ja olen alkanut ymmartaa sita hysteriaa, joka taalla liittyy terveena pysymiseen ja kaikkia jarjettomia uskomuksia, jotka liittyvat terveydentilaan ja sairauksien hoitoon.

Olisi siunattu asia, jos taalla olisi edes pieni sairaala, johon sairaat voisivat tulla saamaan hyvaa hoitoa, jossa koyhat saisivat saman kohtelun kuin rikkaat, jossa henkilokunta palvelisi ihmisia inhimillisyydesta, eika rahan toivossa, jossa toteutuisi oikeudenmukaisuus ja Vanrikki Stoolin mukaan siella saisivat “kaikki huojennusta, vihamies ja omainen, tass’ ei tehty erotusta, veli oli jokainen”.